Paljastin yhdelle (parhaalle) ystävälleni, että yritämme lasta. Järkytyin reaktiosta!
Reaktio ei ollut yhtään sitä mitä kuvittelin. Hän itsekin on äiti ja on kovasti jo toivonut, että mekin perheytyisimme, niin saisivat hänenkin lapsensa leikkikavereita. Kerroin hänelle tänään kahvilla asian, ja hänen ilmeensä valahti ihan totaalisesti. Hän sanoi vaan ihan järkyttyneen näköisenä " täh? Ihanko totta?" ja sitten vaihtoi puheenaihetta, eikä koko asiasta puhuttu sen koommin.
Mistä ihmeestä oli kyse? Asia on niin herkässä vaiheessa, että olen vain itkeskellyt ja tuli sellainen tunne, että ehkä ei olekaan vauvan aika :( Voiko liittyä siihen, että on eronnut hiljattain miehestään (ei omasta tahdostaan) ja jäi yksinhuoltajaksi.
Kommentit (24)
Voi siis toki olla jotain mieheenkin liittyvää, mutta eiköhän kysymys ole ihan perisuomalaisesta kateudesta. Sinä saatat pian olla raskaana, hän tuskin on. Ehkä hän kokee " luopumisen tuskaa" tai pettymystä oman liittonsa puolesta ja lapsiluvun kasvattamisen puolesta.
Luultavasti oma reaktioni olisi ollut sama jos vasta YRITTÄTTE lasta.
Se nyt tietysti tulee heti mieleen. Mutta mistä syystä? No, yksi mieleen tuleva asia henkilöä tuntematta on tuo mainitsemasi eroasia. Mulla oli ennen kaveri joka oli aika usein kateellinen. Sain esim. uuden työpaikan, niin ei onnitellut mitenkään, meni vaan ihan hiljaseksi puhelimessa kun kerroin. Ja vastaavia juttuja tapahtui monia. Enää en kyllä tapaile ko. henkilöä.... Mitäs jos kertoisit tälle " ystävälle" ihan suoraan, että susta hänen reaktionsa tuntui pahalta? Ehkä sitten selviäisi? Eipä tuollaisesta kannata mieltään OIKEASTI pahoittaa (vaikka itsekin oisin pahoittanut), mitä todennäköisimmin syy kumpuaa hänestä itsestään. Mutta jos oikeasti pidät ko. henkilöä hyvänä ystävänä, suosittelisin rehellistä puhetta :)
Hän on ehkä pettynyt ja katkera siitä mihin hänen perhe-elämänsä meni. Oli kuitenkin tyytyväinen että on sinut jolla ei myöskään ole normipere-elämää (ei lapsia) ja kateellisena katselee niitä joilla onnellinen perhe. No nyt sinä sitten kerroit että pyritte siihen että teistäkin tulee hänen kadehtimansalainen onnellinen perhe.
tuli vain tunne, etten tällaista asiaa halua salata. En oikeastaan kritisoi ystävääni mitenkään, kyse on ehkä siitä, että hämmennyin omasta reaktiostani, joka oli voimakas. En kyllä halua häntä mitenkään ahdistella koska hän itsekin on avioeron takia kriisissä. Oli vaan pakko kertoa, koska se tuntuisi todella oudolta, että asia olisi meidän välilllämme salaisuus.
Ystäväsi oli kyllä aika tökerö, mutta minkäs sille voi!
Raskaana kun on, niin aika herkässä mielentilassa ollaan. Ymmärrän täysin että sua harmittaa. Mutta yritä päästä harmistuksesta yli!
Ja siitä seurasi oma reaktioni, joka on ollut itkeskely.
Siinä mielessä on hassua että kerrot yrityksestä. Minun mielestäni.
Itse kerroin heti ja jaoin asian ystäväni kanssa. Hänelle myös vuodatin tuskaa siitä että tärppäämiseen meni pitkä aika.
Ei sitä tietenkään pidä mennä kaiken maailman anopeille kertomaan mutta parhaalle ystävälle en ymmärrä miksi ei voisi kertoa??
Minulla on takana 4 vuoden lapsettomuus ja siitä tietää vain pari ihmistä. Toden totta heitä tarvitsin lapsettomuuden helvetin keskellä!! Nyt olen näille samaisille kertonut, että toinen kierros on aloitettu.
ystävällähän on jo 2 lasta, tuskin on kateellinen olemattomasta lapsesta?!?
Todennäköisesti ei kyynelehtien pompannut kaulaasi onnesta sekaisena, koska meille joilla on jo lapsia, ei enää ole kovin " iso ja ennenkuulumaton" asia jos joku aikoo yrittää lasta.
Ehkä reagoi isommin kun olet raskaana ja lapsi on jo tulossa.
Sama kuin odottaisi ihmisiltä valtaisia aploodeja jos ilmoittaa että " aion osallistua idolssiin ja voittaa" . Ymmärrätkö, ap?
Sinuna miettisin miksi otat pikkuasioista niin itseesi että itket koko illan jos joku ystäväsi ei kohdista 100% ajastaan ja huomiostaan sinuun.
Ei välttämättä siitä vauvasta vaan sun ajasta ja siitä, että te olette onnellisia ja hän ei. Voihan sitä tietty harmittaa sekin, että olis toivonut itselleen lisää lapsia ja nyt ne haaveet on jäissä, kun ei ole miestä.
ehkä miehes on luvannut tähdet ja kuun taivaalta ja nyt menit ja vedit maton jalkojen alta kertaheitolla..? Miksi ystäväsi muuten oikeastaan erosi?
mielestään teidän vauvakuumeilunne on huono ajatus. siis on sitä mieltä ettei teidän suhteenne ole tarpeeks vakaa, sä valmis äidiks tms. tää on ainut syy miks itsellä on joskus ollut hankalaa 100% innostua jonkun tutun vauva uutisista.
Olkoonpa tuo ihminen sitten paras ystäväsi, äitisi, siskosi tai kuka vain, ei mielipiteelle kannata laittaa kovinkaan isoa painoarvoa. Jos teistä itsestänne tuntuu, että nyt on oikea aika, mitä sitä enää arpomaan. Siis kun kirjoituksesi perusteella olette kuitenkin olleet jo aika pitkäänkin onnellisesti yhdessä miehesi kanssa...?
Yksi tyrmistys voi olla ihan vain yllätys, esim. jos ette ole naimisissa tai edes kihloissa vielä. Moni kun voi edelleen tiedostamattaa olettaa, että ensin mennään naimisiin ja vasta sitten on lasten aika.
Toinen asia on tuo ystäväsi oma eroprosessi. Aivan kuten pitkään lapsettomuudesta kärsineen ystävän saattaa olla vaikea aidosti iloita jopa rakkaimman ystävänsä vauvauutisista, saattaa omaa avioeroa läpikäyvän ystävän tuntua pahalta kohdata aivan päinvastaisessa tilanteessa olevia. Tuohan on ihana vaihe, jossa elät :)
Jos olette niin läheisiä kuin kuvailet, puhu ihmeessä asiasta äläkä märehdi sitä itsekseen. Voihan olla, että tulkitsit asian ihan väärin. Niinkin usein käy, jos kertoo itselleen ison asian, ja ennalta jotenkin odottaa tietynlaista " kaulaan kapsahdusta" tms. reaktiota eikä sitten saakaan kuin perushymähdyksen ;) Ehkä ystäväsi haluaa vältellä aihetta siksikin, että tosiaan vasta olette yrittämässä vauvaa ette saamassa? Varmasti hän on onnellinen, kun kerrot plussasta, ellei tosiaan taustalla ole omaa ahdistusta omasta elämästä.
vähän hämmennyn jos joku kertoo että me yritetään vauvaa.
Ajattelen että miksi kertoa. Vähän kun kertois että harrastamme seksiä.
Itse en kertonut kellekään. Pidän sitä itsestään selvänä että jossain vaiheessa jokainen voi yrittää ja haluta lasta, tai sitten ei.
Miksi turhaa siunailla ja ihmetellä.
ap