Minkä takia ihmiset jotka ovat saaneet keskenmenon
ovat aivan älyttömän ilkeitä ja kateellisia? Eräs ystäväni sai keskenmenon ja on nykyisin tosi paljon muuttunut. Ilkeilee ja puhuu pahaa selän takana. En tietenkään vähättele keskenmenoja ja olen yrittänyt olla kuuntelevana osapuolena ( omakohtaista kokemusta kun ei ole) ja ymmärtäjänä (olen ollut tosi pahoillaan hänen puolesta) niin tuntuu ettei sekään riitä. Ei kai se minun vika ole jos minulla on lapset eikä keskenmenoja?
Kommentit (15)
voit yleistää tollasne käytöksen? Olekto simppelinpuoleinen?
Siis kaikki keskenmenon saaneet? Mistä tiedät ketkä kaikki ovat saaneet keskenmenon jossain elämänsä vaiheessa?
Vierailija:
voit yleistää tollasne käytöksen? Olekto simppelinpuoleinen?
Näin äkkiseltään en ottaisi lapsellisen kaverin osanottoja kovinkaan syvällisesti, jos hänellä itsellää ei ole keskenmenoja ollut. Varsinkin jos tämä sen jälkeen tulee av:lle puhumaan asiasta ja yleistämään.
Eikä sitten ap:lla tullut tehtyä turhan laajaa yleistystä, niinkö?
Ei ollut tarkoitus sen enempää syytellä ystävää kuin muitakaan. Pahoillani olen kun ystäväni on niin mahdottoman ilkeä ja vaikka haukkumisia saisin täältä niin tukena olen yrittänyt olla vaan ei auta. En tiedä sitten olisko jotain muuta taustalla jota ei kerro koska taitaa vähän silotella ulko kuorta. Itse toivoisin jos sama kokemus olisi tullut et olis kuuntelevia korvia ymrärillä. ap
Itse olin keskenmenon saatuani todella murtunut. Silloin tuntui että koko maailma kaatuu niskaan. Siinä vaiheessa kun lapsi on ollut toivottu ja odotettu ja taustalla mahdollisesti lapsettomuuttakin se vain on pirun rankkaa. SItä muuttuu ainakin hetkeksi aikaa hiukan katkeraksi muita kohtaan. Itse en niinkään tuntenut katkeruutta raskaana olevia tai lapsia jo omaavia ystäviäni kohtaan vaan tuntemattomia maha pystyssä kulkevia naisia kohtaan. Se katkeruus oli kamalaa. En tiedä mistä se tuli. Tunsin niin huonoa omaatuntoa siitä.
En yhtään ihmettelisi, vaikka joku sekoaisi vielä pahemmin kuin minä. Minun katkeruuteni oli silti salattua, sitä ei kukaan muu nähnyt, enkä koskaan kertonut siitä edes miehelleni.
olla niin et ei auta. Taitaa olla monella muullakin ongelmia. Ei näköjään yhtään rakentavaa kommenttia. ap
ja yhdessä vaiheessa raskautta tuli olo etten halua juuri tätä vauvaa vaan sen joka meni kesken. En osannut nauttia edes vauvasta silloin kun se syntyi kun se tuntui niin vieraalle. Masennuin ja itkeskelin ja kaipasin keskenmennyttä vauvaani vielä pitkään. Esikoiseen ei sitten ole koskaan syntynyt kunnon rakastavaa suhdetta kun se on aina se joka tuli sen oikean vauvan paikalle.
Vierailija:
ja yhdessä vaiheessa raskautta tuli olo etten halua juuri tätä vauvaa vaan sen joka meni kesken. En osannut nauttia edes vauvasta silloin kun se syntyi kun se tuntui niin vieraalle. Masennuin ja itkeskelin ja kaipasin keskenmennyttä vauvaani vielä pitkään. Esikoiseen ei sitten ole koskaan syntynyt kunnon rakastavaa suhdetta kun se on aina se joka tuli sen oikean vauvan paikalle.
Hyvä et tunteistaan voi puhua. Olen itse yrittänyt ymmärtää ystävääni mutta rajansa se on kaikella. Ymmärrän jos pahalta tuntuu mut en ilkeilyä. ap
Vierailija:
Itse olin keskenmenon saatuani todella murtunut. Silloin tuntui että koko maailma kaatuu niskaan. Siinä vaiheessa kun lapsi on ollut toivottu ja odotettu ja taustalla mahdollisesti lapsettomuuttakin se vain on pirun rankkaa. SItä muuttuu ainakin hetkeksi aikaa hiukan katkeraksi muita kohtaan. Itse en niinkään tuntenut katkeruutta raskaana olevia tai lapsia jo omaavia ystäviäni kohtaan vaan tuntemattomia maha pystyssä kulkevia naisia kohtaan. Se katkeruus oli kamalaa. En tiedä mistä se tuli. Tunsin niin huonoa omaatuntoa siitä.En yhtään ihmettelisi, vaikka joku sekoaisi vielä pahemmin kuin minä. Minun katkeruuteni oli silti salattua, sitä ei kukaan muu nähnyt, enkä koskaan kertonut siitä edes miehelleni.
T: Eräs km:n kokenut