Lapset ovat ihania, mutta...

nyt on pakko purkaa ärtymystä kavereiden pikkulikkaan! Olivat meillä kylässä ja heidän 4-v pikkuprinsessansa komenteli koko ajan 2-v poikaamme, vei lelut kädestä, kanteli JATKUVASTI, siis muutaman sekunnin välein meille aikuisille jotain pojan tekemisiä " hei nyt se meinaa mennä portaisiin (ei ollut siellä päinkään ja sitäpaitsi saa kyllä kulkea portaissa itse), hei nyt se kohta heitttää varmaan ton lelun, eihän sitä saa heittää? Hei se ei oo syönyt vielä kaikkea vaikka mä oon! Hei miks se tolleen nyt tolla leikkii, mä haluisin ton kun ei se osaa sillä leikkii..."



Ja sitten nämä: " hei mulla on tällanen tikkari/karkki/pulla/pillimehu hei kato sä et saakaan tämmöstä!!" (olivat ottaneet tytölle evääksi herkkuja)...



Huippu oli, kun rakensivat Duploilla ja poikamme laittoi niitä legokukkia legoambulanssin katolle. Tyttö nappasi auton ja irroitti kaikki pojan rakennelmat, mistä tietysti seurasi itku, ja tyttö selostaa: " hei se ei tajunnu ettei tossa autossa voi kukkia kasvaa ja nyt se sit kiukuttelee kun mä näytin sille ettei siihen noin voi rakentaa!"



ÄRH!! Varmaan tyypillistä tuon ikäiselle, mutta kyllä alkoi raivostuttaa muutaman tunnin kuunneltuani kimeää, valittavaa tytönääntä...