Ovatko esikoiset aina rakkaampia kuin muut lapset?

Ensimmäinen on haastava ja toinen taas helppo lapsi.

He ovat vieläpä aivan erilaisia. Tyttö on fiksu ja suloinen, mutta suuttuessaan tulta ja tappuraa..poikani taas on hassu ja vilkas:) Kumpikin osaa käyttäytä moitteettomasti, mutta poika muistuttaa minua ja tyttö isäänsä. En ikinä pystyisi heistä valitsemaan. Hyppäisin kaivoon jos joutuisin sellaisen valinnan eteen;)

mutta itse en allekirjoita tätä omien lasteni suhteen. Lapseni (poika ja tyttö) ovat hyvin erilaisia luonteeltaan, joten ehkä rakastan heitä vähän eri tavoin; esikoinen koettelee hermoja tavan takaa, kuopus on hyväntuulinen ja herttainen. Luultavasti roolit vaihtuvat jossakin vaiheessa ;)



Mutta molemmat ovat hyvin rakastettavia, omalla tavallaan sydämeeni suoraan vetoavia lapsia. Jomman kumman menetys olisi isku, josta tuskin toipuisin.

kyllä riittää. molempia rakastan niin että kipeää tekee, hieman erilailla varmastikin. kuopusta on helpompi rakastaa kuin uhmaikäistä neitokaista. esikoiseen rakastuin pikkuhiljaa enemmän hänen ollessaan vauva, kuopus oli oma ja äärettömän rakas heti syntymästään. varmasti koska tiesin jo mitä odottaa ja olin jo valmiiksi äiti.

Joku sanoi, että lapsia voi rakastaa yhtä paljon mutta eri tavalla, ja minä myönnän tuntevani niin. Meidän esikoisen vauva-aika ei ollut helppo eikä esikoinen ole helppo lapsi vieläkään. Hän on älykäs, mutta erittäin herkkä ja temperamenttinen. Kuopus taas on aina hyväntuulinen ja suloisen pullea taapero. Kun on kaksi niin erilaista lasta, on vaikeaa muistaa joka hetki suhtautua lapsiin samalla tavalla, vaikka heitä molempia rakastaa sydämensä pohjasta.