Miksi ihmeessä olen tuhlannut yli puoli vuotta elämästäni ihan turhaan.....

Olen " elänyt" eräälle ihmiselle, myötäelänyt hänen elämäänsä, " uhrannut" (hieman liioiteltu sana) suuren osan ajatuksistani hänelle jne... vain koska kuvittelin että meistä vielä tulee todella läheiset ja hyvät ystävät. Tästä syystä on oma perhe-elämäni jopa kärsinyt hieman koska olen panostanut niin paljon tähän ihmiseen... hmph, vaikea selittää!

Mutta kuitenkin, tässä eräs päivä ymmärsin ettei minun panostukseni/tekemiseni/ymmärtämiseni häntä liikuta suuntaan eikä toiseen. Ts annan itsestäni mutten saa mitään vastakaikua.

Nyt olen sitten jotenkin antanut periksi, ja olo on todella helpottunut. Ja toivottavasti tästä vielä enemmän helpottuu. Ja voin taas panostaa omaan perheeseeni täysillä.