Menen kohta lääkäriin. Mua pelottaa, koska pelkään aina pahinta joka asian suhteen. Olen käynyt puolen

levoton tuollaisten pelkojen suhteen. Minulla kylläkin on se syy, että on tiettyjä kummallisia oireita, joille ei ole löydetty selkeää selitystä. Käyn usein lääkärillä.

kun seuraava pelko löytyy, ni menen psykiatrille. Mutta sitten se pelko kasvaa niin suureksi, että pakko käydä taas.

Otappa joku kiva harrastus, rupea touhuumaan enemmän...sitten et muista ajatella koko ajan terveyttäsi.

Pahinta tietysti on, ettei koskaan mitään löydy. Se ei ole hänen mielestään helpottavaa, vaan todistaa ainoastaan siitä, että hän on niin sairas etteivät lääkärit edes uskalla sanoa, mikä häneltä löytyy.



Hän on käynyt terapiassa jo yli 30 vuotta, mutta siellä ongelmana on se, ettei hän uskalla kertoa vaivoistaan vaan jättää noin 90% pois ja yrittää selitellä asiat parhain päin, jotta antaisi itsestään mahdollisimman terveen ja rationaalisen vaikutelman.



Niin, luonnollisesti hän itse maksaa terapian, eihän tuollaista Kela kustantaisi alkuunkaan.



Lapsena meillä meni aina lomat ja juhlat pilalle. Samoin jos isä ei jostain pitänyt, niin sitten hän " sairastui vakavasti" . Mikä tarkoitti sitä, että koko perheen piti kerääntyä hänen ympärilleen, eikä kukaan voinut tehdä mitään " kivaa" . Kaikki meni aina isäni ehdoilla.



Psykosomaattiset/psykofyysiset oireethan muuttavat aina muotoa. Välillä ongelma on vatsa, sitten sydän, sitten joku muu.

minä en pelästytä lastani tuolla tavoin peloillani. En ole aloittaja.

Kai mä pelkään sitä, että kuolen ennen kuin lapset on isoja. Pelkään sitä surua ja kärsimystä.

Oli uskomaton tunne, kun vuosia elämää hallinneet pelot raukesivat. Suosittelen käyntiä lääkärillä, voivat kirjoittaa reseptin ihan vaikka yhdellä käyntikerralla.



Voimia pelkoisille.

Usein lasten syntymä tuo pintaan oman lapsuuden möröt. Entä onko vastuu arjesta liikaa harteillasi?

Itselläni oli tuota hyvänlaatuista muljahtelua ja se käytätti filmissä. Kuitenkaan ei ole osunut kuin kerran filmiin.



Suurimmalla osalla niitä on ja tuntuu eritoten kun käy nukkumaan, johtuen hiljaisuudesta niin silloin ne huomaa parhaiten.



APUA SAIN sivutuotteena tähän vaivaan, toinen vaivani on jalkojen pakotus erityisesti pohkeiden ja on lääkäritkin sulkeneet pois tukosmahdollisuuden ultralla. SE apu on magnesiumin päivittäinen syönti, se vei jalkakivut sekä muljahtelut.



OSTAKAA PIRKKA MAGNESIUM tabletteja K-kaupasta vähän yli 3 egee ja syötte sen purutabletin joka hemmetin ilta.



Toivottavasti auttaa teillekin. Magnesium auttaa molempiin vaivoihin.

Vierailija:

Oli uskomaton tunne, kun vuosia elämää hallinneet pelot raukesivat. Suosittelen käyntiä lääkärillä, voivat kirjoittaa reseptin ihan vaikka yhdellä käyntikerralla.

Voimia pelkoisille.

vaikutus oli ihan sama - vuosikausia elämää hallinneet pelot raukesivat. Eikä edes sivuvaikutuksia!

mulla huomenna lääkäri mutta sen takia että saan oikeeseen sairauteeni kunnolla informaatiota (ruoka-aine allergiat ja epipen ruisku) sekä lähetteen ravitsemusterapeutille. MUTTA juuri tuo vajaa info mitä oon tuohon allergiaani saanut on pahentanut jälleen paniikkikohtauksiani! sairastuin niihin 2000 vuoden jälkeen. pari vuotta olin jo melko terve siitä mutta nyt allergioitteni pahentuessa oon taas alkanut saada kohtauksia.



En osaa enään sanoa onko se allergiaa vai paniikkia. kaikenlaisia oireita on ja tuntuu että kuolen. Lääkärikäynnin jälkeen taidan varata ajan psykologille. Sain jo neuvolasta numeron kun kerroin siellä tilanteesta. Kävin aikoinani kun sairastuin niin psykiatrisella sairaanhoitajalla kolme kertaa juttelemassa ja sain rauhoittavia lääkkeitä kohtausten sattuessa otettavaksi. Ekan juttelukerran jälkeen en tarvinnut enään lääkettä. Se juttelu todella auttoi ja nyt taitaa olla taas aika mennä purkamaan pää tyhjemmäksi.



Voimia kaikille murehtijoille ja panikoijille! Koitetaaan selvitä parempaan päin!

Mulla alkoi kans vastaavat pelot (lähinnä syöpä) toisen lapsen syntymän jälkeen. Olen käynyt omalääkärillä, työterveyshuollossa ja omalla kustannuksella yksityisellä, kun en kehtaa kuormittaa yhtä ja samaa. Mitään ei ole löytynyt, vaikka oireita on ollut. Ehkä viikko välissä saattaa mennä " oireettomana" . Hassua on kans, että tiedän kuvittelevani kaiken. Jotenkin pelot estävät täysillä arjesta nauttimisen.



Olen kärsinyt pienempänä paniikkihäiriöistä ja olen panikointiin taipuvainen. Uskon, että tää liittyy vaiheeseen, kun olen kotona lasten kanssa, ja mulla on liikaa aikaa pohtia kaikkea. Masentunut en ole, vaan hyvinkin iloinen, mutta saatan sitten väsyneenä tarkkailla itseäni liiikaa.



En aio hankkia depislääkitystä, vaan uskon selviäväni tästä terveellä järjellä (jolla selätin myös paniikkioireet). TSemppiä teille muillekin! Sinulle 14. Kiitos kommentistasi, täyttä asiaa!

Rautalääkitys poisti vaivan. Matala Hb ei ole harvinainen tila naisilla.



Noista syöpäpeloista. Mulla on todella suuri sukurasite erääseen syöpään. En silti pelkää tai ole mitenkään erityisen paniikissa sen asian suhteen. Menee kuten menee. Seulonnoissa käyn.



Kannattaisi teidänkin varmaan päästä rauhaan sen faktan kanssa, että kuolette joskus. Silloin ei ehkä jokaista päänsärkyä laskisi aivokasvaimeksi vaan nauttisi elämästään.

Mulla tää n jokapäiväistä pelkoa ja alkoi synnytyksen jälkeen. Ensin vihloi päätä kummasti ja pelkäsin oikeesti aiokasvainta. No, sitten alkoivat rytmihäiriöt sydämessä ja menin rintakivun takia päivystykseenkin, jossa otettiin EKG- yllätys yllätys, normaali. Ei vikaa. Sitten alkoi taa sydäntuntemukset ja taas tutkittiin. Ei mitään. Sitten luomi alkoi muuttaa muotoaan ja pelkäsin melanoomaa. Luomi olikin normaali. Nyt taas sydän muljahtelee.



En kestä tätä :( Miten tästä voisi parantua? Viimeksi lääkäri sanoi, että mulla on synnytyksen jälkeinen masennus ja määräsi jotain masennuslääkettä. Mä en ole masentunut, vaan luulosairas ja pelkään koko ajan kuolevani :(

ollut vaikka mitä. Tää on siis järkyttävää. Kun yhdestä pelosta pääsee, ni toinen tulee. Kaiken muun lisäksi mulla on noita rytmihäiriöitä yms muljahteluja ja tykytyksiä myös. Nyt on esimerkikis ahdistunut olo, kun jotenkin laukeaa se jännitys ja pelko tästä viimeisestä syöpäpelosta yms ja olo on jotenkin outo. Maha kipeä yms, mutta tää on ihan varmaan psyykkistä alkuperää.



En ole voinut miehelle sanoa, että kävin lääkärissä. Hän ois ihan raivona, koska pitää mua luulosairaana. Tavaallaanhan se sitä on, mutta mulle oireet ja pelko on todellisia. Pelkään myös koko ajan, että syöpä tai joku muu hirveä juttu iskee ja niin vakavana, että mitään ei voida tehdä. lapset jäävät ilman äitiä ja miten itse kestän sen tunteen. Ei oo normaalia, tiedän. Sitten vaan pelottaa ja ahdistaa. Ekaksi ajattelen, että en uskalla mennä lääkäriin, jos jotain onki. Sitten asia ahdistaa kuitenkin ja lopulta on pakko mennä.

Mulla aivan sama, paitsi en enää kehtaa mennä mun omalääkärille ja yksityiselle ei ole varaa. Mua vaivaa nyt tosiaan nää sydämen muljahtelut ja saan kunnon paniikin aikaan. Pidän puhelinta koko ajan mukana, jos saan sydärin. Ihan hullua ja ahdistavaa. Ja pelkään juuri sitä, että kuolen, kun lapseni on pieni ja tarvitsee mua. Pelkään kovasti kuolemaa. Ennen en edes ajatellut sitä.



Toisaalta koitan tsempata itseäni, että EKG-käyrä ja verikokeet tehty, kaikki pitäisi olla ok. Ja muuten olen täysin terve. Eniten pelkään juuri silloin, kun olen yksin lapsen kanssa. On tää kanssa kauhee vaiva :(



11

Menisit varman hoitoihin ja aika hyvällä todennäköisyydellä saattaisit parantuakin. Tai siten kuolisit niin kuin meistä ihan jokainen joskus.



Pelollasi et voita mitään, häviät vain. Pelkäät elämän loppumista, vaikka itse asiassa pelko syö sinun elämääsi koko ajan.



Purat ongelmaa väärästä päästä. Mietit miten pääsisit sairauksien pelosta. Oikeasti sinun tulisi miettiä, miten pääsisit elämän pelosta.