pitäisikö erota
suhde jotenkin jämähtänyt. emme oikeastaan puhu enää mistään, muutakuin turhista asioista, mitä nyt tulee puhuttua kenen tahansa kanssa. ei juurikaan sängyssä tapahtumia. ei oikein luottamusta. suhtaudutaan toisiimme vähän kuin puolituttuihin. en tiedä miten tähän päädyttiin.
Kommentit (17)
kai pitäisi itse tietää. en vaan tiedä. miten kukaan selviää tällaisesta. tuntuu että helpompaa vain jämähtää tähän....
yhteinen loma kahdestaan voisi helpottaa tilannetta.
Meillä oli väsymyksen takia tosi stressaantunutta jo (rakkaus tosin eio ole koskaan loppunut) kun lapset ovat valvottaneet ja mun viimeisestä lomasta oli yli 3 vuotta!
Yhteinen loma antoi virtaa ja energiaa aivan uskomattoman paljon, enkä voisi olla onnellisempi :)
Pääsisi hiukan irti arjesta ja kokea jotain uutta yhdessä.
T:4
Miehen mielestä tilanne oli sellainen että haluaa erota, eikä antanut enää mitään toivoa jatkosta. Ehdotin avioliittoleiriä, pariterapiaa jne. mutta miehen mielestä mikään ei voi enää pelastaa meidän suhdetta. Tässä sitä nyt ollaan, muutaman päivän olen sulatellut tuota erouutista.
kuulostaisi hyvältä, mutta ei mahdollisuutta lomailuun (edes viikonloppuna. töitä) eikä mies suostu lähtemään edes ulos syömään. ei huvita.
Vierailija:
kuulostaisi hyvältä, mutta ei mahdollisuutta lomailuun (edes viikonloppuna. töitä) eikä mies suostu lähtemään edes ulos syömään. ei huvita.
jos SINUA ei huvita, niin silloin ehkä se ero on paras vaihtoehto.
Jos häntä ei kiinnosta, niin silloin kannattaa puhua asiasta ja selvittää mitä hän oikein haluaa.
Älä tuhlaa elämäsi vuosia huonoon suhteeseen vain sen vuoksi että olet tottunut kumppaniisi.
T:4
eikö sitä arkea tulisi juuri opetella kestämään, ja löytää siitä ilonaiheita. kun tulee lomalta takaisin, ja sama arki edessä, entä sitten.
Mieti eka mitä muutoksia haluaisit suhteeseen ja sitten sanot miehellesi suoraan. Tossa jamassa sanoisin kyllä jo, että jos tää ei mihinkään tästä muutu niin sitten haluan eron.
Mä olin ihan suhteen alkumetreillä tossa tilanteessa, mies ei arvostanut mua kun sen kotimallit oli sitä mies tekee uraa ja luuhaa pisin maailmaa ja vaimo hoitaa lapsia-tyyliä. Sanoin sitten suoraan, että tällasessa suhteessa en elä ja kerroin mikä mättää. Ja meillä se toimi, tosin siis pitkien keskustelujen jälkeen. Nyt hyvä suhde, ongelmia ei tullut edes lapsen syntymän jälkeen vaan mies osallistuu hyvin.
Siis mun mieshän ei koskaan halunnu tai tuntenu tarvetta keskustella, mut pakon edessä taipu kyllä siihen. Ei hän vieläkään mikään keskustelija ole vaan joka kerta kun tulee ongelma niin eka täytyy keskustella siitä, miksei hän keskustele ja sitten vasta keskustellaan.. ;)
Pitäskö sitten töitäkin vetää koko elämä ilman lomia?
Kun loman jälkeen kuitenkin arki jatkuu?
Ihan fakta on että stressi, väsymys, rasitus, ne nyt vaan rasittavat parisuhdetta ja jättävät varjoon ne kaikki hyvät ja hienot asiat.
Aina ei voi olla ihanaa ja mahtavaa, välillä on niitä kausia jolloin oikeasti molemmat ovat yhteisen ajan tarpeessa, sen sijaan että heti aletaan erota kun toinen ei väsymyksissään jaksa olla aina niin iloinen ja pirteä puoliso.
Tämä on minun mielipiteeni, ja ainakin meillä kyllä on ollut TOSI rennompaa loman jälkeen, ja itsekin jaksaa nähdä miehensä aivan eri valossa, järjestää ylläreitä jne. Sellasia pieniä juttuja mitkäö piristävät sitten sitä arkea jatkossa.
Arki tulee joka suhteeseen.
Se, millaisen asenteen siihen ottaa, ratkaisee.
T:4
Tämä on nyt kestänyt n. vuoden ajan. Ollaan oltu lomallakin, kyllähän se sen loman ajan hyvin meni. Yritän kai nyt sitten keskustella. En vaan oikein tiedä miten sen edes aloittaisi? Monta kertaa yrittänyt aloittaa. Ei nyt sinänsä pitäisi olla juuri nyt kummallakaan mitään ylimääräistä stressi/väsymystä.
Vierailija:
Tämä on nyt kestänyt n. vuoden ajan. Ollaan oltu lomallakin, kyllähän se sen loman ajan hyvin meni. Yritän kai nyt sitten keskustella. En vaan oikein tiedä miten sen edes aloittaisi? Monta kertaa yrittänyt aloittaa. Ei nyt sinänsä pitäisi olla juuri nyt kummallakaan mitään ylimääräistä stressi/väsymystä.
Tsemppiä keskusteluun!
T:4
kyllä mä tosi paljon tykkään. mutta mistä tiedän että olenko edes koskaan rakastanut? jos se onkin vain jotain välittämistä. ja voiko toiselle sanoa että en vaan luota yhtään? en edes tiedä tuleeko tämä jotenkin yllätyksenä.mitä jos se toinen onkin sitä mieltä että menee ihan hyvin.
Selvennätkö vähän, mitä tarkoitat tällä:
" jos SINUA ei huvita, niin silloin ehkä se ero on paras vaihtoehto.
Jos häntä ei kiinnosta, niin silloin kannattaa puhua asiasta ja selvittää mitä hän oikein haluaa.
Älä tuhlaa elämäsi vuosia huonoon suhteeseen vain sen vuoksi että olet tottunut kumppaniisi"
Siis jos naista ei huvita, niin ero, jos miestä ei huvita niin pitää keskustella ja selvitellä asioita...?
Sun elämä, sun ratkaisut.