Lue keskustelun säännöt.
10-vuotiaalla tosi outo valehtelija-kaveri? Mitä teen vai teenkö mitään?
24.08.2007 |
Lapsen mielikuvitusjutuilla ei ole mitään rajaa. Heillä on kuninkaallisia tuttavia, talon alla on salainen " edustustila" , jonne ei voinne katsomaa, ja siellä on kultaa ja timantteja joka paikka, hän on tavannut mm. prinsessa Dianan. Perheen rahoilla kehuskelu on saanut myös hirveät mittasuhteet, ja ilmeistäkin ilmeisempää on, että siihen liittyy myös keskivertotuloisten mollaaminen. Lisäksi tyttö on taitava manipuloija ja saa oman tyttöni lähes päivittäin kyyneliin joko jostain syntyneestä tilanteesta tai silkasta alemmuudentunteesta.
Kommentit (6)
Jutut on siirtynyt vaan aikuisten elämään, mutta taso ihan samaa. Kaikesta kerrotaan vaan parhaat puolet ja nekin muutellaan edustavimmiksi. Pidän tuota, ja jo lapsena pidin, valehteluna. Sano ainakin tytöllesi että nuo eivät ole totta, tai kannusta tätä kyseenalaistamaan tai kyselemään. Esim kysyä tarkemmin noista kuninkaallisten vierailuista tai kysyy suoraan kaverin äidiltä, että miten juttu oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti ei auta, mutta voisko tytölle yrittää sanoa, että hän on ihan hyvä ja riittää kaveriksi, vaikka hänellä ei olisikaan kultaa ja timantteja. Jonkin riittämättömyyden tunteen kompensaatiolta tuo minusta kuulostaa.
Kotoahan tuo varmaan lähtee, eikä siinä kaverin äidin vakuuttelut varmaan riitä. Kotona ehkä vanhemmat koko ajan puhuvat siitä, kuinka paljon naapureilla on sitä ja tätä ja kuinka paljon heillä.
Siihen pitää kuitenkin puuttua, jos tyttö itkettää teidän tyttöä tyyliin " teilläpä ei o varaa käydä matkalla yhtä usein kuin meilä" tai " meilläpä on hienompi auto" tms.
Tosi ikävää, yritä tehdä selväksi, ettette ole oikea yleisö tuollaiselle mahtailulle ja että tiedätte, ettei se ole totta.
Itsekin aina mietin, mitä aikuismahtailijoille pitäisi sanoa. Kun ei pätkääkään tee vaikutusta, kuinka rikas joku on, eikä edes kiinnosta onko se totta.
Lapsi mielikuvitusvalehtelussaan on kuitenkin aika viaton, mutta jos saa vuosikausia jatkaa satuiluaan, alkaa itsekin uskoa juttuihin ja aikuisena tulee kerran se kova paikka, kun ei suhtaudutakaan juttuihin vaan mielikuvituksen tuotteena vaan psykopaattisena valehtelijana.
Mm. ihmissuhteissa ja raha-asioissa. Mitä jos puhuisit tämän kaverin kanssa ja/tai hänen vanhempiensa? Tuo on saatava loppumaan, ennen kuin tämä lapsi " sukeltaa" sinne fantasiamaailmaansa ihan oikeasti.
Voihan olla, että lapsi oikeasti elää sellaisessa maailmassa jo nyt. Sitä kutsumme skitsofreniaksi. Kyllä oikeasti jonkun olisi hyvä tehdä jotakin.
Kysäppäs ens kerralla että minkäikäisenä tapasi Dianan?...
Dianahan on ollut jo 10 v mullan alla, jos ei avain typerys kaveri ole niin tajuaa kyllä itsekkin että nyt tuli valehdeltua liikaa. Ehkäpä oppii siitä pikkuisen
on tuommoinen mun mielestä vielä ole varsinaista valehtelua, mielikuvitusta... Ehkä paikkaa sillä jotakin?