Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ihmisessä vikana, kun haluaa vain sellaisia suhteita,
21.05.2007 |
jossa toinen on koko ajan poissa (reissuhommissa, ulkomailla, jopa vankilassa). Ja ihastukset on aina tyyliin teini-idoleita, siis jotain bändijätkiä tms (eli käytännössä mahdottomia). Paras ystäväni tällainen, ja häntä itseäänkin on alkanut ahdistaa kykenemättömyys ns. normaaliin suhteeseen miehen kanssa. Mutta heti jos yrittää seurustella tavallisesti, siis päivätyötä tekevän, kotona paljon aikaa viettävän, paljon yhdessä oloa haluavan miehen kanssa, niin ahdistuu kuoliaaksi niin että suhde kuolee kasaan. Parhaimmillaan on yhden miehen kanssa yrittänyt pari vuotta tottua ja kestää ja sopeutua tähän tavissysteemiin, mutta ei vaan tottunut. Tunnetteko tämänkaltaisia ihmisiä, tai oletteko itse? Kokemusta ja kommenttia... (ystäväni ei harrasta nettikeskusteluja, kerroin kyllä hänelle että nyt tyttö aletaan selvittää tätä :))
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin saan vaan heti vaikutelman, että ystäväsi ei ehkä kuitenkaan tunne itseään riittävän hyvin. Hän ihastuu miehissä sellaisiin ominaisuuksiin, mitkä eivät kuitenkaan ole niitä kaikkein tärkeimpiä. Vaikka onhan hän pari vuotta yrittänyt sitä tavissuhdettakin. Hatunnosto sinnikkyydestä!
Mutta edelleen, jos hän kerran ahdistuu siitä, kun toinen on koko ajan läsnä, niin jotenkin hän ei ole sinut itsensä kanssa. Noissa etäsuhteissa pystyy tarjoamaan itsestään jotenkin valikoidun puolen, voi tsempata sen ajan, mitä ollaan yhdessä, ja sitten yksin ollessaan ottaa taas rennommin. Näin mulle tulee mieleen.
Ja ehkä ystäväsi ei ole vielä läpikäynyt kunnolla kolmenkympin kriisiään. Hänen olisi aika miettiä, mitä hän tulevaisuudeltaan haluaa. Siis aivan tosissaan. Ja jos haaveet ei toteudu, niin mitkä ovat vaihtoehdot.
T. Keittiöpsykologi, joka kolmekymppisenä vihdoin tajusi, ettei ole mikään meriitti saada haaviin aina vain uudestaan komein mies, vaan ulkonäkö on ihan toissijaista, sillä arvojen ja ajatusmaailman on käytävä yksiin. Niin klisee, mutta silti mulla kesti tajuta tuo oikeesti. Mulle se tarkoitti myös sitä, että aloin arvostamaan itseäni niin, että huolin vain niistä miehistä, joita itse arvostin, ja lopetin olemasta niin kamalan imarreltu siitä, jos joku vähän ihastui minuun.