Tarttuisitko tilaisuuteen? Pienten lasten yh:na...

on juuri niitä johon liittyy sitten paljon myös niitä negatiivisia tunteita, kun se suuri intohimo laantuu. Suhde kuin suhde laantuu, sinuna menisin kihloihin.

et taida kuitenkaan (enää) uskoa " kunnes kuolema teidät erottaa" kaavaan? Onhan suhteesi exääsi kunnossa? (vastaus: on) Kauanko olet ollut yksin? (vastaus: riittävän kauan/vuosia) Kaipaatko vielä jotain exästäsi? (vastaus:en), niin voit siis mennä yhteen tuon miehen kanssa. Voit toki vielä vitkutellakin ja etsiä sitä vihreämpää oksaa laulella.

jos voit sanoa rakastavasi jollain tavalla, niin minä antaisin mennä!

(Olen aika turvallisuushakuinen.)



Mutta sellaisen ajatuksen heitän, että jos nyt päätät kihlautua, niin sitoudu sitten kunnolla. Älä ajattele, että " vähäksi aikaa" tai " kunnes parempi ilmestyy jostain" . Vaan ajattele että se on nyt siinä ja siitä tehdään parasta maailmassa. Ei suhteen tarvitse (eikä oikeastaan pidäkään) olla jalat alta vievää intohimoa ja mystistä satua, vaan omilla ajatuksillaan ja käytöksellään siitä saa eniten voimaa ja hyvää oloa.



ps. Pahoittelen sekavaa tekstiä, en nyt vaan löydä oikeita sanoja.

Ehkä pitää odottaa seuraavaan elämään sitten. Voi kuitenkin olla, että ongelmia tulee myöhemmin, jos nyt et ota tunteitasi huomioon. Ehkä, ehkä tulee joku,joka räjäyttää tajuntasi ja kaiken muunkin...

Vaarana on kyllä se, että jonkun vuoden päästä teillä on pari lasta lisää ja sitten alat haikailla jotain " suurta rakkautta" ja haluat erota.



Jos pystyt kuvittelemaan että sitoudut tuohon mieheen loppuiäksesi niin mene yhteen. Jos taas suurin motiivisi on se, ettei muutakanan ole tarjolla ja tyydyt häneen niin teet palveluksen kaikille jos sanot sen miehelle suoraan.

Te ette monetkaan ymmärrä, miten kullanarvoista se on, että voi elää täysin yllätyksetöntä elämää miehen kanssa. Siis ei tarvitse pelätä, moneltako tulee baarista vai tuleeko, pettääkö, jääkö " ylitöihin" , unohtaako hakea lapset tarhasta, juoko, hakkaako...



Sellasta tuttua ja turvallista, syvää kiintymystä ja kumppanuutta.

Samankaltainen tilaisuus olisi ollut, mutta en suostunut... Tiedän,että myöhemmin katuisin! Olen mielummin onnellinen kaikin puolin lasten kanssa yksin kuin pohtisin toistuvasti, teinkö oikein tuota toista kohtaan.. Jos se riittää sinulle, niin siitä vaan.

Joku kirjoitti hyvin viisaasti, että jos sitoudut, sitoudu kunnolla, älä toistaiseksi. Joku toinen totesi, että usein ne huipputunteet tuo mukanaan myös aallonpohjat. Olen harvinaisen samaa mieltä.

Odotat jotain tosi mullistavaa, jota ei välttämättä ole olemassakaan. Minä varmaan tarttuisin tilaisuuteen. En enää jäisi jahkaamaan. Pian saattaisin huomata, että elämä on ohi...

T:yh ja silti kranttu!

Mikäs sen suurempaa onnea kuin istua toisen kanssa vieri vieressä ja kertoa päivän tapahtumista? ajattele miten mukavaa, jos on joskus joku toinenkin laittamassa lapsia nukkumaan, käymässä kaupassa jne. Ettei tarttis olla vahva yksin koko ajan.

yh ja ihana mies, jota ei ravisuttanut yms. Erosin hänestä koska luulin, että suhteen pitää olla jotain arkea ylevämpää. Tapailin hetken romanttisessa huumassa yhtä miestä, mutta petyin kun tajusin arjen olevan kuitenkin se tärkein asia. Ei se huuma. Huuma menee ohitse, mutta hyvä arki jää. Sain onneksi tämän miehen vielä takaisin, en vieläkään rakasta häntä kuten rakastuneet rakastaa, mutta hän on minulle todella tärkeä ja aina välillä saan muistutuksen siitä, että olen onnenpekka kun minulla on joku niin kultainen.



Mutta ratkaisu on sinun tehtävä itse, hieman kuulostaa sitlä ettet ole valmis vielä sitoutumaan? Voisitko joskus myöhemmin olla sitä enemmän? jos mies rakastaa sinua on myös valmis odottamaan oikeaa hetkeä.

Me ollaan molemmat tosi taviksia ja sovitaan hyvin yhteen;-). Jotkut naiset kaipaavat huumaa ja jännitystä, mä oon joskus ollu sellasen miehen kanssa eikä siitä koskaan tienny että millon tuli takas kun tupakkaa lähti perjantaina ostamaan. Saattoi tulla kohta, saattoi mennä koko viikonloppukin siinä. Kaikki suhteet arkipäiväistyvät ajan myötä, mielestäni tärkeintä rakkaudessa on kumppanuus tässä kovassa maailmassa. Vedetään yhtä köyttä meidän perheen eteen eikä sooloilla omien mielihalujen mukaan vaan huomioidaan toistenkin tarpeet.



Eikös se ole tutkittukin että rakastuminen, se ensihuuma kestää parisen vuotta ja sen jälkeen alkaa se arki joka on varsinainen koetinkivi. Elämä on pääosin sitä tylsää arkea ja puurtamista, toki sitä pitää myös välillä piristää jollain kivalla.