Kaduttaa etten hankkinut mitään ammattia.
Tutkinto on, koulutus, mutta sillä koulutuksella ei mitään normaalia työtä voi tehdä. Tutkijana olen yliopistolla, apurahalla, en siis saa edes palkkaa. Ja olen jo 36-vuotias, joten oikean ammatin hankkiminenkaan ei välttämättä enää onnistu.
Kommentit (5)
Mm. se, ettei tästä niin vain muuteta opintojen perässä, pienten lasten äiti kun olen ja miehellä virka täällä asuinpaikkakunnallamme. Ja taloudellinen puoli, opintorahaa kun en enää saisi. ap
tai kursseille niin saat päivärahan, niin minäkin aion tehdä sitten kun olen jo aika vanha kun saan kuopukseni päiväkotiin ;)
ihan kuin minä olisin kirjoittanut tuon aloituksen. Mulla myös akateeminen koulutus ja olen tutkijana paskapalkalla. Oman alan töitä ihan mahdoton saada. Harmittaa kun en opiskellut oikeaa ammattia. Esim. kätilönä olisi mukava työskennellä. Olen 38 v.
Tai siis eihän se kiva ole että muut on samassa huonossa jamassa mutta kiva löytää kohtalotoveri. Tuntuu että lähipiirissä kaikilla on joku järkevä ammatti. Ne lähipiirin akateemisetkin ovat tajunneet opiskella yliopiston " ammattilinjoilla" (lääkis, OKL). ap
Äitini hankki itselleen uuden ammatin ollessaan lähes 50 vuotias.