Loukkaannutko helposti? Ja kerrotko, jos sua loukataan?
Mä loukkaannun suht helposti ja haudon asioita pienessä päässäni. Tuo vaikuttaa siihen, että mulla menee rytmi ihan sekaisin, kun valvon ja pyörin sängyssä koko yön. Ja mä pystyn pitämään mykkäkoulua ties kuinka kauan.
Esim. puhuin viimeeksi siskoni kanssa 4 vuotta sitten, isäni hautajaisissa. Sen jälkeen en ole ollut tuon ämmän kanssa missään tekemisissä enkä edes suostuisi olemaan samassa huoneessa tuon kanssa.
Ja just nyt olen todella loukkaantunut kahdelle henkilölle, toiselle sen takia, mitä se sanoi mulle ja toiselle sen takia, mitä se teki.
Mä en ole koskaan pystynyt puhumaan tunteistani, vaikka olisin kuinka loukkaantunut. Mutta yleensä ne jotka tuntee mut hyvin, pystyvät lukemaan mun kasvoilta ja silmistä, jos olen loukkaantunut tai suuttunut.
Kommentit (2)
mutta en turhista loukkaannu. Eli en ymmärrä miten esim. lastenkasvatusjutuista tms. loukkaannutaan jos joku toinen on jostain eri mieltä. Mutta jos suoraan arvostellaan negatiiviseen sävyyn niin sattuuhan se. Silloin riippuu sanojasta, miten reagoin, eli sanonko takasin tai kerronko että loukkaannuin jne.. Mutta nyt kun muistelen niin ei kyllä heti tule mieleen tilannetta, jolloin olisin loukkaantunut. No joskus vuosia sitten tuli vanha mies kaupungilla vastaan ja poltin kävellessä tupakkaa niin hän töksäytti päin naamaa, että tiedätkö miten on ruman näköistä kun nuori tyttö polttaa. Silloin meni jauhot suuhun, mutta myöhemmin mietin että ois vaan pitäny laukoa takaisin jotain miehen ulkonäöstä, kun ei jättimahasta päätelleen ihan terveet olleet elintavat hälläkään.. Mutta ei kyllä muuta tule mieleen tässä. Ja toisten puheita niin itseensä kannattis ottaakaan vaan miettiä aina, että mielipiteitähän saa olla. Kaikkia ei voi miellyttää. Se kyllä loukkaa, jos vahingossa tai tarkoituksella loukkaa toista.
Ja kun minä olen taas täysi vastakohtasi: Sanoa pölläyttelen aina kaikenlaista, vaikka en koskaan haluaisi lukata ketään.