Mua niin itkettaa lemmikin kuolema, elettiin yhdessa yli 10 vuotta, nukutus tuli yllatyksena. Anopista olen hullu itkiessa yhta kattia.

Sure vain! Itsekin vielä ajattelen joskus jo vuosia sitten kuollutta lemmikkiämme kaihoisasti.

Joissain perheissä lemmikki on osa perhettä ja suuri ilo ja seura, sureminen ja kaipuu on normaalia!!

Otan osaa.

Yli vuosi sitten löysin lemmikkini kuolleena. Vieläkin pelkkä ajatus saa palan kurkkuun.



Aika kuitenkin helpottaa ja tuo mukanaan taas hyvät muistot!

Lemmikkiään voi surra enempi kuin jotain sukulaistaan. Suru helpottaa vain suremalla. Ensimmäiset päivät voi olla ihan pakahduttavaa surua, mutta sitten se pikkuhiljaa helpottaa että sen asian kanssa voi elää. Ikävä on tietysti kova, mutta pikkuhiljaa sitä alkaa jopa hymyilemään niille mukaville muistoille joita tulee mieleen.



Tiedän mistä puhun, sillä kaksi viikkoa sitten menetin oman 15-vuotiaan kissani :(

Meillä on koira 7 v. ja itken jo nyt, kun ajattelen, että joku päivä joudun luopumaan hänestä.

Senkun itket, älä anopista tai muista välitä.

päivääkään, etten koirulia miettisi.



Alussa sain ilta-aikaan ihan kamalia ahdistuskohtauksia, mutta ne menivät ohi.

Tällä viikollakin tuli yhtäkkiä koira mieleen ja kyllä surutti vielä silloinkin :(



Voimia!