Mihin aika menee pienen vauvan kanssa niin ettei omia asioita ehdi tehdä?

Mutta vauvan kanssa onkin opittava elämään vauvan rytmissä. Ei mennä ehkä suihkuun aamulla heti herättyä, vaan vasta sitten kun se vauvalle sopii, ei syödä klo 16.00 jos vauva vaikka juuri silloin tahtoo maitoa tms. Mutta toisaalta pienet vauvat yleensä nukkuvat aika paljon, ja tuoreiden vanhempien on sitten vain opittava käyttämään se aika hyväkseen.



Mihin aikaa kuluu, on tietysti vauvan hoito. Vaippaa vaihdetaan tuon tuosta - voi olla esim. kymmenen vaihtoa vuorokaudessa, samoin vaatteita voi joutua vaihtamaan useasti päivässä kun niihin tulee vaikkapa kakkaa, pitää hoitaa napatynkää ihan vastasyntyneellä, kylvettää, nukuttaa, kävelyttää vaunuissa ja ennen muuta, syöttää. Siihen menee aika paljon aikaa. Vastasyntynyt voi imeä maitoa esim. tunnin kerrallaan. Sanotaan, että syöttöjä olisi vuorokaudessa vaikka viisi, niin johan siihen on mennytkin aikaa.



Iloa vauva-arkeenne, kunhan se alkaa!

silloin kun vauva nukkuu, niin hoidetaan pakolliset asiat, esim. suihkussa käyminen, ruuan laitto, siivoaminen.. En olisi minäkään uskonut tuota että aika on tiukilla, ennen kuin ensimmäisen lapsen sain :)

joku nukkuu 22 tuntia vuorokaudessa, joku ei...

Silloin kun aikaa jää imetykseltä, vaipanvaihdolta, itkevän vauvan kanniskelulta ym. ei äidin todellakaan kannata ruveta rehkimään, vaan mieluummin LEVÄTÄ! Useimmat pienet vauvat valvottavat öisin, joten äiti on päivisin tosi väsynyt. Myös kaiken uuden opettelu ja sopeutuminen vievät voimia.



Kaikkien edellämainittujen syiden takia omaa " vapaa" -aikaa ei siis todellakaan jää... varsinkin kun joskus pitäisi itsekin muistaa syödä ja peseytyä. Siinäpä se sitten onkin.

Joinain päivinä poju nukkuu vain 4x0,5 h tirsoja ja sitten lopun aikaa kitisee tyytymättömyyttään. Eipä siinä paljon muuta ehdi tehdä. Lisäksi kaksi vanhempaa lasta hoidettavana. Näin iltaisin sitten yritän jotain saada aikaiseksi...

HEH, mulla se aika meni imetysten ja muun hoidon ohella pitkälti vauvan ihasteluun ja ihmettelyyn :) Haltioituneena vain tuijottelin kääröä

lapsen hereillä ollessakin. Sitteriin vaan ja kattelemaan viereen.

Sitten helpotti, kun alkoi päiväunet löytyä. Mutta ei silloinkaan noin vaan lähdetä sinne ja tänne. Nyt sitten, kun on kaksi lasta, ei aikaa ole itselle enää yhtään.

odotas kun sulla on siinä vielä leikki-ikäinen joka vaatii omaa huomiota ja tekemistä ja on vielä mustasukkainen uudesta vauvasta... huoh.... zzzzZZZZZzzzzzzzzzzzzz

Samalla ehdin lukea kirjoja (tuskin koskaan olen ollut yhtä ahkera lukija) ja välillä tehdä myös niitä " omiakin asioita" , tosin en edes kaivannut mitään harrastuksia tai muita huveja. Kun lapsi kasvoi 1-2 vuotiaaksi, oman ajan määrä väheni huimasti. Lapsi nukkui enää puolentoistatunnin päiväunet ja hereillä ollessa kaikki aika menikin lapsen kanssa olemiseen ja vahtimiseen. Mielestäni tuo kakkosvuosi oli paljon rankempi kuin ensimmäinen.

isompien kotihommien kanssa on vähän hidasta, kun lapsi temmeltää ympäriinsä ja menee joka paikkaan. Eli siis siivoaminen, ruuanlaitto ym. on kyllä lapsentahtista eli aikaa saa varata n. 4 krt enemmän kuin mitä ilman lasta tarttis...



Mut ei se mitään, kun ottaa tän huomioon.