Miksi mies on tällainen?? Mitä ihmettä mä teen? Auttakaa...

mutta sillehän SÄ et voi yhtään mitään!

Vierailija:

Suosittelen että googletat " yle tiedekahvila claes andersson" ja kuuntelet jutun. Siitä voi oppia paljon itsestäänkin.

Kyllä lähtökohtana pitää asioiden selvittämisessä olla aina se, että tunnistaa myös roskan omassa silmässään ja tunnustaa sen toiselle. " Olen varmasti ollut viime aikoina vähän rasittava" jne.

Kommunikoikaa.

Kyllä ihminen vaistoaa, että häntä ei arvosteta, ja miehelle arvostus ja kunnioitus on erittäin tärkeää. Erityisesti 43 - sinun miehesi käy nyt läpi aika herkkää hetkeä jolloin hänen olemisensa miehenä on jäämässä sinun äitiytesi alle. Se on aika tiukka paikka monelle, varsinkin kun laoset sitten ovat pieniä.

Pitäisi olla silti voimia hieman vaalia sitä parisuhdettakin, eikä kääriytyä oman itsensä, masunsa ja lapsensa ympärille. Miehelle pitäisi mielestäni tarjota aikaa etsiä sitä uutta paikkaansa perheessä, ja hänelle pitäisi viestiä, että hän on tärkeä ja korvaamaton osa perhettä, että arvostat sitä mitä hän tekee perheen hyväksi.

En suinkaan odota perheemme ensimmäistä, eikä elämäni todellakaan pyöri raskauteni ja lapsen ympärillä. Totesin, että itken herkemmin koska olen raskaana, mutta sepä ei tarkoittanut, että itkisin raskauteni vuoksi. Ei, itken mieheni käytöksen vuoksi, nyt raskaana ollessa siis vain herkemmin, kuin normaalioloissa.

Tämä, mitä läpi käymme, ei ole myöskään ilmaantunut vasta nykyisen raskauteni aikana, vaan ongelma on ollut olemassa jo paljon aikaisemmin. Ja mies on kyllä käynyt ne painit oman miehuusongelmansa kanssa jo aikapäiviä sitten. Siis raskaudesta ja lasten syntymisestä juontuvat sellaiset.

Murrosikäisesti kiukuttelevan aikuisenkaan kanssa on vähän paha kommunikoida, kun tyyppi painaltaa heti ovesta ulos. Että kommunikoi siinä sitten!

Ja voi tokkiisa... en suinkaan kuvittele olevani virheetön itsekään, mutta meidän nykyelämässämme minä en ole se, joka tilanteet aiheuttaa. Kuten mainitsin, mieheni toiminnassa ei ole mitään logiikkaa. Eikä ongelmana ole myöskään se, ettei vaimo kunnioittaisi ja arvostaisi.

Kiitos kuitenkin " ymmärryksestä" sinullekin.

Ja kiitokset muille monipuolisista kommenteista aiheen tiimoilta :)

43

Lue omat viestisi.

Vai auotko päätäsi vain muodon vuoksi?



Onneks mun mieheni tai mä itse ei olla noin vaikeita kuin täällä on kuvattu :)

se on alitajuisesti kokoajan huolissaan sun voimista ja teidän jaksamisesta, sekin on tavallaan raskaana, ainaskin henkisesti. Ottakaa kumpikin niin löysästi ja rauhallisesti kun voi, äläkä ala tekemään mitään tavallisuudesta poikkeavaa, mihin pitää käyttää viikonloppuja, ne pitäis oikeesti levätä, kaikkien.

Ja toisin kuuin joku idiootti täällä kirjoitti, miehet osaavat puhua tunteistaan siinä missä naisetkin. Miehet itkevät siinä missä naisetkin. Miehet tarvitsevat läheisyyttä siinä missä naisetkin.



Jos sinä, hyvä idi, et anna miehellesi suunvuoroa tai kuuntele niin syytä itseäsi.

Tämä on merkki siitä, että vituttaa ja väsyttää. Syy voi olla mikä tahansa. Epäilisin kuitenkin klassikkoa eli naisen hybristä kodin hallitsemisesta kaikkine käskyttämisineen ja pomottamisineen, uppoutumista äitiyden maailmaan puolisouden sijasta (voivat olla olemassa yhtä aikaa) ja miehen pitämistä henkisessä ja fyysisessä ulkoruokinnassa.



Voit helposti tarkistaa asian kysymällä itseltäsi miettimällä onko puolisosi ollut viime aikoina enemmän kodinkone vai mies.



Jos vastauksesi on " mutta eihän se tee mitään, ei sitä voi kodinkoneeksi voi sanoa" , se viestii, että sinä haluat, että mies on kodinkone, kun taas mies haluaa olla mies.



Skarpatkaa, siskot. Antakaa miesten olla miehiä.

Mutta, voihan miehesi olla vaan yksinkertaisen kyllästynyt elämäänsä.

Joskus itselleni ainakin tulee aikoja, että kyllästyttää kaikki niin maan per*****sti. Ajan kanssa menee ohi.

Ei ole kivaa sinulle, ei todellakaan, mutta ei ole kiva olo miehelläsikään.

...ei silti ole oikeutettua tietenkään.

Vierailija:

Antakaa miesten olla miehiä. = LAPSI!

Vierailija:

Vierailija:

Antakaa miesten olla miehiä. = LAPSI!

1. nalkutus

2. hommien jakaminen, MUTTA sitten et saa tehdä niitä miehen töitä vaan sinun pitää esim. sietää pesemätöntä vessaa vaikka vikkokausia

3. Sinä teet kaiken ja annat ukon luvalla maata siellä sohvalla.

PS. Oletko ap kotiäiti? Monet miehet valitettavasti kuvittelee, että silloin nainen tekee kaikki kotityöt, kun he kerran tienaavat perheelle elannon..

Ongelma on jokin taustalla oleva, joka painaa mieltä. Se pitäisi purkaa.

Ei sellaista miestä voi edes kunnioittaa joka ei pärjää kotonaan.

Vierailija:

Ei sellaista miestä voi edes kunnioittaa joka ei pärjää kotonaan.

Vaistoan tässä kierteen, josta ei ole ulospääsyä. Toivottavasti tämän naisen mies, ei esim. koskaan saa burnouttia taio masennu edes hetkelliseksi. Tuolla asenteella elämästä tulee helvettiä.

Ihme kun miehillä on oikeus mukamas makoilla masentuneena kun sitä ei ole naisillakaan.

Vierailija:

Vierailija:

Ei sellaista miestä voi edes kunnioittaa joka ei pärjää kotonaan.

Vaistoan tässä kierteen, josta ei ole ulospääsyä. Toivottavasti tämän naisen mies, ei esim. koskaan saa burnouttia taio masennu edes hetkelliseksi. Tuolla asenteella elämästä tulee helvettiä.

ja siitä, miksi hän tulee yhtäkkiä vihaiseksi.



Mä tunnistan itsessäni tuota samaa, onneksi mulla on mies joka jaksaa aina kysellä. Enkä varmaan ole ihan noin vihainen kuin sinun miehesi - ja periaatteessa haluankin jakaa omia ajatuksiani hänen kanssaan. En vain osaa, ellei hän kysy ensin.



Viha tulee siitä, että tuntee aina jäävänsä jotain paitsi, että joutuu aina jättämään omat tarpeensa taka-alalle, elämään muiden tahdon ja toiveiden mukaisesti. Lapsuudenkodissani opetettiin, että kaikkeen pitää alistua kyselemättä ja kyseenalaistamatta, olen ollut ahdistunut lapsi, ahdistunut ja vihainen nuori ja ahdistunut ja vihainen aikuinen.

Parissa kyläpaikassa hiljattain kävin ja hämmästyin, kun puolisot puhuivat toisilleen ja tiedottivat menemisistä ja tulemisistaan. Ihan keskustelivat.



Meillä puhutaan lapsille kyllä, jos niillekään. Minä en aina jaksa ukolle, kun se ei vastaa mulle ja hermostun. Pitää olla hipihiljaista tai tietää mikä miestä painaa, jotta saa jotain kommenttia.



Tällä hetkellä linja on se, että karvaan miehen illalla nukkumaan, aamulla ylös sängystä tai rupean itkemään kun äijä käpertyy työvaatteissa petiin puolilta päivin. Mies on masentunut ja sairaslomalla.



Keskustelu ja kontakti auttaa hetkeksi asiaa, mutta masentaa kun toinen taantuu taas. Itse en ole hyvä ihminen minäkään, mutten yritä venyä yli voimieni.

Ongelma on, että en itse ole koskaan kokenut mitään vastaavaa. En osaa kuvitella miltä se tuntuu. Tuo vihan tunteen syntyminen itsensä syrjäyttämisen johdosta siis. Mutta otetaan esimerkki tästä aamusta; mies heräsi selvästi flunssaisena. Kysyin niin ystävällisesti kuin osaan, oletko kipeä? Vastas että joo. Sanoin, että onko kuinka vakavaa, pitäiskö varoittaa vieraita (tulevat tänään) jos joku pelkää tartuntaa? Alkoi mesominen ja meuhkaaminen; hän on herännyt 3 sekuntia sitten ja heti alat mäkättämään jne - mutta se ei todellakaan ollut tarkoitukseni!!! Ihan totta, mietin vain olisiko esim tiettyjä tautikammoisia vieraita syytä varoittaa, mutta mies veti siitäkin pultit. Eli: mitä nyt tein väärin????

Kiitos muuten kaikille vastauksista. Tää ketju on todellakin auttanut mua miettimään itseäni - olen tosiaan pitänyt itseäni ehkä marttyyrina joka hoitaa kodin ja lapset - odottaen sitä päivää että mies oma-aloitteisesti alkaa ottamaan oman osansa. Sitten kun ei mitään tapahdu, menee käskyttämiseksi.

ap

Vierailija:

ja siitä, miksi hän tulee yhtäkkiä vihaiseksi.

Mä tunnistan itsessäni tuota samaa, onneksi mulla on mies joka jaksaa aina kysellä. Enkä varmaan ole ihan noin vihainen kuin sinun miehesi - ja periaatteessa haluankin jakaa omia ajatuksiani hänen kanssaan. En vain osaa, ellei hän kysy ensin.

Viha tulee siitä, että tuntee aina jäävänsä jotain paitsi, että joutuu aina jättämään omat tarpeensa taka-alalle, elämään muiden tahdon ja toiveiden mukaisesti. Lapsuudenkodissani opetettiin, että kaikkeen pitää alistua kyselemättä ja kyseenalaistamatta, olen ollut ahdistunut lapsi, ahdistunut ja vihainen nuori ja ahdistunut ja vihainen aikuinen.

Vierailija:

Tämä on merkki siitä, että vituttaa ja väsyttää. Syy voi olla mikä tahansa. Epäilisin kuitenkin klassikkoa eli naisen hybristä kodin hallitsemisesta kaikkine käskyttämisineen ja pomottamisineen, uppoutumista äitiyden maailmaan puolisouden sijasta (voivat olla olemassa yhtä aikaa) ja miehen pitämistä henkisessä ja fyysisessä ulkoruokinnassa.

Voit helposti tarkistaa asian kysymällä itseltäsi miettimällä onko puolisosi ollut viime aikoina enemmän kodinkone vai mies.

Jos vastauksesi on " mutta eihän se tee mitään, ei sitä voi kodinkoneeksi voi sanoa" , se viestii, että sinä haluat, että mies on kodinkone, kun taas mies haluaa olla mies.

Skarpatkaa, siskot. Antakaa miesten olla miehiä.

Vierailija:

Kysyin niin ystävällisesti kuin osaan, oletko kipeä? Vastas että joo. Sanoin, että onko kuinka vakavaa, pitäiskö varoittaa vieraita (tulevat tänään) jos joku pelkää tartuntaa? Alkoi mesominen ja meuhkaaminen; hän on herännyt 3 sekuntia sitten ja heti alat mäkättämään jne - mutta se ei todellakaan ollut tarkoitukseni!!! Ihan totta, mietin vain olisiko esim tiettyjä tautikammoisia vieraita syytä varoittaa, mutta mies veti siitäkin pultit. Eli: mitä nyt tein väärin????

Todennäköisesti sä ET tee yhtään mitään väärin, vaan sehän on sun miehesi ongelma. Kyllä mäkin sen tajuan, että kun olen koko ajan raivona, pinna kireällä ja vedän pultteja, se ei johdu siitä, että joku muu tekisi väärin asioita. Vaan se on ihan mun päässä oleva vika.

Mua on kyllä herättänyt aina se, jos joku on hirvittävän asiallisesti, vaikka ärsyttävälläkin tavalla hokenut seuraavia asioita:

- Miksi sun pitää olla aina niin vihainen - mun on vaikea tietää, miten sun kanssa olla, kun hermostut niin herkästi - jos sulla on jotain paineita, niin voisitko kertoa - en ole tietääkseni tehnyt sulle mitään väärää, miksi kiukuttelet, kun täällä tulevat kaikki muutkin pahalle tuulelle... (jne)

Nimittäin se on auttanut mua näkemään ja tajuamaan, että mun riehumisella on seurauksia - koska en " pohjimmiltani" ole pahantahtoinen ihminen.

Olen joskus sanonut miehelle, että olen kuin painekattila, joka kerää painetta räjähdelläkseen milloin mistäkin. Mies onneksi osaa stopata mut ajoissa, ja meidän elämänlaatu onkin parantunut. Mutta ei se vain miehen työtä siis ole - tarkoitan että älä syyllistä itseäsi. Miehen vika se huono käytös on!