Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Jos tajuaa ottaneensa puolisokseen miehen, joka pitää kiinni lapsuuden kodin ongelmissa...

Vierailija
02.07.2006 |

Miten voi suhde menestyä? Kun alkaa siis itsenäistymään, huomaa, miten mies on juuri sellainen kuten isä oli... kaipasin häneltä kovasti huomiota ja miellytin häntä jatkuvasti.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
02.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiva huomata kohta nelikymppisenä, että on ottanut miehekseen just sellaisen joka pitää huolta siitä fiilis on sama kuin lapsuudenkodissa. Ja ymmärrän kyllä, ettei mies ole tässä ainoa syyllinen, mutta silti....

Vierailija
2/9 |
02.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei niitä käy kovin helposti muuttaminen. Luen juuri Alan Gratchin kirjaa " jos miehet puhuisivat..." ja huomaan oppivani samalla itsestäni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
02.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Me käydään läpi noita juttuja just perheterapiassa ja kyllä siellä kummasti aukeaa asioita, joita ulkopuolinen näkee selvästi ja itse on niille sokea.



Jos kärsit tilanteesta, se on viesti, että jonkin pitäisi muuttua, mutten usko että ero olisi välttämättä se ratkaisu.

Vierailija
4/9 |
02.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kerro joitakin seikkoja, joita olette tajunneet siellä terapiassa käydessänne!



ap

Vierailija
5/9 |
02.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

No ensimmäinen ahaa elämys tietyllälailla oli se kuinka me ominaisuuksiltamme tietyllä tapaa miehen kanssa täydennämme toisiamme, vaikka välillä noi toisen ominaisuudet just ärsyttää. Esim. minä olen nopea ja temperamenttinen ja mies hitaampi ja rauhallisempi. Miehen tunteet on kaikki aika pienellä janalla, kun taas minulla menee äärilaidasta toiseen.



Jos me oltais molemmat yhtä hitaita, niin ei oltais vielä varmaan tässä elämäntilanteessa ja jos taas yhtä nopeita, niin jo me oltais kolmesti varmaan erottukin.

Vierailija
6/9 |
02.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Me ollaan käyty läpi kummankin lapsuuden perhettä ja rooleja siellä ja mitä on siirretty omaan perheeseemme lapsuuden perheistämme. Ja me ollaan oltu tuolla perheterapiassa vasta kaksi kertaa eli koen todella saavani rahoillemme vastinetta.



Noita kun käy läpi tollai, niin pääsee paljon pidemmälle, kuin sillä normaalilla " kaavalla" jolla tuntuu että yleensä parisuhteessamme jauhamme asioita (meillä minä nalkutan ja mies mököttää, eikä mikään muutu ;oP).



Ja hassuinta on se, että koen rakastavani miestäni enemmän kuin ennen, kun jotenkin osaa arvostaa toista ja sitä, miten ollaan tähän nykypäivään päädytty. Eikä oikeastaan koekaan niin tärkeäksi muuttaa asioita radikaalisti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
02.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

saanko vielä udella, mikä oli se pointti, joka sai teidät lähtemään terapiaan?



onko muita, jotka haluaisivat kertoa omista kokemuksistaan?



ap

Vierailija
8/9 |
02.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja vastaan vielä, että itseasiassa ongelma ei ollutkaan sinänsä tuo juominen, vaan se oli ennemminkin " oire" (selvisi tuolla terapiassa). Tai siis siten mieheni käytti valtaa minuun: lupasi ettei juo liikaa ja joi kuitenkin. Näin minä jouduin altavastaajan rooliin. Muutoin olen liian kontrolloiva ja suhteessamme valta on minulla.



Äh, ei se ihan noin yksinkertaista ole, mutten osaa/ jaksa selittää paremminkaan, vaan lähden nukkumaan. Hyvää yötä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
03.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siinä luonnollisestikin helpottaa, kun tajuaa " kuvion" molempien käytöksen takana. Esim. dominoiva lakkaa käyttäytymästä dominoivasti, niin silloin toisenkin osapuolen rooli muuttuu. Tuo tietenkin yksinkertaistettuna, ei se oikeasti ihan noin yksinkertaista ole.



En vain ymmärrä kommenttiasi tässä yhteydessä 11.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme yksi neljä