Lue keskustelun säännöt.
Mulla on kaksi kummilasta, toisesta pidän, toisesta en ollenkaan.
22.12.2007 |
Joka joulu olen tätäkin lasta muistanut josta en tykkään, mutta en tänä jouluna. Se ei ole edes ansainnut sitä. On ruvennut juomaan, lintsaa koulusta, todistus oli vitosta täynnä, ei kunnioita edes omia vanhempiaaan, saati muita ihmisiä.
Soitto aattona ja hyvän joulun toivotus saa sille teinille riittää, rahaa mä en siihen muksuun pistä enää penniäkään. Onneksi meillä on välimatkaa n. 200 kilometriä.
Toiselle kummilapselle ostin lahjakortin ja ilolla sen hänelle annan. Mutta se onkin ihana lapsi!
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se taitaa olla: rakasta minua silloinkin, kun sitä vähiten ansaitsen.
En mä ainakaan tuollaiseen suostuisi. Enkä todellakaan tuollaisia omien lasteni kummeilta vaadi.
Vierailija:
Tämä 3 vuotias on mun kaverin poika, oltiin joskus hyviä kavereita, nyt en oikein viihdy hänen kanssaan. Asutaan onneksi 150 km päässä toisistamme eli ei kauhean usein nähdä. Muistan kyllä synttäreinä ja jouluna ja muinakin päivinä. Tai eihän vika ole pojassa vaan äidissä. Nytkin se on tunkemassa poikaansa meille uutena vuotena, kyselee mitä suunnitelmia on.... ja meen pitäs hakee se poika ja viedä.... kauhea rasite, kun aina pitää jotain syitä keksiä. Kaikki juhlapyhät meidän pitäs pitää poikaa ja sit just nuo hakureissut. Jos ne tulee meille kyläileenkin, niin meidän pitää kuskata!
Munkin siskoa tuli naapurinsa pyytämään toisen kaksosista kummiksi ristiäisaamuna. Okei, oli veemäinen tilanne naapurille, mutt sisko ei tosiaan halunnut olla sidoksissa tuohon ongelmaperheeseen ajasta ikuisuuteen. Eikä ole päätöstä katunut.
Täytyy vaan toivoa, että omille lapsille ei ole osunut sellaista kummia kuin täälä saa lueskella. Olen valinnut lapsilleni kummeiksi ihmisiä jotka ovat meille tärkeitä ja jotka ovat ystäviämme. Toivon että pysyvät sellaisina. Oletan kyllä, että kun kaikkien hyvien tapojen ja sääntöjen vastaisesti olemme lapset saaneet yli 30 v. niin luulen, että siinä iässä on jo sellaiset " turhat" ystävyydet karisseet. Olemme jo niin kauan olleet ystäviä lastemme kummien kanssa, että en usko että sitä mikään kaataa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen 14 vuotta lähettänyt kummipojalle joululahjan ja synttärilahjan. Kertaakaan ei ole edes kiitelty - kuinka helppoa se olisikaan nykyäään tehdä vaikka tekstarilla. Tämä nuori ei ryyppää eikä rellestä, mutta etäisiksi on jääty kun ei nähdä edes joka vuosi. Tänä vuonna en enää lähettänyt lahjaa laitoin vain kortin.
Vaikka yksi heistä onkin ongelma tapaus. Musta olis hassua jättää hänet vaille lahjaa... Voihan se lahja olla muutakin kuin rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koeta ymmärtää uhmaikäistä/teiniä ja ole se kannustava, tukena oleva aikuinen, jos vaan pystyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sääli tuota teiniä, jota kukaan ei edes yritä ymmärtää!:/
Hänkin muuten varmaan kokee, että hänellä on täysin " turha" kummi!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä 3 vuotias on mun kaverin poika, oltiin joskus hyviä kavereita, nyt en oikein viihdy hänen kanssaan. Asutaan onneksi 150 km päässä toisistamme eli ei kauhean usein nähdä. Muistan kyllä synttäreinä ja jouluna ja muinakin päivinä. Tai eihän vika ole pojassa vaan äidissä. Nytkin se on tunkemassa poikaansa meille uutena vuotena, kyselee mitä suunnitelmia on.... ja meen pitäs hakee se poika ja viedä.... kauhea rasite, kun aina pitää jotain syitä keksiä. Kaikki juhlapyhät meidän pitäs pitää poikaa ja sit just nuo hakureissut. Jos ne tulee meille kyläileenkin, niin meidän pitää kuskata!
No, nyt se on mun kohdalta loppu, ainakin lahjojen osalta. Enkä kyllä pistä pahakseni vaikka ei enää oltais missään tekemisissä. Ja tuskin oltais edes nyt, jos minä en olisi sitä yhteyttä pitänyt. Sieltä päin ei kuulu koskaan mitään hyvää. Ei edes sitä kiitosta lahjoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyö äitiänsä (3 vuotias) ja karjuu kun siltä kysyy jotakin, en siis syytä pojua mistään, olen hänelle hyvä kummi, soittelen ja muista merkkipäivinä, asumme myös erittäin kaukana toisistamme mutta en jaksa hänen äitiään! Pahasti sanottu mutta ihan sama vaikken olisi äitinsä kanssa enää edes tekemisissä...
Ensin olin automaattisesti luvata, kunnes tajusin, että en halua olla nyt enkä varsinkaan seuraavia 18 vuotta millään lailla sidoksissa häneen. Kieltäydyin ja aina näitä kummikeskusteluja lukiessani olen siitä kiitollinen!
Nyt kaikki kummilapseni ovat minulle läheisiä ja tärkeitä ja ihmeellisiä
:-) Samoin olen huomannut, että lasteni kummit ihan viihtyvät roolissaan.