Lue keskustelun säännöt.
Kun nykyään puhutaan siitä, että ihmiset eroavat liian helposti, niin
22.08.2007 |
mistä enää voimme tietää milloin on sitten oikea aika erota? milloin ero olisikin parempi lapselle?
Asiantuntijatkin puhuvat, että lapsella on hyvä olla molemmat vanhemmat, niin miksi ei puhuta siitä, mitä kireä tunnelma kotona tai jatkuva riitely pitkässä juoksussa voi aiheuttaa lapselle?
Ja muutenkin, mistä voimme tietää milloin kaikki on tehty ja yrittäminen (avioliiton) ei enää kannta, että tilanne ei siitä enää korjaannu?
Kumpi on oikeasti lapselle parempi? Vanhempien kylmä suhde vai ero?
Näitä kysymyksiä mietin omassa epäonnistuneessa liitossani...
Kommentit (22)
... elämää tai ihmissuhdetta ei voi olla olemassakaan. Edes Lapset eivät mene rikki vaikka elämässä on myös huonoja asioita. Koettaisin saada lasten elämään mahdollisimman paljon suojaavia tekijöitä: isovanhemmat, ystäviä, hyvä koulu, harrastuksia, kavereita, aikuisia ystäviä, riittävästi terveellistä ruokaa, lepoa, liikuntaa, leikkiä ja läheisyyttä.
Kaikilta puuttuu jotakin tärkää, sehän on ihmisen osa.
Huonossakin liitossa on lupa nauttia hyvistä hetkistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kaikissa perheissä ihan varmasti on kausia kun vanhemmat tappelevat ja ilmapiiri on kireä. Mutta jos asiat saa selvitettyä ja kriisistä pääsee yli, se kertoo lapsellekin että sellaista elämä on ja asiat voi selvittää.
Jos vuosikausia on kireä ilmapiiri, eikä toinen suostu selvittämään asioita, silloin mielestäni olisi jo aika erota. Ei omaa elämäänsä voi tuhlata vain lasta ajatellen huonossa liitossa. Sekin antaa väärän kuvan parisuhteesta, että pitäisi sietää huonossa suhteessa loputtomiin. Lapset kuitenkin muuttavat pois kotoa ja uhrautunut äiti jää edelleen huonoon liittoon ihmettelemään.
Epämiellyttävää se ehkä oli, mutta kuitenkin aika yhdentekevää, kun eivät käsirysyssä tapelleet.
Ja riidat unohtuivatkin ajan mittaan.
Riittää kun on riittävän hyvä, melko hyvä, kohtuullisen hyvä. Toimiva keskitaso on useimmiten ihan tarpeeksi.
Siis relatkaa.
kuunnella joka päiväisiä vanhempien riitoja ja tiuskimista toisilleen?
Onko huonossa liitossa eläminen kaiken väärti?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta edelleen äiti jaksaa muistuttaa joka käänteessä siitä, miten hän uhrautui meidän vuoksemme ja mistä kaikesta joutui luopumaan...
Sitä on kenenkään paha sanoa toisten puolesta. Jos
edes yrittää korjata asioita ja parantaa parisuhdetta, on ero tilanne eri kun se että lähdetään läiskimään ratkaisuna ongelmiin. Minulla myös vaikea parisuhde ja eroakin miettinyt välillä. Se on aivan totta että lapset kärsivät jatkuvasta tappelemisesta ja jos kerran yrityksistä huolimatta ei suju niin parempi erota. Eli olisko se helppous erota vastaan se että alettaisiin ratkoa kipeitäkin asioita? Ei mikään yksinkertainen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen sijaan kuulin heidän tappelevan muutamia kertoja, niin että isä lähti ovesta ovet paukkuen ja äiti jäi itkemään. Ja kyllä ahdisti, vaikkakin vanhempani eivät riidelleet useinkaan.
Muista miettineeni, että olisiko parempi jos he eroaisivat, mutta sitten muistan myös miettineeni, että äidistä tulisi sitten onneton..
Vierailija:
Epämiellyttävää se ehkä oli, mutta kuitenkin aika yhdentekevää, kun eivät käsirysyssä tapelleet.
Ja riidat unohtuivatkin ajan mittaan.Riittää kun on riittävän hyvä, melko hyvä, kohtuullisen hyvä. Toimiva keskitaso on useimmiten ihan tarpeeksi.
Siis relatkaa.
Eikö se puolison riitely käy hankalammaksi, jos toinen kävelee ulos ja alkaa muihin puuhiin tai antaa periski itselleen toisarvoisemmissa kysymyksissä ihan tietoisesti.
Avioliitto on hitonmoinen kompromissi. En edes muista koska olisin saanut tehdä täysin oman pääni mukaan. Mutta vitut siitä. Ei ole tehnyt mieskään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kun veljeni nyt vihdoinkin muutti 23-vuotiaana pois kotoa, äiti muutti heti seuraavalla viikolla. Hän oli vuoksemme uhrautunut, pysyy kotona niin kaun huonossa liitossa, kunnes jokainen lapsi on muuttanut pois lapsuudenkodista.
Minkä helvetin takia sen kertoi meille. Veljeni on ihan shokissa, olisi varmasti muuttanut aiemmin pois kotoa, jos tiesi äidin suunnitelmista. Ja asuikin kotona vain säästösyistä viimeiset 4 vuottaa. Säästi käsirahaa omaan asuntoon.
Vierailija:
Minusta erota voi vain sietämättömästä liitosta, jossa esim. tulee syyttä turpaan, käytetään kohtuuttomasti päihteitä tai ollaan uskottomia tai psykopaatteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämänkaareen kuuluvat normaalit kriisit, joita ihmiset eivät osaa käsitellä ja sitten syy onkin huonon avioliiton tai typerän puolison...
Suurin osa eroista vältettäisiin, kun ihmiset pysähtyisivä AJATTELEMAAN asioita... Eikä takerruttaisi joutavanpäiväisiin, pinnallisiin jokapäiväisiin kiistoihin. ajateltaisiin asioita MEIDÄN eikä minun kannalta.
Paskaa ja epätäydellisyyttä on joka liitossa. Tärkeintä on oppia puhumaan puolison kanssa, ilmaisemaan omat ajatukset toista loukkaamatta ja niin että tulee ymmärretyksi.
LÄhtökohtanahan kuitenkin on molemminopuolinen rakkaus ja kaiketi halu alunperin ymmärtää ja auttaa toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On lupa olla onnellinen vaikka puiston lehtien havinasta tai oravasta puussa tai lapsen kokeesta saamasta seiskasta.
Tai av-palstasta. Tämä on oikea päivän piristys, kun saa miettiä kaikkia mielenkiintoisia asioita ohi mennen.
Pitääkö ihmisen todella pakottaa itsensä elämään huonossa suhteessa, vain ja ainoastaan lasten vuoksi?
Ja erohan voi olla myös lapselle helpotus, vaikka siinä olisikin aivan vain " tavallista" , mutta jokapäiväistä riitelyä?
Tähän väliin olisi hyvä kuulla erolasten kommentteja, että miltä heistä tuntui vanhempien ero ja sen tuomat tunteet myöhemmässäkin elämässä?
itse vanhempien ero ei ollut kamala asia, vanhempani riitelibät välillä fyysisestikkin ottivat yhteen joten ero oli helpotus.
se mikä olikin vaikeaa oli vanhempien uudet perheet.
niin klisee kun se onkin niin vanhat lapset jäävät uusien alle. olen edelleen katkera siitä miten minua ei huomattu. ei vaikka olisin ollut viikon poissa kotoa, kukaan ei kysellyt missä olet? ;(
Itse en aino koskaan erota, varsinkaan kun on pieniä lapsia, jotenkin voisin suoda sen niille joiden lapset ovat muuttaneet jo pois kotoa.
Kasvakaa jo aikuisiksi: vastuuta, itsehillintää ja valvollisuudentuntoa. Anteeksiantoa ja pyytämistä, kuuntelemista ja parhaansa tekemistä. Eiköhön siinä jo avaudu rakkaudellekin oma sopukkansa.
Opetelkaa puhumaan asioista ja selvittämään ne asiallisesti.
Jos on tottunut tiuskimalla asiansa selvittämään, ei se parane edes puolisoa vaihtamalla.
Oletko itse halukas olemaan tekemisissä ihmisen kanssa, josta et enää pidä?
Vierailija:
Opetelkaa puhumaan asioista ja selvittämään ne asiallisesti.
Jos on tottunut tiuskimalla asiansa selvittämään, ei se parane edes puolisoa vaihtamalla.
Meillä ei riidellä kovin paljoa, mutta en myöskään tunne mitään yhteyttä mieheeni. Joskus käy mielessä pitääkö minun uhrautua lasten takia elämään rakkaudettomassa liitossa. Toistaiseksi olen päätynyt siihen, että pitää.