Abortin tehneet, mikä teidät olisi saanut valitsemaan aikanaan toisin?

Ja tein sen täysin tietoisesti. Toisaalta eipä sitä kukaan kyseenalaistanutkaan. Voihan se olla, että jos elämässäni olisi ollut joku aikuinen, jolla olisi ollut jotain vaikutusta muhun, olisin valinnut toisin. Mutta siinä vaiheessa olin kyllä päätösteni kanssa täysin yksin.



Olin abortin tehdessäni 17.

eikä sellainen suloinen mutta tasapainoton vain peruskoulun käynyt reppana, jonka olin juuri jättänyt. Ja se, jos en olisi itse ollut niin hukassa omien valintojeni, opintojeni ja identiteettini kanssa.

Olin silloin juuri 15v täyttänyt. Vain vähän sen jälkeen tulin uudelleen kuitenkin raskaaksi ja pidin lapsen, synnytin hänet 16 vuotiaana.

vaikka edellisestä raskautumisesta ja abortista oli kulunut vain vähän aikaa?

vaan 23-vuotias. Hukassa ja eksyksissä silti. Ja poikaystävä, se peruskoulun käynyt, oli kolmekymppinen, eikä vieläkään tiedä asiasta.



Mutta tuohon aikaan en muuta voinut, olen sinut asian kanssa mutta suren sitä silti.

silloinen " poikaystäväni" pakotti väkivallan uhkalla seksiin ilman ehkäisyä.

Ikää oli 15 ja olin täysin toisen vallassa kaikin puolin mutta niin lapsellisen rakastunut

Opin kyllä läksyni kerrasta. Abortti oli ihan varmasti sillä hetkellä oikea ratkaisu.

Olin seurustellut jo 6 vuotta saman pojan kanssa, teinirakkaus siis. Vasta jälkikäteen tajusin, kuinka hän vain käytti minua hyväkseen sen kuuden vuoden ajan, ei välittänyt ollenkaan, ja minä onneton rakastin täysin sokeasti.



Tämä poika pahoinpiteli minua jatkuvasti, käytti myös todella törkeästi henkistä väkivaltaa,käytti seksuaalisesti hyväkseen (kiitos hänen, minulla edelleen pahat traumat ja oneglmat seksin suhteen), käytti huumeita yms.



Elämä oli todella sairasta.



Jostain sain päähäni, että jos tulisin hänelle raskaaksi, niin ehkä sitten hän alkaisi kunnioittamaan minua, rakastamaan ja tarjoisi minulle tarvitsemani elämän. Ja kyllä, tein maailman tyhmimmän teon. Hankkiuduin raskaaksi.



Tulin kerta laakista raskaaksi, ja saman tien kun asia selvisi, silmäni avautuivta ja jouduin paniikkiin; jos jään, pilaan elämäni lopullisesti. Minulla ei olisi mitään tulevaisuutta. Halusin hänestä pysyvästi eroon.

Joten halusin myös heti abortin.



Jos nyt oikein asiaa mieltin, niin JOS minulla olisi ollut joku läheinen aikuinen elämässäni tuolloin (olin siis katkassut välini jopa rakastaviin vanhempiini tuon pojan takia), niin ehkä hänen tuellaan olisin voinut jatkaa raskautta. Mutta ilman ketään kaikki tuntui toivottomalta, joten raskaudenkeskeytys oli ensimmäinen asia jonka halusin heti tehdä.



Abortti ei koskaan tuntunut pahalta, ei vielä tänäkään päivänä vaikka tuosta on jo 15 vuotta.



Mutta sekaisin minä tuolloin kyllä olin. Muistan että ennen aborttia olin niin peloissani, että lopulta jo soitin johonkin mielenterveystoimistoon tai muuhun vastaavaan, josta olisi pitänyt saada keskusteluapua tms. mutta siellä vain vastattiin että jonot ovat reilu pari kuukautta, että soittele viikon päästä uudelleen ja kysele jos löytyy vapaita aikoja...

Joten en sitten koskaan enää soittanut.



Abortti sitten tehtiin, pari päivää myöhemmin yritin itsemurhaa, ja siitä taas parin kuukauden päästä... edelleen ihmettelen miten voin olla vielä hengissä!?! Vedin kummallakin kerralla tappavat annokset sellaisia lääkkeitä, mutta tajunnan menetettyäni oli oksentanut suurimman osan pois jne.



Olihan siinä vielä vaikka mitä.



Mutta lopulta uskalsin pakata tavarani jä lähteä takaisin kotiin. Siitä alkoikin sitten pitkä ja raskas toipuminen, joka vei kyllä aikaa. Etenkin se, että opin luottamaan kehenkään ihmiseen.





Nykyään elän todella rakastavassa, rehellisessa ja tasapainoisessa parisuhteessa (avioliitossa), elämme hyvää ja turvallista, ihan tavallista elämää, opiskelin itselleni mieluisen koulutuksen ja teen (tai siis nyt olen äitiyslomalla) mieluista työtä, meillä on kaksi maailman täydellisintä lasta ja valehtelematta huolia elämässä ei ole. :)





Näin siis minulla.

Kun näin positiivisen raskaustestin ajattelin, ettei näin voi käydä, ei mulle.



Muutenkin tein paljon virhearviointeja ja otin turhia riskejä. Enkä siis ollut enää teini (olen 5 ja 8 tai 9).



Kympiltä kysyisin, harmittaako sua jotenkin se, että muut eivät odota?

En tosiaan tiedä. Ehkä ensimmäinen raskaus pelotti enkä edes ajatellut että olisin hyvin voinut pitää lapsen. Näiden raskauksien välillä oli muutama kuukausi. Vaikea näin jälkikäteen miettiä syitä miksi sen tein, ei tosiaan käynyt edes mielessä että olisin voinut pitää lapsen. Nyt olen onnellinen kahden lapsen äiti. Aborttia en enää tee ikinä, todellakaan

Tai no, ethän sinä sitä voi koskaan tietää, millaista on seksi ihanan miehen kanssa - ellei sulla ole käynyt kerrasta tosi hyvä tuuri.

Vierailija:

Abortin tehneet, mikä teidät olisi saanut valitsemaan aikanaan toisin?

Ei vaan aborttia, vaan yleensäkin elämän mallia teini-iässä tai nuorella aikuisiällä? Koska näin jälkikäteen ajateltuna minä ainakin jäin ihan liian nuorena vastaamaan omasta elämästäni. Äitini lähti toisen miehen matkaan, kun olin 16, ja minusta tuli jossain mielessä äiti 9-vuotiaalle pikkuveljellenikin. Isästäni ei auktoriteetiksi ollut.



Jouduin aikuistumaan nopeasti, ja ottamaan vastuun omista teoistani. Siksi en tästä abortistakaan suostu tuntemaan syyllisyyttä. Mutta olisihan se kiva ollut olla huoleton nuori ja aikuisen valvonnan alla vielä muutama vuosi. Ja aika päätöntähän se meno olikin... :/



2

jälleen raskaaksi pillereistä huolimatta. Pidimme lapsen ja saimme suunnitellusti vielä yhden lisää. E-pillerit eivät vain ole minulle, tulen todella helposti raskaaksi. Nyt on piuhat poikki minulta ja mieheltä.



En voi sanoa olisiko sittenkin kannattanut tehdä toisin. Ei sitä jossittelemaan voi ryhtyä. Jos olisin tullut aikanaan äidiksi, en oli elänyt sellaista elämää kuin nyt olen elänyt vaan toisenlaista. Mahdotonta sanoa olisimmeko onnellisempi toisenlaisen ratkaisun jälkeen kuin nyt.

Vierailija:

Tai no, ethän sinä sitä voi koskaan tietää, millaista on seksi ihanan miehen kanssa - ellei sulla ole käynyt kerrasta tosi hyvä tuuri.

Ollaan me sulle kateellisia

Kun en ollut teidän laillanne kypsä ja aikuinen, enkä tajunnut säästää itseäni tälle nykyiselle lasteni isälle.



En ole ylpeä teostani, joskaan en sitä kadukaan. Se oli kokemuksena hyväksi lapselliselle minulle, ja elin sen rankimman kautta monellakin tapaa. Enkä ollut teini.



Mitä saatte siitä, että nostatte itsenne yläpuolelleni?

Kysynkin vaan, että mitä saatte muiden tuomitsemisesta? Tai itsenne nostamisesta muiden yläpuolelle? On eri asia olla hyväksymättä itse tekoa, kuin pilkata siihen langenneita.



mielestäni olette käytökseltänne ahdasmielisiä ja epäkristillisiä.

Vierailija:

Kysynkin vaan, että mitä saatte muiden tuomitsemisesta? Tai itsenne nostamisesta muiden yläpuolelle? On eri asia olla hyväksymättä itse tekoa, kuin pilkata siihen langenneita.

mielestäni olette käytökseltänne ahdasmielisiä ja epäkristillisiä.

enkä todellakaan sinisilmäisenä uskonut minulle käyvän niin, että raskautuisin.

Se oli vielä ensimmäinen poikaystäväni / seksisuhteeni. Vanhempani ei teitenkään tiennyt mitään.



Olen myös miettinyt myöhemmin, että olisinko lainkaan päätynyt mihinkään tämänlaisiin sotkuihin, jos olisin asunut turvallisessa kodissa.



Tai jos äitini olisi välittänyt lapsistaan enemmän kuin miehestään. Toisaalta turhaa miettiä .. ei se johda mihinkään.



En kadu tätä tekoani mitenkään. Kävin kyllä keskustelemassa valinnastani ja asioistani myöhemmin ammatti ihmisen kanssa ja se kylä helpotti vakuuttamaan päätökseni siihen tilanteeseen oikeaksi.



Tällä hetkellä olen pienen koulupojan onnellinen äiti, ja olen tyytyväinen, että olen saanut jatkaa elää sen nuoruuden, minkä tarvitsinkin.