Mitä väärää siinä on, jos lapsi on ihmiselle ainoa elämän kantava voima?

sukulaista elossa eikä montaa ystävääkään?



Voisiko joku kertoa!!?

Olen äidilleni juuri sellainen ja se on ahdistavaa. Häntä ei kiinnosta kuulemma mikään muu, kuin se, mitä minulle kuuluu. Kun hän joskus kuolee, minulle tulee todellinen tyhjiö, kun hän on tehnyt minutkin niin riippuvaiseksi itsestään, vaikka minulla on jo oma perhe. Tilannetta pahentaa se, että olen ainoa lapsi.

jos se on siitä kiinni tappaako sen äiti itsensä vai ei.



Pitäisi ehkä hankkia elämäänsä jotain muuta sisältöä kuin toiset ihmiset. Jotakin että nauttisi elämästä itsessään.

Ei ehkä ihan pienenä, mutta normaaliin kehitykseen kuuluu lapsen irtautuminen vanhemmasta, ja sepäs ei sitten normaalisti onnistukaan jos äidin elämä riippuu lapsessa.

Mielestäni hyvä vanha sananlasku ja pitää tosiaan paikkansa.