Saanko palstatuomion? Aion jättää 1-vuotiaan mummolle neljäksi yöksi.

T. äiti joka venytti ja venytti kunnes viettikin sitten monta kuukautta psyk. sairaalassa...

aikaa 1,5 vuotta.

Ja vastaus; en tiedä saanko sielläkään levättyä. Mutta muista ssuunitelmia meillä ei ole kuin keskustella ja levätä. Tämän sovimme.

8kk ja 1v8kk ikäiset iskälle hoitoon siksi aikaa.

Tekee niin pahaa jättää :(

Vierailija:

8kk ja 1v8kk ikäiset iskälle hoitoon siksi aikaa.

Tekee niin pahaa jättää :(

Eikö isä olekaan lasten vanhempi tasavertaisesti äidin kanssa?

Vierailija:

8kk ja 1v8kk ikäiset iskälle hoitoon siksi aikaa.

Tekee niin pahaa jättää :(

Vierailija:

8kk ja 1v8kk ikäiset iskälle hoitoon siksi aikaa.

Tekee niin pahaa jättää :(

...ensin pitää varmistua siitä, että lapsi on terve eikä rieku öitään jonkun sairauden takia.

VOI TSIISUS.

Äitikin saa väsyä.

Kyllä minunkin tekee pahaa jättää mummolle hoitoon, vaikka tiedän, että hyvässä hoidossa on. Silti en ymmärrä, miten joku voi sanoa, että isäkin on vain hoitaja. Tietysti kaikki isät eivät ole mukana lastensa elämässä niin täysipainoisesti, että äiti mieltää lapsen oman isän vain hoitajaksi... Täytyy ajatella, että myös isän on saatava hoitaa, jotta hän pystyisi tuntemaan omat lapsensa js näin ollen rakastamaan myös heitä... Asian vierestä ehkä...

ja vaipuu sitten uneen, kun on herättänyt koko perheen. Syökin vielä öisin.

Laitoin tarkoituksella että " isälle hoitoon" .



Meillä nimittäin iskä on niin vähän kotona, että ei edes tiedä mitä lapset syövät ja milloin.

Jos lähden, hän soittaa koko ajan perään ja saattaa kysyä vaikkapa että missä vaipat on....

on suositus.

terv. psykologien liitto

Meillä sama homma, paitsi ettei tosiaan halua lapsiaan hoitaa.. Perustelee aina sillä, ettei tiedä mitä syövät ja koska.. Oon sanonut opettavani, muttei herralla ole halua kuitenkaan.. =(

Vierailija:

Laitoin tarkoituksella että " isälle hoitoon" .

Meillä nimittäin iskä on niin vähän kotona, että ei edes tiedä mitä lapset syövät ja milloin.

Jos lähden, hän soittaa koko ajan perään ja saattaa kysyä vaikkapa että missä vaipat on....

Kannattaisiko siis kerrankin antaa miehen hoitaa koko paletti? Kirjoitat vaikka lapulle tarkkaan ruoka-ajat ja teet ruuat valmiiksi. Ei se iskä opi koskaan niitä lapsia hoitamaankaan, jos ei anneta mahdollisuutta. Vaipat valmiiksi hoitopöydälle ja menoksi :)

Tiedän, että suositukset ovat suosituksia. Niinhän se vain on todettava, ettei se elämä valitettavasti aina kuljeta suositusten mukaan. Olemme joka tapauksessa jo päätöksemme tehneet. Kysyin vain, että kuka heittää ensimmäisen kiven...



" Toisten elämä on kuin kouluaine, joissa on pisteet paikallaan. Ja pilkut paikallaan. Ja opettaja laittaa kympin loppuun. Se on ihailtavaa...

äiti on oikeasti vähän väsynyt?

Kannattaisiko siis kerrankin antaa miehen hoitaa koko paletti? Kirjoitat vaikka lapulle tarkkaan ruoka-ajat ja teet ruuat valmiiksi. Ei se iskä opi koskaan niitä lapsia hoitamaankaan, jos ei anneta mahdollisuutta. Vaipat valmiiksi hoitopöydälle ja menoksi :)

[/quote]

Ja sitten kun on, niin lapset on viimeinen asia joka kiinnostaa :(

13

Tottahan se on, ettei 1-vuotiasta kannattaisi pääsääntöisesti vielä jättää 1-2 yötä pidemmäksi ajaksi edes rakkaan mummin hoiviin, koska sen ikäinen ei kovin hyvin hahmota ajankulua eikä osaa tuoda esiin ikäväänsä. Kaksi yötä jo jommastakummasta vanhemmasta erossa voi tuntua niin pienestä pitkältä ajalta.



MUTTA jos todellakin vaihtoehtona on äidin totaalinen uupuminen ja vanhempien parisuhteen kariutuminen, on 4 yötä erossa molemmista vanhemmista yhtäaikaa aika pieni paha!



Ikävää voi helpottaa esim. pyytämällä mummia ennemmin teille kuin viemällä hänelle (tuttu ympäristö lievittää eroahdistusta), tekemällä teistä vanhemmista kuvakirjan, jota lapsi voi katsella matkan aikana (tuo turvaa) ja soittamalla lapselle (ääni muistuttaa olemassaolosta). Viimeisin virhe on ajatella, että parempi kun ei muistuta äidistä ja isistä matkan aikana, niin ei tule ikävää... Silloin nimenomaan ikävä jää vain käsittelemättä, ei kokematta :(



Eli lapsenne pärjää varmasti, ainakin pitkällä tähtäimellä paremmin kuin uupuneiden ja riitaisten vanhempien kanssa. Matka ei kuitenkaan ole kuin ensiapua haavoille, toivottavasti jaksatte keksiä siellä jonkun syvällisemmänkin keinon haavoille! Esim. valvomiseen kannattaa vielä pureutua tarkemmin, vaikka lääkärin avulla, jos muu ei auta. Samoin harva parisuhdekriisi ratkeaa (ainakaan vain) yhteisellä matkalla, se voi jopa vain kärjistyä reissun aikana. Varatkaa siis aikaa toisillenne myös arjen keskellä ja menkää vaikka parisuhdeleirille seuraavaksi, tai edes juttelemaan jollekin parisuhdeneuvojalle.



Ysille on pakko sanoa, että hui! Lapsella tulee teitä taatusti kova ikävä, ja teilläkin häntä. Menettekö välissä häntä edes katsomaan? Vaikka paikka olisi kuinka kiva ja isovanhemmat kuinka rakkaita, ei se poista ikävää! Harva kouluikäinenkään vielä on oikeasti kypsä olemaan paria viikkoa pidempään erossa molemmista vanhemmistaan yhtä aikaa... Voiko lapsi tulla edes takaisin nopeammin, jos tulee ikävä? 3-vuotias ehkä osaa ikävänsä jo ilmaistakin.