Onko tämä normaalista poikkeavaa
Hei,
haluaisin hieman kertoa meidän arjestamme ja kuulla, että onko kaikilla tällaista?
Meillä on pian 3-vuotias poika ja nyt 2 kk vanha kuopus. Poika on kotihoidossa muuten, mutta käy kaksi kertaa viikossa päiväkodissa hoidossa, jotta saa harjoitusta ryhmässä toimimiseen.
Poika on aina ollut vilkas ja olen viime vuoteen asti ajatellut, että se on vain normaalia vilkkautta ja poikamaista riehakkuutta. Poika oli aiemmin pienemmässä päiväkotiryhmässä hoidossa (kun olin töissä ennen kuopuksen syntymää) ja siellä kehityskeskustelussa kävi ilmi, kuinka työläänä he pitävät poikaamme ja kertoivat kuinka heiltä täytyy usein olla yksi hoitaja vain meidän poikaamme paimentamassa, jotta asioista tulee mitään. Hoidossa oli esiintynyt riehumista, tottelemattomuutta ja muiden tönimistä (joskin hoitajat olivat sitä mieltä, että pahaa poikamme ei tönimisellä tarkoita, vaan hän sattuu tönimään, kun on koko ajan niin kova tohina päällä). Hän leikkii hienosti yhden lapsen kanssa, mutta isommassa ryhmässä menee sähellykseksi. Heillä oli kuitenkin myös paljon positiivista kerrottavaa; poikamme on motorisesti lahjakas ja ikäkauttaan edellä ja mielenkiintoisiin asioihin keskittymiskyky kyllä riittää.
Mihinkään toimenpiteisiin ei ryhdytty, koska hän oli vasta hieman yli kaksi, kun tämä keskustelu käytiin. He olivat sitä mieltä, että odotetaan kolmeen ikävuoteen ja jos mitään parannusta ei tapahdu, niin katsotaan mitä tehdään.
Nyt alkaa tuo 3-vuotisrajapyykki olla lähellä ja huolestus sen kuin lisääntyy.. Tosiaan jouduimme vaihtamaan hoitoryhmää, kun jäin kuopuksen kanssa kotiin. Halusimme kuitenkin, että poika jatkaa hoidossa 2 päivää viikossa, jotta hän saisi harjoitusta näihin ryhmätilanteisiin, joissa siis todettu hankaluutta..
Hän on ollut nyt neljä kuukautta uudessa ryhmässä ja hän periaatteessa tykkää olla siellä. Hän ei tosin vielä paljonkaan ole kavereita saanut, mikä hoitajan mielestä oli normaalia, koska hän vain 2 krt viikossa hoidossa ja muut joka päivä ja ovat hioutuneet yhteen ja poikamme nyt uutena haettava paikkansa jo valmiista ryhmästä.. Joka kerta kun menen hakemaan poikaa ja kysyn miten päivä on mennyt, saan vastaukseksi, että vilkkaasti kuten aina poikanne kanssa. Mutta mitään konkreettista huonoa en ole heidän suustaan kuullut. Nyt kuitenkin tutun kautta sain kuulla, kuinka poikamme ryhmän hoitajat ovat todenneet meidän pojan kanssa olevan todella rankkaa..
Poika nukkuu ja syö hyvin. Hän keskittyy leikkiin, mutta usein hän vaatii mukaansa aikuisen kanssaan leikkimään (mutta niin kai usein tämän ikäiset muutenkin?). Totteleminen on hyvin vaihtelevaa ja lähiaikoina lähes olematonta. Hänen on kovin vaikea ottaa vastaan käskyjä ja ohjeita. Hän on kova puhumaan ja haluaa saada sanansa sanottua. Hän ei esimerkiksi malta kuunnella ohjeita tai muuta sanottavaa ennen kuin on saanut omat sanottavansa sanottua (jos sen jälkeenkään). Pukeminen on ongelmallista, ei malta keskittyä pukemistilanteeseen vaan juoksee leikkimään tai tekemään jotain muuta kesken pukemisen. Eli pukeminen hoituu minun sylissäni tappelulla.
Kotona meidän ollessa pojan ja kuopuksen kanssa kolmistaan, menee suhteellisen hyvin. mutta jo isän saati sitten muun vieraan tullessa meno äityy kovaksi ja riehuminen alkaa ja mikään sana ei mene perille..
Poika ei malta hetkeäkään olla paikallaan (muuten kuin lukiessa tai televisiota katsellessa). Syödessäänkin pyörii paikallaan tai polvillaan, mutta paikallaan ei ole..
Ulkona tykkää olla, mutta tuntuu, että siirtymisvaiheet tuottavat ongelmia. Ulos lähteminen ja sisään tuleminen tapahtuu yleensä tappelun kautta, kun hän ei haluaisi ensin lähteä ulos ja sitten ei haluaisi tulla sisään.
Leikkipaikan on pakko olla aidattu, koska muuten hän lähtee juoksemaan tielle tai muuten pois puistosta ja takaisin ei tule pyynnöistä huolimatta vaan hänet on haettava takaisin..
Pojalla on vilkas mielikuvitus ja leikin varjolla hänet saa toimimaan melko hyvin. Esim. ole sinä auto ja minä olen kuski ja nyt ajetaan keittiöön syömään tms.
Kuopuksen syntymä ei sinänsä muuttanut tilannetta suuntaan tai toiseen. Toki mustasukkaisuutta on havaittavissa, mutta muuten käytös on jokseenkin samanlaista kuin ennen kuopuksen syntymää.
Haluaisin epätoivoisesti uskoa, että pojan käytös olisi normaalia ja hänen tulevaisuutensa ei tulisi vaikeutumaan vilkkauden takia, mutta lähiaikoina olen alkanut taas miettimään asiaa enemmän.. Miehen kanssa olen yrittänyt jutella, mutta hän on sitä mieltä, että poika on vain niin vilkas, että toheltaa samalla, hänestä mitään aihetta huoleen ei ole. Osaisiko joku näiden asioiden perusteella sanoa, että onko aihetta huoleen?
Kiitos jos jaksoitte lukea ja vielä enemmän olisin kiitollinen, jos joku voisi kommentoida tilannettamme.
Tuupi
Kommentit (18)
Musta sun poika on kuitenkin ihan normaalin rajoissa. Nämä 3-vuotiaat ovat vielä hyvin pieniä!!!!!!!!!!! Ja pojat kehittyvät hitaammin kuin tytöt! Musta on normaalia olla vilkas eikä keskittymiskykykään aina ole paras mahdollinen. Pukeminen voi vielä ollakin tylsää eikä sitä jakseta itse. isossa ryhmässä oleminen on haaste kaikille lapsille. Riehumista ja tönimistä yms tuntuu kaikilla tuon ikäisillä lapsilla olevan. Minulla itselläni on kaksi ihan normaalia poikaa ja musta sunkin poika tuntuu vielä ihan normaalilta. Toki kun kasvaa niin vaatimuksetkin kovenee, mutta pienihän hän vielä on. Hyvä toki seurata asiaa, mutta välillä tuntuu, että nykyään tehdään normaaleistakin epänormaaleja, kun unohdetaan, että lapsiahan nämä vasta ovat. Musta vasta eskari-iässä voi oikeasti alkaa vaatimaan kunnon keskittymistä ja ryhmäkäyttäytymistä. Monethan ovat eskari-ikään ihan kotihoidossa ja tiiviisti äidin mukana ja ohjauksen alla.
Kiitos vastauksesta Nyyti75!Lisääkin voisin lukea..
Kiva kuulla, että jollakin on samanlaista..
Toisina päivinä, kun kaikki menee suhtkoht hyvin en edes ajattele asiaa. Mutta kun toisinaan tuntuu, että kaikki menee sähellykseksi ja pojan " kuulolaite" on pois päältä eli mitään ei tunnu tottelevan, niin silloin nousee huolet esiin, että onkohan kaikki ihan normaalia.
Jotenkin on niin vaikea myöntää, että meidän poika saattaa olla ylivilkas. Haluaisin vain osata suhtautua asiaan hyvin ja että osattais miehen kanssa tukea hänen kehittymistään parhaalla mahdollisella tavalla.
Onko teillä mitään ideoita, että miten tuollaisen vilkkaan viiperin saa esim. ruokapöydässä istumaan edes hetken paikallaan, jotta saisi syötyä? Tähän asti ollaan käytetty syöttötuolia, mutta siitäkin hän kiipeää pois heti jos ei enää malta syödä.
Se, mikä tässä mietityttää, on, että mikä on normaalia ja mikä kuuluu normaaliin uhmaikään..
Ehkäpä täytyy vaan katella, mitä aika tuo tullessaan, niinkuin Nyyti sanoit. Mutta jotenkin haluaisin tietää, jotta voitaisiin mahdollisesti muuttaa käytäntöjämme hänelle paremmiksi.
monet pojat ovat vilkkaimmillaan 3v. vanhoina. joten on sun jaksettava odottaa ainakin vuosi.
sellaisia aktiivityynyjä saa ostaa, joita pidetään peffan alla. käytetään ylivilkkailla lapsilla. meillä täällä tampereella niitä myy ainakin tevella ja intersport.
kannattaisi ainakin kokeilla. myös hernepussin voi ostaa räpläämiseen.
oma poikani on ollut ylivilkas ja nyt rauhoittunut. täyttää kohta 4v. silti hänellä on add epäily.
siirtymätilanteisiin tarra tarravihkoon. meillä siirtymätilanteet on ollut jo vuoden verran erittäin vaikeita. kuvia ollaan kokeiltu huonolla menestyksellä. kuvat käy myös toiminnanohjauksesta, vaikka lapsi ymmärtääkin puhetta.
toi tarrapalkinto näyttää nyt toimivan meillä, vaikka sitä epäilin, kun pojallani on kaikkea, niin ajattelin ettei kiinnosta.
tarrat pitää käydä valitsemassa yhdessä, siis lapsi saa itse valita mitä tarroja haluaa.
sillä ei ole väliä onko lapsella adhd vai onko vain vilkas. tärkeintä on, että arki sujuu.
lapsen kasvavessa siirtymätilanteet tulee yhä raskaimmaksi, kun lapselle tulee painoa.
oon ollu päiväkodissa töissä ja siellä tuo alle kolmi vuotiaiden toistensa tuuppiminen ja pureminen on aika tavallista...
Tuuppimista ei pidä hyväksyä mutta kyllä se aika normaalia on varsinkin pojilla noin pienenä vielä.
Paras on yrittää ohjata ja näyttää lapselle muita keinoja joita käyttää sillon ku harmittaa.
Musta tuntuis että kun toi sun lapsi käy vain parina päivänä viikossa kerhossa niin se ei ehkä ole oppinu niin hyvin kaikkia sääntöjä ja rutiineja mitä siellä päiväkodissa on. Ja välipäivät aina ikävästi katkasee sen oppimisen.
Auttasko jos sun lapsi vois käydä joka päivä kerhossa?
Meilläkin jotkut lapset käy vain silloin tällöin tarhassa. Ne on esim mummolla hoidossa tai aina välillä sairaana ja taukojen jälkeen on aina hankala tulla takaisin päiväkotiin.
Oon huomannu myös, että maanantai on yleensä kaikkein vaikein työpäivä kun lapset tulee välipäiviltä kotoa. kaikki helpottuu aina viikonloppua kohden :) kunnes tulee taas perjantai.
Meillä on 3,5v. tyttö, ja kirjoituksesi olisi voinut olla yhtä hyvin minun kirjoittamaa.
Tyttö on ollut pienestä asti aina vauhdissa, ei siis pysy juuri yhtään paikallaan, keskittyminen, syöminen, ja pukeminen vaikeaa.'
Ja ei, tyttö osaa aivan hyvin pukea, koska välillä itse vaihtaa vaatteet kymmenen kertaa päivässä, mutta kun pitäisi lähteä johonkin, vastustaa viimeiseen asti, ja " kiemurtelee" karkuun...
Kaupassa käynti on vaikeaa, puhumattakaan bussista, jossa pitäisi istua paikallaan.
Olin todella helpottunut, kun tyttö aloitti päiväkodissa 3päivää viikossa klo:8-12
Nimittäin siksi helpottunut, että ovat siellä huolissaan ihan samoista asioista kuin minä. Aiemmin en oikein tiennyt, mikä on " normaalia" , ja mikä ei. Päiväkodissa he ovat kuitenkin alansa ammattilaisia, näkevät paljon lapsia, joten osaavat aika hyvin arvioida.
Tyttö leikkii tosi hyvin muiden lasten kanssa, mutta aikuisia, ja sääntöjä on vaikea noudattaa.
Kiitos kommenteistanne. Ihana lukea, ettemme ole ainoita, joilla on tällaista.
Tarravihko on otettu käyttöön ja se on ainakin nyt alussa lähtenyt hyvin sujumaan! Kiitos vinkistä!
Joku kyseli voisiko hoitoon laittaa pojan päivittäin. Se periaatteessa kai olisi mahdollista, mutta itse en siihen haluaisi ryhtyä. Haluaisin olla hänen kanssaan ja nauttia ajasta, jonka olen kotona. (Ikävä kyllä välillä tästä on nauttiminen kaukana, kun tappelet päivän pojan kanssa ja yritätä saada normaalitoimet sujumaan..) Nyt hoitopaikan kanssa on sovittu, että hänen kaksi hoitopäiväänsä siirretään aiemman vaihtelevan päivän sijasta kahdeksi peräkkäiseksi päiväksi.
Joku sanoi sopivasti, että ei tiedä, mikä on normaalia ja mikä ei. Sama täällä. Tottakai lapset ovat erilaisia ja toiset ovat vaativia toisella ja toiset toisella tavalla, mutta olisi ihana tietää, mitä tämän ikäiselle on normaalia ja mikä ei.
Poikamme ei esimerkiksi pue itse päällensä koskaan, vaikka periaatteessa osaakin ja tekee sen aniharvoin, mutta aina omasta aloitteestaan. Mutta kuuluuko tämänikäisen pukea itse? Milloin voi lasta vaatia istumaan täysin paikallaan ruokapöydässä? Meillä kun istuminen on enemmän tai vähemmän pyörimistä ja hyörimistä.. Samalla kun pähkäilen näitä asioita, tunnen itseni äärimmäisen tyhmäksi edes kysyessäni tällaista, pitäisihän minun äitinä tietää..
Päiväkodissa olen yrittänyt kysellä, miten heillä siellä menee ja sieltä kerrotaan usein päivän menneen hyvin, joskin vilkkaasti. He ovat todenneet, että nykyään hoidossa menee jo paremmin, kun poika on saanut kavereita, joiden kanssa leikkiä. Ja samaan aikaan minusta tuntuu, että kotona on mennyt jopa vaikeammaksi. (tänään oli tosin hyvä päivä ja meillä oli oikein mukavaa yhdessä, vain muutama normaali yhteenotto=)). Pelkään vain, että kun hoitopaikassa pidetään " kehityskeskustelu" saan kylmää vettä niskaan, kun sitten hoitajat kertovatkin pojan ongelmista.. Toivon tietysti, ettei näin ole.. Yksi hoitajista oli niin ihana, kun juttelin hänelle pojan vilkkaudesta, hän sanoi minulle: " muista, että vilkkaus ei ole sairaus. Pojan pitääkin olla vilkas." Se tuntui hirmuisen hyvältä.
Pari viikkoa sitten oli kyllä äitinä olemisen aallonpohja, kun olimme pojan kanssa kaksin liikuntakerhossa ja hän ei totellut yhtään mitään. Säntäili vain paikasta toiseen ja häiritsi muita. Hän meni aivan ylikierroksilla ja en millään saanut otetta häneen. Lopulta otin hänet syliin rauhoittumaan ja pidin häntä siinä noin 10 minuuttia kun hän potki ja rimpuili ja löi minua päällään. Muut tietysti katselivat kauhuissaan ja joku kysyi, että miten sinä jaksat noin vilkkaan pojan kanssa, eikö sinun voimasi ole koetuksella, kun on vauvakin ja vauhtia noin paljon. Silloin minusta tuntui, että joku oikeasti näki, että tämän lapsen kanssa ei ole helppoa ja saan sympatiaa. Minua rupesi itkettämään ja en vain pystynyt estämään, kun kyyneleet valuivat poskillani, enkä kyennyt sanomaan mitään. Hävettää. Loppuaikana tunteeni olivat todella pinnassa ja itku silmässä sieltä jumpan jälkeen lähdinkin. En tiedä, miksi reagoin noin. Tuli vain olo, että joku huomaa, ettei ole helppoa näin vilkkaan pojan kanssa. En ole kehdannut kenellekkään kertoa, että aloin itkemään jumpassa. Kuinka huvittavalta se kuulostaakin, mutta niin noloa.
On päiviä, jolloin tuntuu ja uskon, että poikamme on aivan normaali ainoastaan kovin vilkas lapsi ja toisinaan taas mietin, että eihän ihmisillä olisi lapsia, jos tämä olisi kaikkien kanssa näin vaikeata! Tänään oli aivan ihana päivä, vain muutama tavallinen yhteenotto, mutta ei mitään hurjia tottelemattomuus- ja " riiviöitsemis" kohtauksia. Toivon, että näitä tulee jatkossakin paljon lisää.
Jotenkin vain toivon, että löydämme oikeat toimintatavat, joilla pärjätä pojan kanssa ja tehdä elämästämme niin hyvää kuin voimme.
Tottakai toivon, että tämä olisi vain jokin vaihe pojan elämässä, jolloin hän olisi vilkas ja että hän rauhoittuisi edes vähän.
Kirjoitelkaa ihmeessä omasta arjestanne, on ihana lukea, että muillakin välillä vaikeaa! Voimia kaikille ja kevättä odotellessa!
Hyvin samanlaiselta kuulosti Tuupin poika kuin omani, vaikka hän on pari vuotta vanhempi. Meidän poika käy nyt neuvolapsykologilla juttusilla ja leikkimässä & tekemässä tehtäviä ja sen jälkeen katsotaan jatkoa. Itse olen alkanut kallistua siihen suuntaan, että pojan vilkkaus ja keskittymisongelmat eivät ole enää normaalin rajoissa, kun kyseessä on kuitenkin jo kohta 5 v lapsi.
Mulla on Tuupi jumpasta just samanlaisia kokemuksia kuin sullakin. Eli poika juoksee (ja huutaa...) ympäri salia, eikä hänestä saa mitään otetta.
Onko sulla jotain anonyymiä sähköpostiosoitetta? Ois kiva vaihtaa ajatuksia kohtalotoverin kanssa =)
vaikka sitten lyhyempiä päiviä - olin nimittäin muutama vuosi sitten ihan samassa tilanteessa kuin sinä nyt. Poikani oli todella vilkas ja hankala - aika samantapainen kuin sinun poikasi, ja vaikka oli aina ajatellut, etten koskan veisi lapsia päiväkotiin, jos itse olen kotona, niin jäädessäni äitiyslomalle pikkuveljen syntyessä, päädyiin kuitenkin jättämään esijkoisen hoitoon pariksi päiväksi viikossa, sillä mitkään asioiden hoidot - edes vauvan neuvolakäynnit eivät olisi onnistuneet vilkkaan esikoisen kanssa. Meille sanottiin heti, että suosittelevat kahta peräkkäistä päivää. Ekana päivänä lapsi oli aina ihan pihalla päiväkodin systeemeistä ja mutta toinen päivä meni aina vähän paremmin. Suosittelivat päiväkodista, että lapsi olisi siellä 4 päivää viikossa. Mutta minäkin tunsin huonoa omaa tuntoa jo niistä kahdesta päivästä niin lisäsin päivät kolmeen peräkkäiseen...
Pari vuotta myöhemmin lapsi sai asperger-diagnoosin ja sen myötä selvisi, että lapselle olisi tosiaan ollut ehdottomasti parempi olla hoidossa useampama päivänä, jotta hänen elämässään olisi ollut selkeämmät rutiinit.
että ei ollut siis tarkoitus sanoa, että pojallasi olisi asperger tai mitään sellaista - vaan sitä vain, että joillekin lapsille oli diagnoosia tai ei nuo rutiinit ovat erittuisen tärkeitä (tärkeämpiä siis kuin lapsille yleensä) ja viikko- ja päivärytmiin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Toisaalta jotkut lapset ovat kuin kalat vedessä missä vaan - toisaalta toisille uudet tilanteet, ryhmät ja siirtymät ovat hankalampia. ELi kaikille eivät epäsäännölliset yksittäist hoitopäivät sovi.
hoidon pitää olla päivittäistä ja haetaan ja viedään samaan aikaan. kokeile, niin tulet huomaamaan kuinka lapsesi rauhoittuu.
meillä toimitaan näin kummankin lapsen kohdalla ja olen itse kotona.
kuopus on joutunut nyt käymään perheneuvolassa ja puheterapeutilla ja rikkinäisistä viikoista syntyy levottomuutta.
Meillä on siis kohta 5-v poika, joka käy neuvolapsykologilla arviossa,mikä mahtaa olla vialla tarkkaavaisuus-, ylivilkkaus- yms. ongelmien suhteen. Poika on ollut aina kotihoidossa ja käy 3 krt/vko kerhossa. Vaikka poika saisikin jonkun diagnoosin (yksi psykologi mainitsi jopa AD/HD:sta), en mitenkään näe, että pojalla menisi paremmin, jos olisi päiväkodissa! Varsinkaan jos olisi siellä ilman avustajaa tms. Koko pitkä päivä isossa ja meluisassa ryhmässä, missä pojan tarpeita ei voida kunnolla ottaa huomioon. Ei kuulosta mun mielestä hyvältä! Sopii varmaan useimmille erityislapsille ja myös joillekin normaalia vilkkaammille, joilla ei ole vielä mitään diagnoosia tai ei ehkä koskaan tule olemaankaan, mutta ei varmasti ole kaikille lapsille paras ratkaisu.
tietenkään kellekään normaalillekaan lapselle ei ole hyväksi olla pikiä päiviä meluisassa rauhattomassa ryhmässä. Tässä olikin toivon mukaan kysymys hieman lyhyemmistä päivistä ja toimivasta ryhmästä.
meilläkin on vilkas keskittymishäiriöinen lapsi ja onneksemme hänellä paikka hyvin toimivassa pienennetyssä ryhmässä, jossa on osaava ja kokenut henkilökunta. Ja päiväkodilla on suuri merkitys lapsen kuntoutuksessa. Ei näille lapsille esim. auta mitkään yksittäiset toimintaterapiat samalla lailla kuin säännöllinen hyvin struktuoitu varhaiskasvatus - meilläpäin ei ainakaan ole kerhoa tarjolla, joissa se toteutuisi. Seurankunnan kerhossa olivat tosi vaivautuneita, kun yritin lastamme siellä aikoinaan käyttää - mutta sitten saimme onneksi tämän päiväkotipaikan - aluksi ihan kerhon sijaan ja kuntoutus mielessä, kun olin kotona ja nyttemin ihan päivähoitona. Mutte kuten tuosta toisesta ketjusta käy ilmi - ei näitä hyviä päiväkotipaikkoja ole valitettavasti kaikille tarvitsijoille helposti tarjolla.
Itse olen ennen omia lapsia työskennellyt vajaa 3 vuotta päiväkodissa, mutta niissä ryhmissä, jossa olin, ei ollut ketään erityislasta. Yhdessä ryhmässä, jossa olin, oli lapsi, jota vasta tutkittiin ja ennen kuin mitään virallista selvisi, tämä lapsi muutti pois. Kahdessa muussa ryhmässä oli erityislapset, joista toisella oli oma avustaja.
Oma mielipiteeni perustui siihen, että olen kuullut ja lukenut, ettei kaikki erityislapset saa päiväkotiryhmään avustajaa tai pääse integroituun ryhmään (ainakaan heti) ja olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että esim. tavallisessa 3-5-vuotiaiden lasten pk-ryhmässä, missä on 21 lasta ja 3 aikuista ei ainakaan omalla pojalla hommat sujuisi yhtään paremmin kuin nyt kotihoidossa + kerhossa. Tottakai jos erityislapsi pääsee ryhmään, missä hänen erityistarpeet pystytään ottamaan huomioon, se tekee hänelle varmaan oikein hyvää, mutta noissa normaaliryhmissä normaalimiehityksellä en usko, että näin on. Mutta tämä oli vain mun mielipiteeni ilman sen suurempaa oikeaa tietämystä erityislasten asioista. Tavallisista päiväkotiryhmistä sen sijaan tiedänkin jotain.
sieltä sanottiin, että adhd lapsille ensisijaisen tärkeää on päiväkodin kuntoutus ja se on aivan ykkössijalla ja sen jälkeen tulee vasta terapiat.
adhd lapsi tarvitsee nimenomaa rutiinit ja tiukan päiväjärjestyksen.
heille se on etu, ei kärsimys.
lisäksi lisäsi, että nämä meidän lapset ei viihdy isoissa ryhmissä.
erityisryhmiin, pienryhmiin ei mennä suoraan kotoota, vaan sen päiväkodin normaali ryhmän kautta.
itse en ole kyllä adhd lapsen kohdalla kuullut koskaan, että kotihoito toisi hyvät tulokset. kaaos alkaa sitten esikoulussa, kun lapsi ei osaa toimia ryhmässä, ottaa käskyjä vastaan ja monia muita ongelmia tiedossa.
kummatkin lapseni ovat olleet normaalissa ryhmässä ja myöhemmin olen saanut heidät pienempään ryhmään. eskoisen erityisryhmään ja kuopukselle on luvattu paikka joko kielellisestä tarhasta tai pienryhmästä. kotoota käsin en olisi heitä saanut noihin paikkoihin.
Opiskelen varhaiserityisopettajaksi ja voisin antaa sinulle joitain itse hyväksikokemiani vinkkejä.
1.Anna lapselle mahdollisuus ennakoida
" Kohta lähdetään ulos/syömään/nukkumaan" - antaa lapselle mahdollisuuden valmistautua tulevaan.
2. Rutiinit
Joka aamu/ilta tapahtuvat rituaalit auttavat jälleen lasta ennakoimaan, mitä tulee tapahtumaan. Näin hän saa myös tunteen, että osaa toimia oikein, jos toiminta tuottaa vaikeuksia.
3. Viesti monella tasolla
Anna ohje lapselle monella tavalla, sanallisesti ja ainakin vielä näytä jollain merkillä mitä pitää tehdä. Toista ohje monta kertaa ja kysy vaikka vielä lapselta, mitä pitää tehdä, jos siltä näyttää. Kun lapsi sanoo asian, hän joutuu myös ajattelemaan sitä.
4. Vaadi päiväkodista tietoa lapsen päivästä
Sinulla on oikeus saada tietää, miten lapsi pärjää päiväkodissa, kaunistelematta. Helppo tapa aloittaa keskustelu on kertoa ongelmista kotona, jolloin tavallaan osoitat henkilökunnalle, ettet syyllistä heitä siitä, mitä he kertovat ja että olet ehkä itsekin huomannut samoja asioita.
Nämä ovat taas näitä juttuja, jotka ovat useilla toimineet, mutta voi olla, etteivät toimi sinun lapsesi kohdalla. Vanhemmat tuntevat lapsensa aina parhaiten ja tärkein ohjeeni onkin, että
jos olet huolissasi, luota itseesi ja selvitä asiaa!
Heippa!
Päätin vastata sinulle kun tiedän tarina muistuttaa aika paljon meidän pojan tarinaa. Eli meidänkin pojasta huomattiin jo 2-vuotiaana että on muita vilkkaampi ja usein juuri siinä 2-3 vuoden iässä leikit meni tönimiseksi ja muitten kiusaamiseksi. Kävimme 3,5-vuotiaana toimintaterapia-arviossa, mutta silloin ei huomattu mitään poikkeavaa ja terapeutti myös katsoi että kehittymisen varaa on vielä.
Mutta päiväkodissa suhtautuminen oli silloin hyvin negatiivista ja he saivatkin sinne ryhmäavustajan. Eli vähän sama kuin teillä, onhan se selvää että hoitajia ei tahdo riittää jos se yksi lapsi järjestää aina shown ja häntä varten pitäis olla yksi ylimääräinen.
Noh, päiväkodissa oltiin hyvin huolissaan ja keltot ovat aina olleet sitä mieltä että kyllä tulee vielä suuria vaikeuksia (niin kuin lapsen kehitystä voisi aina ennustaa..), Noh tilanteeseen tänä päivänä,
Tänä päivänä meidän poika on 5,5-vuotias ja hyvin menee päiväkodissa! On vilkas edelleen, mutta on kavereita, keskittyy paremmin ryhmässä, isossa ryhmässä saattaa muu ympärillä oleva viedä huomion. Eikä ole enää yhtään agressiivinen niin kuin vielä pari vuotta sitten. Eli 3-4-vuotias on vielä aikamoisessa iässä ja kehitystä kyllä tapahtuu! jos vielä 5-vuotiaana käytös jatkuu niin silloinhan asiaan puututaan joka tapauksessa. Nyt olemme toimintaterapia-arviossa vielä uudemman kerran, mutta motorisesti ei näyttäisi olevan ongelmia. Totta kai meidänkin poika tarvitsee enemmän tukea kuin muut lapset, on huomionhakuisempi, mutta jo nyt osoittaa matemaattista lahjakkuutta. Eli kyllä teilläkin on vielä toivoa sanoivat sitten tarhan tädit mitä vaan. Ja valitettavasti keltojakaan ei kannata aina uskoa vaan muodostaa oma mielipiteensä kuulemansa perusteella. Kelto oli varma että meidän poika ei tule pärjäämään isojen puolella vaan pitäis olla erityisryhmässä. Noh, hyvin ollaan pärjätty..Se tuki voidaan järjestää myös tavalliseen ryhmään integroidusti ja meillä tilanteen ratkaisi se että pojalla oli paljon kavereita tuolla ja hän viihtyi siellä. Mutta jokainen tekee oman ratkaisunsa.
Mutta katselkaa tilannetta!