lapsen änkytyksestä

kuuluu kehitykseen ja menee ohi.

Poika on nyt 3v 8 kk. Ekan kerran alkoi änkyttää n. 3-vuotiaana. Välillä on ollut kausia, ettei änkyttänyt lainkaan ja välillä sitä on esiintynyt enemmän.



En tiedä, onko kyse niinkään varsinaisesta änkyttämisestä. Enemmän kuvailisin sitä sanojen " jumittamiseksi." Meilläkin poika oppi hyvin aikaisin puhumaan ja puhuu erittäin selvästi. Hänen ei ole koskaan tarvinnut korottaa ääntään saadakseen sen kuuluviin emmekä keskeytä puhettaan tai " jatka sitä loppuun." Se ei siis ole syynä ns. änkyttämiseen.



Väsyneenä jumittamista tapahtuu enemmän.



Alukesästä huolestuin jo enemmän, kun alkoi ilmetä sisäänpäin hengitystä tiettyjen konsonanttien kohdalla (esim. p) ja se on jo selkeästi änkyttämisen merkki. Mutta sekin meni ohi kesän aikana. Tällä hetkellä änkyttää jonkin verran, mutta aika vähän.



Lääkärin mukaan puheen jumittuminen eli änkytyksen tyyppinen häiriö on tyypillinen juuri 2,5-4 vuoden iässä, eniten sitä esiintyy 3-vuotiailla. Kannattaa seurata tilannetta ja ottaa asia puheeksi neuvolassa, mikäli änkytys jatkuu.

meillä lapsi ei kyllä ole tuskastunut koskaan - pikemminkin välillä on lyönyt leikiksi, kun sana ei meinaa millään tulla :D



On tosi tärkeää, että änkytykseen ei kiinnitetä mitään huomiota eikä korjata sanoja (eikä sanota niitä lapsen puolesta loppuun vaan odotetaan kärsivällisesti). Jos lapsi sanoo/ääntää jonkin sanan väärin, ei sitäkään kannata tässä vaiheessa oikaista. Se voi aiheuttaa turhia paineita ja edistää jumittamista.



Mutta olennaista siis on, ettei änkyttämistä noteerata eikä kiinnitetä siihen huomiota.

huom!!

Vasta sitten jos jatkuu pitkään (vuoden päivät), kannattaa kysäistä apua vaikka neuvolasta.

jos nyt asiasta tehdään numero, niin änkytys voi muuttua oikeaksi änkytykseksi... luultavaasti on vain ohimenevä vaihe =)

Lapsi huomaa kyllä itse änkyttävänsä ja huomaa myös sen, ettei se jää vanhemmiltakaan huomaamatta. Lapsi saattaa tästä saada käsityksen, että änkyttäminen on jotain niin kamalaa, etteivät aikuisetkaan uskalla siitä puhua.



Puheterapeutti suositteli, että änkyttämiselle annettaisiin nimi, esim. pompottaminen. Jos lapsi änkyttää, aikuinen toteaa vaan rauhallisesti, että nyt sinulla puhe pompottaa, ei haittaa mitään. Vieraammille ihmisillekin voi sanoa, että " Kallella" vähän puhe pompottaa, mutta se menee kyllä ohi. Lasta helpottaa se, että hänen ominaisuutensa hyväksytään ja se arkipäiväistetään tuolla nimityksen keksimisellä ja sitä käyttämällä.



Lapsen änkyttäessä pitää rauhallisesti odottaa, että hän saa asiansa sanotuksi. Änkyttämisen poistumista edesauttaa se, että vanhemmat muuttavat puherytmiään hitaammaksi ja rauhallisemmaksi. Puhe- ja keskustelutilanteet hoidetaan rauhallisessa tunnelmassa, kiireettä.



Meillä änkyttäminen katosi näillä konstein kolmen kuukauden jälkeen itsestään.

huom! vielä kaivataan esimerkkejä. Onko kellän jäänyt pysyväksi.

Jos yhtään lohduttaa, niin puheterapeutin mukaan änkytysvaihe tulee usein kielellisesti lahjakkaille lapsille.



Jossain vaiheessa " pään sisäinen puhe" eli ajatusmaailma ja sanavarasto kehittyvät niin nopeasti, että puheen tuottamisen kehitys ei pysy mukana, mistä seuraa änkyttäminen.