Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olette (yksityis)elämästäni?
22.08.2007 |
Asuin 21v saakka yh-äitini kanssa. 21v muutin kotoa suoraan yhteen poikakaverin kanssa. Suhteemme kesti 7 vuotta. Erosimme ja muutin ensin vuokralle ja sitten ostin oman kaksion jota nyt lyhentelen. Kaipaan kovasti sitä oikeaa elämääni ja ehkä perhettä sitten kun sen oikean on löytänyt ja tilanne siinä saakka. Ikää on nyt 29v. Poika/miesystävä on ollut kuvioissa mukana alkukesästä saakka mutta vielä ei ole suhde vakavalla mallilla vaan sellaista tunnustelua on vielä ilmassa. Emme asu yhdessä vaan eri paikkakunnilla mutta näemme suht tiheästi ja pidämme yhteyttä muuten.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutit pois äitisi helmoista silloin kun oli korkea aika se tehdä. Toisaalta kiva että sait pitkän huolettoman lapsuusnuoruuden kotona asuessasi.
7v on tyypillinen pitkähkön parisuhteen kesto. 7v kieppeillä parisuhdetta koetellaan niin kovasti että vaatii sekä taitoa että todella hyvän suhteen että siitä selviää.
Kiva että olet nyt pitkän parisuhteen ja äitisi kanssa asumisen jälkeen muuttanut asumaan yksiksesi. Tekee varmasti hyvää itsenäistymisellesi. Vaikka kaipaatkin rakasta kainaloon.
Hyvältä vaikuttaa! Ota vaan ihan rennon hitaasti tuon uuden kanssa. Saat tälläisen itsenäisemmän kauden nyt, myöhemmin ei ehkä vastaavaa enää koskaan tule. Lapset ehtii tehdä siinä 33-35v jos olosuhteet sallii, myöhemminkin vähän jos olosuhteen ei salli.