Yksinhuoltajia ihaillaan ja säälitään ihan suotta.
Moni naimisissa oleva tekee yksin kaikki kodin työt, hoitaa lapset ja usein jopa elättää koko perheen eikä saa yhtään kiitosta tai avuntarjousta tai yhteiskunnan tukea kuten yksinhuoltajat.
Sapettaa.
Kommentit (25)
En mäkään saa avuntarjouksia, tai kiitoksia, tai yhteiskunnan tukea (ok, huijasin, saan sen 36,60 yh-korotusta lapsilisään). Vaikka olen yh. En tosin kaipaa ihailuakaan, mun mielestä ylipäänsä on typerään ihailla muiden elämiä. Ihaillaan kaikki omiamme. :)
Olisiko sulla ollut tarjota jotain estolääkettä sille, että lasten isä ei olisikaan sairastanut henkisesti? Olisitko nähnyt sen vuosia ennen lasten saamista, että tämä ihminen tulee menettämään mielenterveytensä?
Mitään erityistä tukea tai apua en saa, lukuunottamatta sitä yh-korotusta lapsilisään. En pyydä ihailua. Mutta se jos perheessä joku tekee yksin kaiken, niin olisi keskustelun paikka näillä puolisoilla!
että yh:t olisivat jotenkin huonompia kun eivät ole osanneet asioitaan hoitaa, ihan yhtä huonosti minä (ja moni muu) on miehensä valinnut kun joutuu tekemään kaiken yksin, vaikka teoriassa oliskin mies " apuna" . Joskus vaan tuntuu, että yksinhuoltajilla on joko paremmat turvaverkot tai sit ihmiset vaan osaa tarjoutua enemmän apuun, kun tiedetään, että ei ole sitä miestä parina hoitamassa taloutta.
ap
ei lukkiudu sinne kotiin samalla tavalla? Kun ei yh vietä ukon kanssa koti-iltoja koko ajan, tulee niitä sosiaalisia suhteita ja syntyy sitä turvaverkkoa! Toisaalta, olen huomannut senkin, että ydinperheissä elävät nirsoilevat lastenhoitoavun kanssa. Ei kelpaa anoppi, kun sehän polttaa tai mummilassa on kissa, jolta voi lapsi saada toksoplasmoosin tms.
Eihän toiselta voi kadehtia hänen turvaverkkoaan! Jokainen voi itse yrittää sellaista rakentaa, se vaan vaatii tarmoa ja aikaa. Minäkin olen erään tutun yh:n lapsia ottanut meille yökylään ja sitten toisinpäin.
ja yksinhuoltaja olen. Ehkä ystävä- ja tuttavapiirissäni on sitten harvinaisen tervejärkistä sakkia. Tämä nyt vaan on niin, että elelen lapseni kanssa kahden ja koska tienaan paremmin kuin keskimääräisesti naiset, pärjään taloudellisesti mainioisti. Se, että yhteiskunta tukee minua lapsilisän yksinhuoltajalisällä, joka on 36 euroa, ei minusta ole kovin suuri summa. Päiväkotiin olen aina maksanut täyden maksun, vaikka eihän tuo 200 euroa täyspäiväisestä hoidosta ole sen todellinen kustannus, siinähän tuetaan kaikkia lapsiperheitä. Minä en kaipaa sääliä, enkä ihailua, tiedän itse mitä olen ja miten paljon teen lapseni eteen yksin. Nykyään olen kyllä oppinut pyytämään apua äidiltäni, siskoltani ja kavereiltani ja on ollut ihanaa huomata miten auliita ihmiset ovat auttamaan. Tosin kun lapsi oli pienempi en edes halunnut esim. lapsenhoitoapua, sillä halusin olla hänen kanssaan kaiken mahdollisen ajan. Itseasiassa luulen, että moni ystäväni kadehtii salaa minun asemaani, joka olen taloudellisesti riippumaton, minulla on lapsi, olen hyvässä työssä ja pidän itseni ulkoisesti hyvässä kunnossa....lapsen kanssa kun liikkuu ja tekee ei pääse itsekään rupsahtamaan ja ehkä näin yh:na minulla ei ole siihen varaa, koska joku päivä aion vielä löytää miehenkin itselleni.
totta puhut, on yh:na parempi ku laiskan köyhän miehen kanssa...
Vierailija:
enkä ymmärrä mitä ihailtavaa siinä on, ettei ole osannut asioitaan hoitaa.
Vierailija:
että yh:t olisivat jotenkin huonompia kun eivät ole osanneet asioitaan hoitaa, ihan yhtä huonosti minä (ja moni muu) on miehensä valinnut kun joutuu tekemään kaiken yksin, vaikka teoriassa oliskin mies " apuna" . Joskus vaan tuntuu, että yksinhuoltajilla on joko paremmat turvaverkot tai sit ihmiset vaan osaa tarjoutua enemmän apuun, kun tiedetään, että ei ole sitä miestä parina hoitamassa taloutta.ap
meitä ihaillaan koska on osattu lähteä huonosta suhteesta
ei niitä tukiaisia ja turvaverkkoja ainakaan minulle ole juuri tarjottu vaikka olen yh. Ja siis totaaliyh sillä lapsen isä menehtyi onnettomuudessa pari vuotta sitten. Kirjaimellisesti et mihinkään koskaan pääse ellet ota lasta mukaan tai käy silloin kun lapsi on hoidossa jolloin taas itse pitäisi olla töissä.
Silti olen joka ikinen hetki kiitollinen lapsestani.
kun jossain vaiheessa nämä kirjoittajat tajuaisivat, ettei yh - elämän raskain asia kuitenkaan ole se, että hoitaa kaiken yksin 24/7
vaikka onhan sekin rankkaa. Raskainta on se, että on yksin vastuussa kaikesta 24/7 - henkisesti hyvin kuluttavaa ja raskasta. Mutta sitähän ei tiedä ennen kuin sen kokee.
Itse pitkään " julistin" olevani kuin yh, koska ex- mies teki töitä (tai oli muuten vain jossain) lähes 24/7 ja silloin kun tuli kotiin niin ei eväänsä liikauttanut.
Mutta kuitenkin se oli jollain tapaa läsnä, oli joku jonka kanssa edes joskus vaihtoi lauseita lapsista ja niihin liittyvistä asioista.
Nyt oikeana yh - äitinä hävettää silloinen ajatukseni muka yksinhuoltajuudesta, vaikka olin silloin kaikesta vastuussa 24/7 niin oli se kuitenkin erilaista.
En ole kokenut saavani ihailua siksi, että asun lapsien kanssa ilman toista aikuista. Enkä koe saavani mitään huimaa tukeakaan, saan 36e korotusta lapsilisään, päiväkotimaksut maksan täysimääräisenä jne.
Lapset ovat poissa kotoa ehkä pari kertaa vuodessa, silloin saan muutaman hetken itselleni. Ihailtavaa eikö totta =)
Vai on yksihuoltajilla helppoa ja turvaverkot sun muut. Entäs kun EI ole! Minun hyvä ystäväni on eronnut ja hän on yksinhuoltaja. Ongelmia on vaikka muille jakaa, enkä niitä käy tässä muille levittelemään.
Kaïkenkaikkiaan voin todeta, että hänen elämänsä on yhtä taistelua päivästä toiseen, kiitos kamalan ex-puolison ja sen, ettei yksikään sukulainen ole apuna. Minä olen se turvaverkko, ja muutama muu ystävä.
Kenenkään, jolla on suhde (en puhu nyt väkivallasta tai päihteiden käytöstä) ei kannata ihannoida yksinhuoltajuutta. Se, että siitä selviää, on hatunnoston arvoista. Vastuu lapsista ja elättämisestä on hirmuinen, ja mitäs jos tämän yksin vastuussa olevan työ tai terveys menee? Kuka tulee avuksi?
Ei kuules ap, pistä miehesi osallistumaan kotitöihin äläkä valita. On kuule pahempia kohtaloita kuin omasi.
Että ihmiset osaavat olla YKSINKERTAISIA! Sapettaa tällaiset naurettavat keskustelut.
mutta eihän se oma ahdinko voi olla oikeiden yksinhuoltajienkaan syytä...
aviossa olevien yksinhuoltajien ( = AYH) tulee itse järjestää asiansa paremmin.
T. kohtalotoveri
4 lasta ja lasten kanssa olen yksin 24/7.
Isä ei tapaa lapsiaan joten yksin olen vastuussa lapsista.
Omaa vapaa-aikaa on sitten kun lapset kasvavat.
Siihen menee vielä vuosia..
Henkisesti tämä on kaikista raskainta.
Ei ole ketään kenen kanssa jutella..
Ihan turhaan vaan monesti ihannoidaan ydinperhettä. Ei tästä niin vaan uloskaan kävellä, kun on taloudellisesti riippuvainen toisen tuloista. Mutta ihan sama vastuu monella äidillä on perheestä kuin yksinhuoltajilla, mies vaan tuo pikkaisen lisää rahaa kotiin jolla sitten kustannetaan isompi kämppä (onpahan lisää siivottavaa ja piha, jota pitää koko ajan laittaa).
Aina jollakin on asiat huonommin, mutta ydinperheessä äiti ei saa koskaan väsyä eikä valittaa, eikä hyvin perhettään hoitavaa äitiä ihailla ja kehuta, koska sehän on vaan itsestäänselvyys että hoitaa " hommansa" . Ja miehenkin hommat, ne miehet kun on vähän semmosia monesti.
sain itsekin kuulla KOKO hoitovapaan ajan, miten naapurin rouvat neuvoivat, miten minun mieheni laitetaan kuriin...
uskomatonta...
T. nro 16
Vierailija:
Ihan turhaan vaan monesti ihannoidaan ydinperhettä. Ei tästä niin vaan uloskaan kävellä, kun on taloudellisesti riippuvainen toisen tuloista. Mutta ihan sama vastuu monella äidillä on perheestä kuin yksinhuoltajilla, mies vaan tuo pikkaisen lisää rahaa kotiin jolla sitten kustannetaan isompi kämppä (onpahan lisää siivottavaa ja piha, jota pitää koko ajan laittaa).Aina jollakin on asiat huonommin, mutta ydinperheessä äiti ei saa koskaan väsyä eikä valittaa, eikä hyvin perhettään hoitavaa äitiä ihailla ja kehuta, koska sehän on vaan itsestäänselvyys että hoitaa " hommansa" . Ja miehenkin hommat, ne miehet kun on vähän semmosia monesti.
Vierailija:
Ihan turhaan vaan monesti ihannoidaan ydinperhettä. Ei tästä niin vaan uloskaan kävellä, kun on taloudellisesti riippuvainen toisen tuloista. Mutta ihan sama vastuu monella äidillä on perheestä kuin yksinhuoltajilla, mies vaan tuo pikkaisen lisää rahaa kotiin jolla sitten kustannetaan isompi kämppä (onpahan lisää siivottavaa ja piha, jota pitää koko ajan laittaa).Aina jollakin on asiat huonommin, mutta ydinperheessä äiti ei saa koskaan väsyä eikä valittaa, eikä hyvin perhettään hoitavaa äitiä ihailla ja kehuta, koska sehän on vaan itsestäänselvyys että hoitaa " hommansa" . Ja miehenkin hommat, ne miehet kun on vähän semmosia monesti.
Missä asut, haluatko tuoda lapsesi huomenna meille vai saanko tuoda omani teille ;D ?
enkä ymmärrä mitä ihailtavaa siinä on, ettei ole osannut asioitaan hoitaa.