3,5-vuotiaan pojan puhe mietityttää. Eilen kävi vieraita, kolme

Siellä ainakin osaavat verrata lastasi toisiin samanikäisiin.



Meilläkin 4v on tosi vitsikäs, tänäänkin kun kysyin aamupalalla haluaako hän lisää puuroa, hän vastasi " lusikka" . Samanlaisia väläyksiä tulee pitkin päivää.

Meillä 2.5v vastaa järkevästi.

Vierailija:

Tuntuu että vieraina olleet pojat ottivat paljon enemmän kontaktia, puhe oli ns. vuorovaikutuksellisempaa kuin meidän pojalla. Meillä poika kyllä puhuu kuin papupata mutta selittää omia juttujaan, paljon kummallisia omia juttuja joista ei ota aina selvää. Vastaa kysymyksiin kyllä jos huvittaa, joskua todella vaikea saada järkevää vastausta.

Mielestäni kuitenkin tuo vuorovaikutuksellisuuden puute on asia, johon kannattaisi kiinnittää huomiota. Suosittelen, että veisit poikasi puheterapeutin tutkittavaksi.

terv. puheterapeutiksi opiskeleva

Ja ymmärryksen puutteesta ei todellakaan ole puute, sillä ymmärtää puhetta täysin. Se on todettu neuvolan testeissä ja siis osaa myös noudattaa ohjeita päiväkodissa ja kotona. ap

3-vuotiaana kaikkeen muumi..ja nyt oikeasti välkky 5-vuotias. Lukee ja kirjoittaa. Ymmärtää aioita paljon!

" pikku-inapsinööri" . Ehkä tuo puhe tuosta..ap

Ajattelin, että puheen ymmärryksessä jotain häiriötä. Sitten olisi syytä tutkimuksiin. Kummipojallanikaan ei ollu tymmärryksessä ongelmia, mutta kieltämättä sitä ihmetteli, kun vastaukseksi sai melkein aina MUUMI:) Välkky 5-vuotias miehenalku nykyään:)

Meillä on 5 ja 3 vuotiaat pojat ja ne on kyllä molemmat ihan omanlaisiaan höpöttäjiä. Vanhempi kuvittelee olevansa todella hauska ja vääntää " vitsiä" kaikesta. " Sinun päässäsi kasvaa porkkana, olet porkkanapää" ja seuraavaksi " Sinun päässäsi kasvaa kurkku, olet kurkkupää" . Ja armotonta hekotusta päälle... saatetaan käydä aika monta todella hauskaa sanaleikkiä läpi. Noita ruumiinosia ja erilaisia esineitä kun riittää. Lisäksi riimittelee puhettaan tyyliin " lähden pulkalla, olen jo matkalla, tulen kelkalla, pysyn paikalla.." tai " syön porkkanan, maistan mansikan, kasvatan kalkkunan, poimin mustikan" . Se on rasittavaa!!!



Pienempi vaan höpöttää ilman päätä tai häntää. " Lähden kauppaan, enpäs lähdekään, kappas vauva nukkuu, ohhoh autot pitää järjestää, oijoi kärpänen katossa, se lentää ikkunaan, miksi se lentää ikkunaan, ohoh nyt se meni..." Ja se vaan jatkuu ja jatkuu... Välillä en saa lapseen kontaktia, on omissa maailmoissaan höpötyksineen, mutta en ole siitä huolestunut.



Vanhempi leikkii usein omaa leikkiään toistenkin seurassa. On ikään kuin oma leikki ison leikin sisällä. On ujohko ja ehkä vähemmän sosiaalinen kuin pikkuveljensä, joka on ihmisjoukossa kuin kala vedessä.



Voithan puhua päiväkodissa asiasta, muta tuskin syytä nyt mihinkään suureen huoleen on. Tai sitten minun lapset on ihan sekopäitä, enkä vaan tajua sitä...

Oletko kysynyt neuvolasta tai muualta. Tuo riimittely ja sekava puhe kuulostaa samalta kuin ystäväni lapsella. Hänellä oli joku autismin muoto. Leikki myöskin omaa leikkiä isossakin porukassa.

Siis aivan samanlainen kuvaus ja myös itse huomasin sen pojan ollessa n. 3-vuotias. Päiväkodistakin minulle huomautettiin asiasta ja tilasin ajan lastenlääkärille. Siitä alkoi sitten tutkimusruljanssit ja tuloksena poika päiväkodin erityisryhmään ja kaksi kertaa viikossa puheterapiaa. Meillä tutkimuksissa haettiin Aspergerin oireyhtmää, mutta sitä ei kuitenkaan annettu diagnoosiksi.

Kannattaa puhua asiasta päiväkodissa tai neuvolassa. Oma poikamme on ainakin edistynyt kamalasti " normaalimpaan" suuntaan oltuaan vasta tämän syksyn erityisryhmässä ja puheterapiassa.

Eikä hänessä mielestäni mitään vikaa ole. Eikä ole neuvolan tai päiväkodinkaan mielestä. Kuuluu vissiin vaan pojan luonteeseen tuo jatkuva kälätys. Ja mitäs sillä diagnoosilla tekisi? Eihän se meidän tilannetta miksikään muuta?