Miksi teillä on vain yksi lapsi?

ettei lapsi tunne itseään niin yksinäiseksi. Sisarukset on rikkaus.

Lisäksi raskausaikana oli hepatogestoosi ja kroonisena sairautena nivelreuma, kerran kestin kaikki eli ei kiitos enempää raskauksia.

lasta tuntuisi olevan perheen normi" tai " lopsella PITÄÄ olla sisarus" ole mielestäni riittävä tai oikea syy tehdä lasta, jota ei itse koe haluavansa täysestä sydämestään.



Meillä kanssa täysipainoinen ja onnellinen perhe-elämä. Lapsi saa huomiota, aikaa ja rakkautta. Seuraa hänellä on sukulais-ja ystäväpiirin laosista. Voimme matkustella, harrastaa, saada miehen kanssa myös kahdenkeskeistä aikaa jne. helposti, ja taloudellisesti pärjäämme tosi hyvin. Meillä on esim. varaa asua hyvällä ja meille mieluisalla alueella Etelä-Helsingissä, vaikkavain toinen meistä on työelämässä tällä hetkellä. Meille kun riittää pieni kolmio tällä porukalla. Tämä sopii meille, ja kaikki tuntuvat olevan perheessä onnellisia ja tyytyväisiä.

Me ollaan siis sekundääri-hedelmättömiä.

Kummassakin raskaudessa vakavia komplikaatioita, senkään takia en halua alkaa leikkimään hengelläni, vaikka periaatteessa sisaruksen lapselle haluaisinkin.

toinen syy on se, että en enää voi saada lapsia.

Lapsi on jo niin iso, etten vaan viitsi aloittaa alusta koko rumbaa.

toista ei olla (vielä) saatu, vaikka vuosia on toivottu ja hoidoissa käyty ja rukoiltu...

ja koska vihdoin alkuun saatu raskaus päätyi keskiraskauden keskenmenoon vuosi sitten.



Nyt on suuret toiveet, että vielä toinen saadaan sillä olen raskaana :)!

jne...

Toinen lapsi saa odottaa vakaampaa elämäntilannetta.

Vielä on muutava vuosi aikaa miettiä. Nyt tuntuu tosi hyvältä näin. Valitettavasti on myös taloudellinen kysymys.

Sitten kun olisi ollut " aika" ryhtyä toista hommaamaan, alkoi tuntua siltä, että syitäni olisivat olleet: saisi olla toisen pätkän pois töistä + esikoisella olisi sisarus. Eli ei erityistä halua saada toinen ihana pirpana. Mies ei missään vaiheessa ole ollut innostunut toisesta.



Eli siksi kun näin on NIIN hyvä!

Toinen vauva on tervetullut, jos on tullakseen, vaikkei nyt viiteen vuoteen ole siltä näyttänyt...

Haluaisin yhä toisen lapsen, mutta haluaisin sille myös läsnäolevan isän.

halunnut enempää lapsia. En oikeastaan halunnut edes sitä yhtä, mutta olen hyvin tyytyväinen ja onnellinen nykyisessä tilanteessa. Taloudellisesti meillä olisi varaa varmaan vaikka kymmeneen, mutta mulle riittää yksi. Olen sitä paitsi jo sen verran iäkäskin, että ei ole tota aikaakaan lapsenteolle enää niin hirveästi.

en tahdo tehdä toista lasta vain sisarukseksi esikoiselle.

Esikoinenkin tuli aivan liian pian, yllätyksenä (sitä saa mitä tilaa) ja elämä on ollut kovaa totuttelua jo nyt. En enää jaksaisi pikkuvauva-aikaa, vaikka se oli todella helppo. Saati raskautta.

Minulla on aivan muita suunnitelmia (ura) kuin perheenlisäys ja tämä perhe mikä meillä on nyt toimii, emmekä kaipaa siihen mitään lisää.



Tällä hetkellä aika riittää hienosti harrastuksiin, ystäviin, vapaa-aikaan, rentoutumiseen, työskentelyyn, liikkuminen on helppoa..

Toisekseen mieheni lähti jo raskausaikana, joten toistamiseen en aio yksin odottaa ja lasta kasvattaa. Voimavarani eivät siihen riitä.

toiseen vai olemmeko koskaan. Aluksi haaveilimme kahdesta, mutta ensimmäinen raskaus oli todellla vaikea ja lopulta lapsi syntyi kehitysvammaisena. Nyt reilu 2v issä hänen elämäänsä kuuluu niin erilaisia kuntoutuksia kuin lukuisia lääkärikäyntejä, sairaalajaksoja, leikkauksia jne. Ei varmaan vanhemmutta helpoimmasta päästä :/



Moni on sanonut että meidän pitäisi tehdä lapsellemme sisarus, kuinka tärkeää se olisi lapselle ja näin hän ei jäisi yksin siinä vaiheessa kun meiltä voimat loppuu. Emme kuitenkaan halua tehdä lasta vain sisarukseksi esikoiselle, emmekä varsinkaan tähän tilanteeseen jolloin olemme jo yhden lapsen kanssa usein poikki. haluan että seuraavan vauvan kanssa minulla on aikaa keskittyä vauvaan ja nauttia hänestä, ei vaan hoitaa siinä esikoisen sivussa. Lisäksi asiaa jarruttaa kantamme aborttiin ,eli lapsemme vamma on seulonnoilla selvitettävissä ja sen myötä tarjourtuu abortin mahdollisuus vielä pitkällä raskaudessa. Emme kuitenkaan pidä aborttia tässä tapauksessa oikeana ratkaisuna meille, joten siinä vaiheessa kun hankimme toista lapsta meidän on otettava huomioon mahdollisuus että toisellakin lapsella on sama vamma.



Tällä hetkellä meillä on mahdollisuus saada hiukan hengähtämistaukoa kun ihanat sukulaiset ja ystävät tarjoutuvat hoitamaan lasta. meille nuo tauot ovat tyodella tärkeitä henkireikiä, miten niille mahtaisi käydä jos meillä olisi kaksi lasta? Esikoisen hoito vie jo yksistään hyvin yhden hoitajan koko keskittymisen, sinä ei vieraalle ihmisellä olisi enää mahdollisuutta hoitaa toista lasta sivussa.



Eli tällaisin perustein olemme ainakin toistaiseksi yksilapsinen perhe.

Lisäksi lapsi tuntuu yhä unelmien täyttymykseltä, ei oo " tarvetta" toiseen lapseen.

huolimatta.