Kolmivuotiaan riehuminen karkaa käsistä.

yksikseen jonnekin tilaan ei toimi. Vasta eskari-iässä aikaisintaan lapsi osaa alkaa miettiä taaksepäin tekemiään ja pohtia, mitä tuli tehtyä ja rauhoittua sillä tavalla yksinään.



Te olette vanhempia, nyt on vaan jaksettava. Lapsen voi laittaa " jäähylle" , mutta ei koskaan noin pientä yksikseen. Se on siis oltava samassa tilassa kuin tekin se jäähypaikka. Eikä ole muutenkaan kiva kovasti rangaista pientä siitä, että on jännityksellä odottanut jotain hetkeä, eikä sitten kykenekään tunteitaan käsittelemään, kun on liian jännittävää.



Jos täysin alkaa riehumaan, on varmasti sen verran pieni, että ainakin isä jaksaa pitää sylissä kunnes rauhoittuu. Ottaa napakasti syliin ja yrittää saada lapsen mielenkiinnon riehumisesta muuhun. Vaikkapa alkaa rauhallisesti sanomaan lorua jonka lapsi tuntee ja sanoo tahallaan väärin tietyn kohdan lorusta, lapsi huomaa sen, lopettaa riehumisen ja korjaa lorua. tms.



Lapsi ei opi kontrolloimaan mielialojaan, jos hänet suljetaan eristykseen tunnetilan vallatessa. Kirjastosta saa hyviä kirjoja lastenkasvatuksesta.

Meillä on käytössä jäähytuoli keittiössä. Isällä vain meni nyt maltti, enkä minä puolestani viitsi lapsen nähden puuttua hänen touhuihinsa. Sylissäpitoa isä soveltaa usein, minä en itse koskaan.



Kirjaston kaikki kasvatuskirjat on luettu ja monista onkin saanut hyviä ideoita. Minusta parhaiten toimii lapsen jättäminen huomiotta, kun käyttäytyy huonosti. Jossain kutsuilla tuo ei kuitenkaan toimi - saamme paheksuvia katseita jos lapsi riehuu ja olemme kuin emme huomaisikaan. Kotona usein annan pojan sekoilla ja puutun vasta jos meno menee ihan mahdottomaksi. Rauhoittuu siinä usein itsekseen, kun tajuaa ettei tuolla saa huomiota.



Tämä on vain ihan hirveän uuvuttavaa. Tuntuu, että koko perheen ilmapiiri kärsii tuon yhden lapsen takia. Hauskat tilanteet (kutsut, äitienpäivä yms.) muuttuvat painajaismaisiksi :( . Olen myös todella huolissani ja pahoillani pojan puolesta, koska antaa sosiaalisissa tilanteissa itsestään niin mahdottoman kuvan, vaikka muuten onkin tosi kultainen, älykäs ja ihana lapsi.



Ap



Ap

Ap

Meidan esikolla tuossa iassa myos samaa sosiaalisissa tilanteissa esiintyvaa levottomuutta. Just sillain etta oli odottanut kovasti puistoon menoa kavereitten kanssa tai kavereille kylaan menoa ja sitten kun siella oltiin, meno oli villia ja tuli kinaa muitten lasten kanssa ym. Kaikenlaista kokeilin, suutuinkin pahasti, ja varmasti tein kaikki kasvatukselliset virheet, mutta parhaiten on auttanut lapsen kasvaminen. Nyt kun 4,5 v. ei enaa juurikaan tuollaista esiinny. Varmasti on myos tarkeaa saada myonteisia kokemuksia, kehukaa kun kayttaytyy hyvin jne., ettei tunne leimautuvansa hairikoksi. Meilla lapsi alkoi jo itse uskoa olevansa tuhma, kun niin usein sita toistettiin, vaikka oikeasti on mita kultaisin poika. Ei vain kestanyt tuollaista kivan odotusta ja siita syntyvaa jannitysta, mika purkautui levottomuutena.

Piti viela sanomani etta meilla auttoi myos ulkoilu. Siis ennen kylailya puistoon juoksemaan hoyryt pois yms. Tata ei tietty aina voi kaikissa tilanteissa toteuttaa.

On huojentavaa kulla, että voi mennä ohi ajan myötä. Ulkoilukonstia kannattaa varmaan tosiaan yrittää myös.



Ap

3:n minuutin jäähy vaan ei tahdo riittää, joten joskus joudumme korottamaan aikaa ja sitten se menee itkuksi ja raivoamiseksi.