Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tervehdittekö hoitopaikassa toisten lasten vanhempia?
07.05.2007 |
Eikö se kuulu normaaleihin tapoihin? Meidän lapsen pk:ssa on muutamia vanhempia, jotka eivät koskaan tervehdi, eivät oma-aloitteisesti eivätkä myöskään vastaa, vaikka melkein joka päivä ollaan samaan aikaan viemässä tai hakemassa lapsiamme. Ovatko kenties niin ujoja vai eivätkö vain halua olla minkäänlaisissa tekemisissä muiden vanhempien kanssa?
Kommentit (23)
Se ei tarkoita ettäkö pitäisi tunnistaa ne muualla tai yhtään mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme kaikki tuttuja keskenämme. Joulujuhlissa, äitienpäivän kahvilla, lasten syntymäpäivillä olemme tutustuneet toisiimme, kuten tietysti myös tarhan käytävillä.
Lapset usein vierailevat toistensa luona, osa käy meillä jopa yökylässä. Minulla on tyttö 4 vee ja olemme tapailleet muita vanhempia ja lapsia myös teatterissa tms.
Jos ollaan ihan rehellisiä, en oikein ymmärrä moista jurpotusta! Meillä ainakin keskustellaan niistä vanhemmista, jotka eivät avaudu, että onpa tylyä väkeä!
Ja on tylsä päästää lapsi sellaisen vanhemman luo synttäreille, jonka kanssa ei ole edes puhuttu hyvää-päivää-kirvesvartta.
Päivää ja pieni hymy ei maksa mitään, mutta on tärkeää jopa lapselle, että oma vanhempi käyttäytyy niin kuin muutkin.
Lapseni ei ole tarhassa, vaan kerhossa, jossa on alle 10 lasta. En ole vuoden aikana oppinut tuntemaan tai pikemminkin tunnistamaan lapsia enkä heidän vanhempiaan. Tervehdin, jos minua tervehditään, mutta minusta tuntuu itsestäni pöhköltä mennä tervehtimään ihan ventovieraita. Jos itse tervehtisin, niin tervehtisin samoja ihmisiä varmaan useamman kerran pienen ajan sisällä. Minulla taitaa olla jonkin asteinen kasvosokeus. Ja tiedän, että minua pidetään tämän takia ylpeänä ja epäsosiaalisena ja junttina, mutta ei voi mitään.
En sitten tiedä, onko ujoudesta kyse vai mikä. Eräs tällainen tervehtimätön äiti ei edes vaivautunut ilmoittamaan, ettei hänen lapsensa pääse minun lapseni synttäreille. Kun kysyin jälkikäteen, oliko hänen tyttönsä kipeä, hän vain murahti jotain tyyliin " ai niin, unohdin ilmoittaa ettei hän tule" .
Outoa.
Tottakai tervehdin! Olisipa aika kummallista häärätä lokeroilla vierekkäin ja olla ihan hiljaa. Harvemmin juttelen mitään muuta, mutta kyllä tervehtiminen sentään kuuluu hyviin tapoihin. Kadulla tuskin tunnistaisin heistä ketään, mutta hoitopaikassa voi olla aika varma, että ko. henkilö on jonkun hoitolapsen vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näiden vastausten valossa taidan kuitenkin itse olla se kummallinen :)
Heitä en tervehdi, mutta niitä vanhempia kyllä, joiden lapset ovat samassa ryhmässä kuin meidän ja joita näkee suunnilleen joka aamu. Kyllä siinä oppii tuntemaan ulkonäöltä, kun nähdään niin usein. Joidenkin kanssa vaihdetaan muutama sana muutenkin silloin tällöin. Minusta tämä on aivan normaalia käytöstä ja vuorovaikutusta. Mutta on tosiaan joitakin, jotka eivät edes viitsi vastata, jos tervehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin tervehditään saman pihapiirin naapureitakin, vaikka heitä ei tunnetakaan.
Mutta koska itse en tunne ketään, en myöskään aloita tervehtimistä. Jos meitä on kaksi tuppisuuta, niin sitten on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervehdittekö samoja ihmisiä samassa tilassa vaikka kymmenen kertaa, joka kerta kun katseenne kohtaavat? Vai tunnistatteko kuitenkin ihmiset, joita tervehditte eikä tällaista mokaa tule?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka ei tervehdi tai joiden kanssa ei ole yhtään juteltu. Nyt kun kyläilyt ovat alkaneet, olen hyvin tiukka tässä asiassa.
Vierailija:
Tervehdittekö samoja ihmisiä samassa tilassa vaikka kymmenen kertaa, joka kerta kun katseenne kohtaavat? Vai tunnistatteko kuitenkin ihmiset, joita tervehditte eikä tällaista mokaa tule?
Ja mitä sitten, vaikka sanoisin " terve" useammankin kerran. Ei se ainakaan isompi moka ole kuin suu mutrussa kulkeminen ja tervehtimättömyys. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhemmat vai en. Se, että lapsemme ovat samassa hoitopaikassa, on riittävän yhdistävä tekijä.
Olen joutunut asian takia monesti noloihin tilanteisiin, t. 17.
tervehdin. Yksi vanhempipari tervehtii todella huonosti. Ovat kai jotenkin ylpeitä, vaikka ei kyllä mitään syytä ole. Esim koulutukseltansa ovat samaa tasoa kanssani (yliopistokoulutus).
Luin Lauantaina Anu Myllärin Adoptoitu.
Miksi mä lähettäisin lapseni paikkaan, josta en tiedä mitään!? Jos vanhemmat ovat kommunikaatiorajoitteisia, miksi lähettäisin lapseni sinne? Perustele!
Ettekö tajua, että teidän selkänne takana puhutaan pahaa teistä...
Niin tuttuja kuin tuntemattomiakin, lapsia, aikuisia, hoitajia, siivoojaa, keittäjää, kaikkia, jotka näen.
Vain sivistymättömät eivät tervehdi kanssaihmisiään.
Alue: Aihe vapaa
En tervehdi, paitsi vastaan, jos joku joskus sattuu tervehtimään. Yksi syy on se, etten tunne heitä lainkaan; en siis tiedä, kenen lapsen vanhempia he ovat (en tunne lapsiakaan nimeltä, mulla on todella huono nimimuisti). En kiinnitä vanhempiin juuri huomiota, joten en varmaan tunnistaisi heistä yhtään, jos kadulla vastaan tulisivat.
Ei mulla mitään heitä vastaan ole, muttei mulla mitään asiaakaan heidän kanssaan oikein ole. Lapsi tykkää ja kertoo tarpeelliset asiat. Se riittää siihen asiaan.