Lue keskustelun säännöt.
Terveen esikoislapsen kanssa elely kuulostaa niin helpolta
21.12.2007 |
Voih, olisinpa itsekin saanut joskus kokea tuollaisen seesteisen vaiheen, jossa äiti saa keskittyä vain yhteen lapseen kerrallaan. Minun esikoiset ovat kaksoset, jotka syntyivät keskosina ja äitiyden alkutaival vietettiin sairaalassa keskoskaapin vierellä. Alun vaikeuksien jälkeen kaikki meni hyvin ja tytöt pääsivät kotiin, mutta kun kaksoset olivat 6 kuukautisia huomasin kauhukseni olevani taas raskaana. Nyt minulla on kaksi 1,5-vuotiasta lasta ja vauva. Soitan ystävälleni, jolla on yksi täysiaikaisena syntynyt, terve lapsi, joka ei ole sairastanut päivääkään ja joka nukkuu täydet yöunet. Hän sanoo, että on raskasta (ylihössöttää) ja minä vain kadehdin. Kysyn häneltä, mitä teet ja hän kertoo istuvansa olohuoneen lattialla leikkimässä lapsen kanssa. Minä taas en ikinä ehdi istua alas, miten voisin, kun kaikkien kolmen tarpeet aina eri aikaan. Kaikki on niin suhteellista.
Kommentit (6)
Sulla on ihana katras, mutta aivan varmasti tosi raskaskin kun ovat niin pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin sain " opetuksen" . Esikoinen oli täysiaikainen, helppo, lähti liikkumaan myöhään, ei suurempaa sairastelua ym.. Ja silti välillä olin tosi rasittunut jotenkin..
Toinen lapsi keskonen, lähes kuoli heti synnytyksen jälkeen, elvytyksiä, henkitorviavanne, teholla pari kuukautta hengityskoneessa, kolme kuukautta sairaalassa (sekin on oikeastaan lyhyt aika verrattuna moneen muuhun..) jne.. Sitä tuskaa ja stressiä ei tiedä kuin muut samankaltaisessa tilanteessa olleet.
Mutta elämä on yllätyksiä täynnä. Ja ihmeesti sitä kestää kaikenlaista..ehkä vahvistuukin jollain tapaa?
haasteellisempaa kuin terveen esikoisvauvan kanssa elelevällä äidillä. Tsemppiä, kyllä se siitä vielä helpottaa!
Ihmiset voi silti kokea kevyemmätkin tilanteet raskaina ja se kokemus on ihan aito, vaikka laajemmin arvioituna tilanteen ei pitäisi olla mitenkään rankka.
Mutta minä itse sairastuin vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Lastensuojelu puuttui jossain vaiheessa, ja lapsi pistettiin hoitoon sosiaalisin syin. Masennuksesta aloin toipua kun lapsi oli 2½-vuotias. Kokemus oli siinä määrin karmiva, etten uskalla toista lasta hankkia, vaikka neljää alunperin suunniteltiin!
Voi ap kuinka mielelläni ottaisinkaan keskoskakoset , ja pari pientä vielä siihen lisäksi - kyllähän niistä jaksaisi huolehtia, jos ei masennus iskisi ja olisi normaali voimissaan äitikin.
Yhden lapsen äiti.
Mitä sitä kiertelemään. Ei kaiken tarvitsekaan olla vaikeata elämässä.
Itse olen sellainen yhden rauhaisan ja " helpon" esikoislapsen äiti. Saan olla rauhassa varmaan 6h päivässä, tehden mitä tykkään. Omaa aikaa on päivittäin ja lapsi vielä viihtyy hyvin itsekseen. Olen niin mukavuudenhaluinen ja omanrauhan tarvitsija, etten enää koskaan aio hankkia yhtäkään lasta.
Ymmärrän täysin vaikeutesi ja voin suoraan sanoa, että minulla on äitinä varmasti erittäin helppoa vererattuna monien muiden öitien asemaan.
Kuitenkin, kaikessa on hyvät ja huonot puolensa, ja kun lapset kasvaa niin saat varmasti oltua helpommin rauhassa kun saavat tgoisistaan seuraa eikä viihsyttäminen ole vain sinun vastuullasi tms..