Lue keskustelun säännöt.
Sairastan syömishäiriötä.
21.08.2007 |
Kerron tilanteestani..
15-vuotiaana laihdutin itseni 62kg -> 45kg muutamassa kuukaudessa.
16-vuotiaana lopetin polttamisen ja lihoin napostelulla vuodessa 68 kiloon.
18-vuotiaana aloitin taas tupakoimaan laihdutin syömällä päivittäin ainoastaan yhden kananmuna ja voileivän. Paino putosi parissa kuukaudessa 52 kiloon.
20-vuotiaana lopetin taas tupakoinnin ja lihoin 6kk aikana 65 kiloiseksi.
20-vuotiaana tulin raskaaksi jonka jälkeen painoin jo 80kg
21-vuotiaana laihdutin painoni 73 kiloon.
22-vuotiaana tulin uudelleen raskaaksi jonka jälkeen painoin 85kg.
23-vuotiaana olen yrittänyt päästä terveellisesti laihduttamalla eroon kiloistani mutta olen saanut painon putoamaan vain 80 kiloon.
Tilanteeni ahdistaa minua ja haluaisin laihtua nopeammin n. 15kg.
Turvaudun joskus oksentamiseen jonka jälkeen ahdistaa.
En jaksa laihduttaa " normaalisti" koska olen voimaton ja väsynyt.
Se on niin hidasta touhua.
Olisi niin helppoa taas vain lopettaa syöminen koska näläntunne katoaisi parissa päivässä.
En vain uskalla koska pelkään että minulle sattuisi jotain ja nyt on kaksi niin hyvää syytä elää: 2v ja 4kk ikäiset hymynaamat.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ulkonäön ja etenkin painon kanssa tuskailevien oikea ongelma on siellä pään sisällä. Huono itsetunto tai sosiaalisten tilanteiden pelko tai joku muu syy.
Murrosiässä usein sitten halutaan olla samanlaisia kuin kaikki muutkin ja yleiset kauneusihanteet otetaan mustavalkoisesti totena jolloin syy sosiaalisiin pelkoihin (tai mihin nyt sitten milloinkin) johtuu liian paksusta vyötäröstä tai muusta ulkonäkö-kohdasta. Ratkaisuksi tähän keksitään laihtuminen.
Itsellä nuoruus on ollut tuon painon heilahtelun suhteen samantyyppistä, kunnes sain suunnattua ajatuksia muualle, ystäviin, harrastuksiin, lasten kanssa touhuamiseen. Painoasiat unohtuivat, ja pian huomasin painon pudonneen alas ja siellä se on nyt 10 vuotta pysynyt terveellisten elintapojen ansiosta. Huolehdin painostani liikkuen sillä tiedän liikakilojen aiheuttavan ahdistusta. Eli lyhyesti sanottuna itsetuntoni noustua painoasiat olivat toissijaisia, jolloin huomaamattani hoikistuin.
Ap:lle sanoisin, että vertaistuki tai joku kenen kanssa voisit jakaa (oma mies ei ainakaan minulla ollut se oikea puhekumppani tässä asiassa)mieltäsi painavia asioita (esim halusi laihtua) ja joka toimisi ns. tukihenkilönä voisivat olla auttava juttu!