Kysymys vähän myöhäisemmän keskenmenon kokeneille

Olihan se kuitenkin minun lapseni. Olisin varmasti katunut, jos en olisi katsonut ja hyvästellyt. Synnyttämisessäkin oli kuitenkin työnsä ja raskaus oli jo niin todellinen . En itse edes aluksi osannut ajatella keskenmenona, vaikka sehän se oli. Tuntui siis enemmän kuolleelta vauvalta (mitä olit ietysti myös), mutta tuossa vaiheessahan ei puhuta kohtukuolemasta.



Veimme myös myöhemmin kukkia ja muistoenkelin nimettömien muistolehtoon, jonne haudattiin.

En edes ajatellut muuta vaihtoehtoa, pitelin, tutkin ja ihastelin sikiötä kauan. Nyt olen törmännyt näillä palstoilla useampaan kertaan johonkin joka ei missään tapauksessa halua nähdä ja lähinnä kiinnostaisi mikä siihen on syynä. Ja muutenkin mitä ihmiset asiasta ovat ajatelleet. T: ap