En ymmärrä abortin vastustajia
En ymmärrä mitä te abortin ehdottomat vastustajat saatte toisten tuomitsemisesta, ylimielisestä ja ilkeästä (abortin tehneiden) haukkumisesta.
Elämä ei ole mustavalkoista ja tilanteita on erilaisia. Se, mikä sinun elämäsi elämäntilanteessa saattaa kuulostaa helpolta tai vähintään siedettävältä, voi toiselle olla juuri sillä hetkellä kestämätöntä. Koskaan et voi tietää toisen elämästä todella, sillä aina peilaat sitä omaan elämäntilanteeseesi.
En suosittele aborttia kenellekään, vaan kannustaisin harkitsemaan tarkkaan. Itse päädyin aborttiin ehkäisyn JA jälkiehkäisyn petettyä tilanteessa, jossa olin jo muutenkin täyden romahduksen partaalla, kahden lapsen yksinhuoltaja. Sillä hetkellä, silloin, abortti oli minulle ainoa -joskaan ei helppo- ratkaisu. Minun ei tee yhtään pahaa katsoa lapsiani silmiin enkä ajattele tappaneeni yhtä heidän kaltaistaan (kuten joku toisessa ketjussa sanoi). Tiedän, että olen jaksanut olla heille edes hitusen parempi äiti ilman sitä " ylimääräistä" lasta.
Mustavalkoisuus elämässä ylipäätään kolahtaa usein omaan nilkkaan, tavalla tai toisella. Myös minun on vaikea ymmärtää naisia, jotka tekevät abortin " heppoisin" perustein. Mutta _ikinä_ en edes kuvittele tuomitsevani heitä, sillä KOSKAAN EN VOI TIETÄÄ mikä heidän elämäntilanteensa on.
Kommentit (16)
Huh huh,onneksi en astu niin suuriin saappaisiin
Vierailija:
En ymmärrä mitä te abortin ehdottomat vastustajat saatte toisten tuomitsemisesta, ylimielisestä ja ilkeästä (abortin tehneiden) haukkumisesta.Elämä ei ole mustavalkoista ja tilanteita on erilaisia. Se, mikä sinun elämäsi elämäntilanteessa saattaa kuulostaa helpolta tai vähintään siedettävältä, voi toiselle olla juuri sillä hetkellä kestämätöntä. Koskaan et voi tietää toisen elämästä todella, sillä aina peilaat sitä omaan elämäntilanteeseesi.
En suosittele aborttia kenellekään, vaan kannustaisin harkitsemaan tarkkaan. Itse päädyin aborttiin ehkäisyn JA jälkiehkäisyn petettyä tilanteessa, jossa olin jo muutenkin täyden romahduksen partaalla, kahden lapsen yksinhuoltaja. Sillä hetkellä, silloin, abortti oli minulle ainoa -joskaan ei helppo- ratkaisu. Minun ei tee yhtään pahaa katsoa lapsiani silmiin enkä ajattele tappaneeni yhtä heidän kaltaistaan (kuten joku toisessa ketjussa sanoi). Tiedän, että olen jaksanut olla heille edes hitusen parempi äiti ilman sitä " ylimääräistä" lasta.
Mustavalkoisuus elämässä ylipäätään kolahtaa usein omaan nilkkaan, tavalla tai toisella. Myös minun on vaikea ymmärtää naisia, jotka tekevät abortin " heppoisin" perustein. Mutta _ikinä_ en edes kuvittele tuomitsevani heitä, sillä KOSKAAN EN VOI TIETÄÄ mikä heidän elämäntilanteensa on.
En hyväksy raiskaamista,pedofiliaa,väkivaltaa,abortteja,pettämistä,abortteja jne
heillä on asiasta jokin trauma, usein ovat keskenmenoista tai lapsettomuudesta kärsiviä, mutta myöskin muut lähtevät tähän parjaukseen mukaan. Fiksu ihminen tietää, että elämäntilanteita on monenlaisia ja tuomitsemalla ei asioita muuksi muuteta.
Enpä tahtoisi lisää lapsia Brasilian kaduille, Thaimaan bordelleihin, Afrikan nälkäleireihin tai Kiinan orjatyöhön.
Ja olen samaa mieltä kanssasi siitä, että moni abortti tehdään välinpitämättömyyden tai tyhmyyden seurauksena.
Minä puhun kuitenkin mustavalkoisista mielipiteistä (jota sinun ei suinkaan tunnu olevan). Ihmettelen syvästi sitä, miten ilkeästi ja ylimielisesti monet täällä kirjoittavat -etenkin aborttikysymykseen liittyen. Sitä en ymmärrä, mustavalkoista toisten ihmisten tuomitsemista.
ap
Vierailija:
välinpitämättömyyttä ja tyhmyyttä.Mun mielestä abortin pitää olla saatavilla, mutta ei se siitä yhtään sen vähemmän iljettävää tekoa tee.
Ja tämä on mun mielipiteeni. En ole tehnyt, enkä tule tekemään koskaan aborttia sosiaalisista syistä, korkeintaan vakavista terveydellisistä syistä. Tiedän sen, koska olen jo pitänyt lapsen ääritilanteessa, ja se lapsi on suurin lahja jonka olemme saaneet. JOs tämä sitten tekee minusta mustavalkoisen tms. niin sillehän ei voi mitään.
Mun mielestä se vaan on näissä keskusteluissa aina jotenkin niin typerää, tuo vetoaminen mustavalkoisuuteen. Eihän mitään keskustelua koskaan olisikaan, jos ihmisille kaikki asiat olisi " ihan sama" , eikä mistään olisi oikeasti mielipiteitä. Yleensä ne mielipiteetkin on ihan oman elämän, eikä todellakaan välttämättä kovin mustavalkoisen sellaisne kautta hankittuja.
Tuomitsemalla asioita ei muuksi muuteta..? Mitä ihmettä mahdat tuolla tarkoittaa? Tuomitseminen nimenomaan on se asia, jolla asioita (ihmisten suhtautumista, lakeja jne.) muutetaan!
Lait heijastavat ihmisten moraalikäsityksiä ja kun riittävän moni ihminen ilmoittaa tuomitsevansa esim. tämänhetkisen aborttilain, laki muuttuu. Hyssyttelemällä ja kääntämällä katseen pois mikään ei koskaan muutu. Naisten väkivaltainen alistaminen oli Suomessakin laillista tasan niin kauan kunnes tarpeeksi suuri joukko tarpeeksi kovaäänisiä naisia astui esiin.
Täällä kun olisi haluja ja rahkeita tarjota ihan jokaiselle syntyvälle lapselle hyvä elämä. Ei välttämättä oman äidin hoivissa, vaikka siihenkin saa tukea halutessaan.
Kuten olen kirjoittanut, mun mielestä abortin täytyy olla ihmisen perusoikeus, mutta mun mielestäni se ei todellakaan ole moraalisesti ja eettisesti ongelmaton asia. Mulla yksi vahvimmista elämänarvoista on KAIKEN elämän kunnioittaminen, ja siksi abortti omalla kohdalla on mahdottoman tuntuinen ajatus. Sen tiedän, että sosiaalisista syistä en sitä koskaan tekisi. Mutta tämäkin on helppo sanoa, koska mulla on niin vahvat tukiverkot ympärillä, enkä koe esim. lapsen adoptioon antamista mitenkään häpeällisenä, vaan pikemminkin kunniakkaana tekona.
Morre:
Enpä tahtoisi lisää lapsia Brasilian kaduille, Thaimaan bordelleihin, Afrikan nälkäleireihin tai Kiinan orjatyöhön.
niinkauan kuin ihminen harrastaa seksiä, on olemassa ei toivottuja raskauksia ja abortteja. Se, että yksittäistä ihmistä haukutaan, ei muuta lakia mihinkään suuntaan.
Ja ihan tiedoksi, raiskauksista johtuvia abortteja on minimaalinen määrä kaikista aborteista, joten siihen on turha vedota.
Ja vielä, jos kerran naista ei saa alistaa pakkosynnyttämään, niin mitä ajattelet että tehdään esim. viikolla 38 raskaana olevalle naiselle joka päättää ettei tahdokkaan lasta?
Itse olen siis ollut viittä vailla sosiaalista syistä tekemässä aborttia. Käänsin kuitenkin kelkkani.
Adoptiosta minulla on " sivullisuus" kokemuksia. Sekä isäni että vanhempi sisareni ovat adoptoituja. Sekään ratkaisu ei ole helppo. Jaloista periaatteista huolimatta yhteiskunta ja yhteisö suhtautuvat aika torjuvasti " lapsenhylkääjään" eikä silloin naisen osa ole kovin helppo. Uskon suhtautumisen olevan matkalla positiivisempaan suuntaan, mutta aika paljon se vaatii naiselta yhä edelleen.
Adoptio kun on varsin näkyvä prosessi, abortin (ja siten myös maineensa) saa pidettyä puhtaana.
Aina myöskään vanhempi ei tajua sitä että vanhemmuuden kyvyt ovat hukassa. Suomessa puolletaan todella pitkään biologisen vanhemman oikeuksia (toisinaan hyvä, toisinaan ei) eikä huostaanottoja tehdä kovinkaan hätiköidysti. Kuka on ensisijainen kärsijä? Lapsi.
Joskus vain on parempi tosiaan tehdä se abortti eikä lähteä leikkimään sekä omalla että lapsensa kohtalolla, jos olosuhteet ovat vähänkään ankarammat.
missä abortoidaan viikolla 38?Vierailija:
Ja ihan tiedoksi, raiskauksista johtuvia abortteja on minimaalinen määrä kaikista aborteista, joten siihen on turha vedota.Ja vielä, jos kerran naista ei saa alistaa pakkosynnyttämään, niin mitä ajattelet että tehdään esim. viikolla 38 raskaana olevalle naiselle joka päättää ettei tahdokkaan lasta?
Morre:
Adoptio kun on varsin näkyvä prosessi, abortin (ja siten myös maineensa) saa pidettyä puhtaana..
Siis tarkoitan, että abortin saa tehtyä salassa ja siten maine pysyy myös puhtaana.
Se ei tarkoita henkilöön kohdistuvaa; " abortoivat naiset ovat torsoja" yms mauttomuuksia, mitä täälläkin näkee.
välinpitämättömyyttä ja tyhmyyttä.
Mun mielestä abortin pitää olla saatavilla, mutta ei se siitä yhtään sen vähemmän iljettävää tekoa tee.
Ja tämä on mun mielipiteeni. En ole tehnyt, enkä tule tekemään koskaan aborttia sosiaalisista syistä, korkeintaan vakavista terveydellisistä syistä. Tiedän sen, koska olen jo pitänyt lapsen ääritilanteessa, ja se lapsi on suurin lahja jonka olemme saaneet. JOs tämä sitten tekee minusta mustavalkoisen tms. niin sillehän ei voi mitään.
Mun mielestä se vaan on näissä keskusteluissa aina jotenkin niin typerää, tuo vetoaminen mustavalkoisuuteen. Eihän mitään keskustelua koskaan olisikaan, jos ihmisille kaikki asiat olisi " ihan sama" , eikä mistään olisi oikeasti mielipiteitä. Yleensä ne mielipiteetkin on ihan oman elämän, eikä todellakaan välttämättä kovin mustavalkoisen sellaisne kautta hankittuja.