Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten kauan kestää sopeutuminen ekalle luokalle toodella hankalassa tapauksessa?

Vierailija
30.08.2007 |

Kommentit (24)

Vierailija
1/24 |
31.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

poika esim ei uskalla jäädä syömään yksin ruokalaan kun luokkakaverit häipyy, sillä tilalle tulee " isoja" ... keskiviikkona ei siis olut sylnyt mitään :(. Kaikenlisäksi jäbä on tooosi herkkä toisten sanomisille ja pelkää hulluna naurunalaiseksi joutumista. Ymmärrettävää tällaisessa tapauksessa kun on yksin,, Tänään oli kyynelehtinyt ruokalan mennessä, ja kuikinu opelle että tämmöstä oli tapahtunut keskiviikkona kun pari luokkakaveri tyttöä oli puuttunu ruuan määrään,, siis toooooooooooooosi pientä näin aikuisen silmin, mut kun on paniikissa niin on paniikissa. Ope oli sanonu näille tytöille että älkää puuttuko xxxxn asiohin, ja sitten siunatuksi lopuksi sanoi pojalleni että " pitää selvitä yksin" !!!!

Mä olin kyllä hiukan pöyristynyt tästä, sillä mun miellestä tässä vaiheessa kun lapsi on hukassa ihka uudessa ja oudossa koulussa ja tilanteessa, ei todellakaan ole tarvis selvitä yksin jos on paniikki!! Siis oonko väärässä, ja katson täysin yksipuolsiten lasien läpi??



ap

Vierailija
2/24 |
31.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Unohdin myös mainita että kirjoitin reissariin pitkän selostuksen opelle ja mainitsin myös nämä ruokalahässäkät yms..

siitä huolimatta tämä edellisessä mainitsemani tokaisu yksin selviämisestä.



Maanantaina koululaisemme on menossa luokkakaverilleen koulun jälkeen,, ainakin oon sopinut äitinsä kanssa, katsotaan mitä tapahtuu, suostuuko poika vai järjestääkö kohatuksen,,? Mitä mieltä ootte, pitäisikö pakottaa ellei suostu,,, vai lahjoa,,?



ap edelleen.



ps. poistun vkl koneen äärestä mökille, su iltana uudestaan,,,

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/24 |
30.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

meidän ekaluokkalainen esikoinen aloitti uudessa koulussa muuttomme takia. eskari siis käyty muualla. Poika on sosiaalinen mutta hitaasti lämpenevä,

ja nyt onkin käynyt niin että vieläkään ei ole yhtään kaveria luokalla, itkee JOKA aamu kun joutuu eroamaan viejästä. Reippaasti silti lähtee kouluun eikä iltaisin ole ahdistunut. Selkeästi harmittelee kun on yksin. Ope on antanut jäädä välitunneillä sisälle päivittäin, koska " jos pakottaa ulos, siitä tulee iso peikko ja ahdistus" . Mun mielestä nimenomaan välitunneilla solmitaan sosiaaliset suhteet??

Kun on välkällä, omien sanojensa mukaan seisoo yksin ja katselee kun muut leikkii.



On niin ahdistavaa vanhemmista kun lapsi on näin nörtti. Tekisi mieli suuttua mut sehän tietää entistä enemmän paniikkia! Viime viikolla syyllistyin lahjontaan ja lupasin että kun reippaasti pyytää jotain frendiä pelaamaan vaikkapa jalkapalloa ja YRITTÄÄ tosissaan, ostan hänelle mitä ikinä haluaa, palkitsen siis..

Näin kävi, ja poika oli tosi tyytyväinen kun oli uskaltanut pyttää pelikavereita, ja päiväkin oli mennyt nopeasti. Mutta kun luvattu palkinto hankittiin niin sama yksinäinen meininki senkun jatkuu..



Nyt päätimme isänsä kanssa että enää ei ainakaan luokkaan sisälle asti aamulla toimiteta, kuten ei muitakaan luokkalaisiaan. vaan viimeistään ulko-ovella toivotetaan hauskat päivät ja thats it. Poislähtiessä voisi poika myös kävellä parkkipaikalle jossa odotan,,



Mitä kokemuksia teillä on, ja ehdotuksia tilanteen helpottamiseksi?? Tosiasia on että ryhmäytyminen on kaiketi kohta tapahtunut ja meidän poju on ulkona ku tampoonin naru!



Ope vain sanoo että jotkut ne on hitaita lämpenemään, ja kyllä se siitä.

kaikenlisäksi kävi niin että olivat arponeet vieruskaverin pulpettiin, niin meidän herra sai kaverikseen tytön,, ei ihan kamalasti helpota ystävystymistä poikain kanssa. Jos opella olis ollu pelisilmää, olisi järjestänyt pojan viereen, mielestäni.



Ikinä en olis uskonu että näin hankalaa voi olla, eskarikin oli huippukokemus. Mutta kun bestikset jäi sinne.

murheellista.

Vierailija
4/24 |
30.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Synttärit, nimpparit, ihan mitä vaan? toimi meillä.

Vierailija
5/24 |
30.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

se on harvoin lapsen oma vika, näin sanoi lapsipsykologi.

Vierailija
6/24 |
30.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

asumme edelleen vanhassa kodissamme ja muutto vasta myöhemmin,,

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/24 |
30.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan vaan vaikka jotkin tervetulo-bileet. kun olette muuttaneet, niin sen takia. Ei tarvitse keksiä mitään erikoisempaa nimikettä. Voihan sinne keksiä jotain teemaa sitten tai jotain että vieraat viihtyvät ja pääsisi tutustumaan. Tämmöinen vois toimia oikein hyvin.

Vierailija
8/24 |
30.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuntuu että pitäis itse vähän edes yrittää,,,

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/24 |
30.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jossain pelipaikassa, tai liikuntapaikassa, mitä nyt teillä päin on synttärien viettopaikkoja missään. Ei siellä tarvi synttärit aina olla.

Vierailija
10/24 |
30.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitä kautta vois löytyä kavereita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/24 |
30.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ottavat kaikki halukkaat leikkiin mukaan.

Vierailija
12/24 |
30.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mene vanhempainiltaan, puhu siellä muiden kanssa, ksyele vaikka miten hyvin muut lapset tunetee toisensa ennestään ja kerro omasta pojastasi. Kysy asuuko kukaan teidän lähellä (siis sen uuden kodin) ja sopisiko kylälyt puolin ja toisin teidän muutettua. vaihtele puhelinnumeroita. Ehdota vaikka koko luokan yhteistä leikkitapahtumaa jonain iltana lähipuistossa tms. Noin pienillä vanhemmat voi vielä paljonkin edistää luokkahengen syntymistä ja kaverisuhteita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/24 |
30.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

aika outo ekaluokan ope, jos tietoisesti jättää pojan pois välituntileikeistä!

Vierailija
14/24 |
30.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kyllä tosiaankaan ole helppo tutustuttaa toisiin lapsiin, kun on todella ujo/arka lapsi. Onneksi tässä ekalla luokalla muutamat ovat ottaneet hänet " hoitoon" , myös vanhempia lapsia, jotta on saanut totuteltua koulun alkuun.



Voimia toivon teille! Kyllä se siitä! (Sori tämä klisee), tuntuu nyt vaikealta...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/24 |
30.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

painosta lastasi! Jos on aiemminkin eskarissa kavereita saanut, niin varmasti saa koulussakin ennemmin tai myöhemmin. Jos sinä kovasit kiinnität huomiota tähän tilanteeseen, luulen, että siitä voi tulla vielä iso peikko pojallesi! Alkaa itse uskoa että itsessään on vikaa kun ei ole kavereita. Totuus on, että toisilla se tutustuminen kestää kauemmin kuin toisilla. Tiedän, että näitä laseten kaverijuttuja on vaikea seurata vierestä, mutta ota nyt ihan rauhallisesti ja anna pojan rauhassa totutella kouluun ja tutustua luokkakavereihin äläkä puutuu liikaa tähän.

Vierailija
16/24 |
30.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä sopeutuminen voi viedä parikin kuukautta, joten sen suhteen ei ole syytä huoleen. (Jos lapsella aamulla itkettää erotessa.) Sen sijaan välitunnilta poisjääminen on huolestuttavaa, sillä juuri niin kuin Ap kertoikin, siellä ne sosiaaliset suhteen luodaan. Itse teen ekaluokkalaisteni kanssa monenmoisia sopimuksia, joiden tarkoitus on nimenomaan se, ettei kukaan jää yksin. Jaan esimerkiksi näkymättömiä papukaijamerkkejä niille, jotka ovat välitunnilla hakeneet yksinäisen lapsen leikkiinsä (koskee kaikki koulun oppilaita) tai sovimme, että koko luokka leikkii välitunnilla yhdessä (vaikkapa yhden välitunnin päivässä). Joskus arvomme isosta hatusta pieniä välituntiryhmiä jne. Lapset tykkäävät näistä kovasti, ja ne mös edesauttavat ryhmäytymistä ja sopeutumista. Olemme myös sopineet, että jos joku tuntee olonsa yksinäiseksi, pohdimme yhdessä ratkaisuja siihen. Usein oppilaat huomaavat välittömästi, että hei, mehän voitais ottaa Liisa mukaan naruhyppelyyn yms. Kaverisuhteisiin ei voi hirveästi vaikuttaa (kuka tykkään kenestäkin), mutta yhdessä pitää mielestäni silti koulussa olla. Jos joku haluaa olla yksin, toki hän saa, mutta silloin selvitän tapauksen kunnolla.



Kiusaamisesta puhumme todella paljon ykkösluokalla. Pidämme säännöllisiä kiusaamisistuntoja, jossa jokainen saa sanoa, milloin häntä harmitti tai milloin tuntui pahalta. Mietimme tilanteita, jotka ovat kiusaamista. Esim. kaksi tyttöä alkavat kutsua kolmatta kurkuksi. Ruokalassa on kurkkua tarjolla, jolloin tytöt kihertävät, maistapa kurkkua hah hah. Ope ei aavista mitään, kurkuksi kutsuttu kärsii. Lapset ymmärtävät nopeasti erilaistet kiusaamistapaukset ja osaavat helpommin kertoa kokemuksistaan, kun heillä on välineitä kertomuksensa tueksi.



Ota Ap yhteyttä opeen ja ehdota esim. em. ryhmäytymisjuttuja välkälle. Jos joku jää heti alkuun yksin, myöhemmin on huomattavasti vaikeampi saada tilannetta hyväksi. Toki sekin on mahdollista. Itse olen NIIN allerginen kiusaamiselle, että teen kaikkeni, ettei ketään oppilasta kiusattaisi.



T: ekaluokan ope (jo neljättä kertaa)

Vierailija
17/24 |
30.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Apuva!

Vierailija
18/24 |
30.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos ekaluokan opelle vinkeistä. Lähden hakemaan juuri koululaistani, ja otan puheeksi open kanssa nämä välkkäasiat, ainakin.

ap

Vierailija
19/24 |
30.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

mulla vaan on sellainen olo, että ilkeänkö alkaa opelle mitään ohjeita antamaan, ammattilaiselle,,,



Tosin olenhan itsekin lto, ja koulusijaisuuksiakin tehnyt,, :) mut ope ei tiedä sitä...



ap

Vierailija
20/24 |
30.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä hän ei ole huomannut tilanteen vakavuutta. Sinä olet lapsesi paras asiantuntija.



T: se sama ope