" Kunnes taapero meidät erottaa."

Toinen lapsi on ja sen verran on vaativa tapaus että meille ei enää lisää tule lapsia. TOdella vähäuninen, vähäruokainen, iso itkuinen, lyhyt hermoinen, huutava vinkuja.... Huoh. Vielähän tuo henki pihisee itselläkin väsymyksestä huolimatta, mutta vedän ristin seinään jos tällä menolla olen hengissä vielä parin vuoden päästä.

Jos lapselle ei anna tarpeeksi huomiota niin se kyllä alkaa kerjäämään sitä vaikka tekemällä tuhmuuksia ja haluaa sitä silloin yölläkin kun herää siihen kun menette sinne nukkumaan.

Antakaa päivällä paljon huomiota lapselle ja tehkää asioita yhdessä lempikää sitten kun lapsi on mennyt nukkumaan.

edelleenkään helpota.



Ja sille päivänsäteelle, joka ylempänä kyseli että pitääkö äidillä ja isällä muka olla yhteistä aikaa, voin kertoa, että onneksi meidän kakkonen on eri puusta veistetty ja jos olisi ainoa, meilläkään ei olisi tarvinnut keskustella kamppeiden jakamisesta.

Vierailija:

edelleenkään helpota.

Ja sille päivänsäteelle, joka ylempänä kyseli että pitääkö äidillä ja isällä muka olla yhteistä aikaa, voin kertoa, että onneksi meidän kakkonen on eri puusta veistetty ja jos olisi ainoa, meilläkään ei olisi tarvinnut keskustella kamppeiden jakamisesta.

Ensin halutaan lapsi/ lapsia ja sitten kohta he ovatkin pelkkiä riesoja.

Antakaa hänelle päivällä huomiota, niin hänen ei tarvitse sitä kerjätä.

Meillä saman ikäinen lapsi kuin teillä, ainokainen on, eikä ole tuollaisia ongelmia kun AP: llä.

Mammat, nyt järjestykseen!

Ja yritä hyväksyä se että pari vuotta menee joskus noin... =)

Mielestäni annan hänelle tarpeeksi huomiota. Ehkä hän tarvitsee sitä vielä enemmän. Eikä hän ole riesa.

Mutta jos hän on ollut tyytyväinen vaikka pari tuntia ja juuri silloin kun hetkeksi painaudun miestäni vasten, hän alkaa kitistä, eikö silloin saa vähän ärsyyntyä?

ap

ap