Tunteeko kukaan muu nainen, ettei ole sinut oman seksuaalisuutensa kanssa?

kannattaa myös etsiä joku hyvä keskustelupalsta (tämä ei taida olla niitä...) ja jakaa tuntojaan. Et ole yksin.

ap

Enkä tiedä mikä auttaisi.



Mietin sekstatessa, mahdanko näyttää tyhmältä, inhottaakohan miestä mun roikkuva mahanahka tai nyppimättömät kulmakarvat, tunnunkohan edes miltään, kyllästyttääköhän sitä, jäikö pyykit koneeseen ja onkohan kahvinkeitin edelleen päällä, jne. Ei puhettakaan, että pystyisin keskittymään siihen, miltä minusta tuntuu.

Mutta jossain vaiheessa iskee hirveä lukko päälle ja voisin jättää homman sikseen. Miksi en osaa viedä tilannetta loppuun vapautuneesti?



ap

heterouskin kun on seksuaalinen suuntaus.

olla rohkea ja aloitteellinen, fantasioin hurjistakin jutuista, mutta en kykene tekemään mitään peruskamasta poikkeavaa, kun pelkään, että näyttäisin mieheni silmissä naurettavalta, jos tekisin kaiken sen, mitä haluaisin. Lisäksi harmittaa, että oma mies on niin hellä ja niin varovainen ja jne... Haluaisin kerrankin tuntea, millaista olisi, kun mies vain tekisi mitä tahtoisi. Mutta tuollaisen miehen halusin silloin, kun olin vielä pelokas neitsyt.



On mieheni joskus yrittänyt olla " raju" , mutta se lähinnä huvitti minua, ja säälin häntä sekä itseäni. Hän oli siinä roolissa yhtä uskottava kuin minä olisin, jos yhtäkkiä rupeaisin antamaan ja vastaanottamaan suuseksiä, hyväilisin itseäni mieheni nähden jne... Meissä kummassakin on ahdistava " kiltin tytön ja kunnollisen pojan" leima.



Kaikista kamalinta on, että en enää kiihotu lainkaan miehestäni. Tai no joskus harvoin. Kai tämä menee ohi???

ihan viime aikoina on seksi alkanut kiinostaa pitkästä aikaa. Olen miettinyt, onko taustalla se, että lapset ovat isompia = ei valvomista, eikä jatkuvaa hoivaamista, kroppa on saanut viimein hormonit toimimaan vaiko epätoivoinen yritys löytää tyydytystä tältä rintamalta. Mies on kiltti ja hellä, ja niellyt paljon oikuttelua. Mutta kyllä fantasiat toisesta saavat seksin luistamaan ihan toisella tavalla...