Miten täällä on aina niin paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät tunnu osaavan englantia yhtään?

kovatuloisia akateemisia. Mutta englanninkielen taito on ilmeisesti vähän hukassa:)

yleissivistykseen. Itsekin ihmettelen kun kysellään aivan yksinkertaisia asioita.

minä asun Suomessa ja koen tarvitsevani ainoastaan suomen kieltä. Niin ja olen asiakaspalvelutehtävissä pääkaupunkiseudulla.

Minulla oli peruskoulun päättötotarissa englanti nro 7.

Niinkin hyvän numeron sain, kun osasi käyttäytyä.



On suht helppoa keskustella jonkun kanssa englanniksi, mutta englannin kielistä tekstiä en osaa kääntää. Uskon, että monella on sama juttu.



Lisäksi: Moni ei edes halua yrittää puhua engantia, koska suomalaiset ovat niin kovia arvostelemaan, jos joku yrittää. Kuinkahan kovat haukut meidän poliitikot, puhumattakaan muista julkkiksista on saanut, kun ovat yrittäneet englanniksi puhua (esim Kimi Räikkönen ja Hanna Pakarinen).

mutta muuten enkkuni on todella heikko.

Se vain ei taivu enkä kai ole tarpeeksi tehnyt töitä sen eteen. Useiden kouluvaihdosten takia peruskouluaikana tipahdin kärryiltä jo aika varhaisessa vaiheessa. Kyllä se oppimista häiritsee kun joka vuosi on uudet kaverit, opet, opetustyylit ja kirjat.



Pyrin jonkin verran lukemaan englanniksi (esim. muutama Harry Potter -kirja ja DragonLance -kirjoja), mutta koska se on hidasta ja työlästä, en halua vesittää lukunautintoani sillä.



Suoraan sanoen hirvittää se pakollinen enkku, joka akateemiseen tutkintoon (ihan perustellusti ja oikeutetusti) kuuluu.

Itse käännän työkseni englanti-suomi-englanti, ja minulta on monesti kysytty että elääkö sillä, koska " kaikkihan englantia osaavat" . Valitettavasti vaan näin ei ole. Eli onpa tullut pähkäiltyä monet kerrat muka erinomaisesti englantia osaavien ihmisten ns. englanninkielisiä tekstejä, jotka ovat täysin käsittämättömiä.

kun opet oli niin kamalia. Ala-asteen miesopettaja hiplas tyttöjä ja pyysi syliin, sitä vaan jännitti kaikki tunnit, että koska se yöks tulee mun niskaan kiinni. Mitä siinä sitten oppii?

Ja kun en mennyt syliin, enkä jännitykseltäni oppinut muutenkaan mitään, niin vitosella menin yläasteelle.

Siellä oli kaamea noita-akka opena, luuli, että huonoimmille oppilaille menee oppi päähän huutamalla ja nöryyttämällä. Niitä tunteja pelkäs koko viikon etukäteen. Enkä oppinut taaskaan mitään. Enkä todellakaan ollut ainut.

Mun työ on sellaista, että en tarvitse englannin kieltä, enkä kuule sitä missään. Telkkaria katson minimaalisen vähän, en tajua, miten tunti viikossa, yhteensä, opettais mulle käytännön englannin kieltä ja kirjoitustaidon siihen?

Kyllä meitä kieliaidottomiakin löytyy, syystä tai toisesta. Tähän asti olen pärjännyt ilmankin.

Peruskoulussa oltini tarkkoja kieliopin suhteen, mulle olisi ollut tärkeämpää se, että olisin saanut tuottaa sitä kieltä ja päässyt jännityksestä yli. Olin ihan kipsissä ne enkun tunnit ja sitten kun sitä kieltä ei normaalielämässä ole tarvinnut tuon taivaallista. Tulevaisuuden haaveissa olis kyllä päästä opiskelemaan ihan vain enkkua, ilman että esim ruotsi sotkisi sitä.