Lue keskustelun säännöt.
Miksi ystävät eivät välitä vaikka meillä on vaikeaa?
11.05.2007 |
Meillä on todella iso vaikeus elämässä, ei onneksi ole kenenkään terveydestä suoranaisesti kyse. Ainoakaan ystävistämme ei välitä, ei ainoakaan. Olen aivan rikki tämän kaiken keskellä, ihan tosissani olen kun sanon että tuntuu kuin hajoaisin psyykkisesti. Kukaan ei huomaa tai ehkä ennemmin halua huomata hätäämme. Jokunen ystävistä muistaa silloin tällöin kysyä esim. puhelun lopuksi että ai niin mitenkäs se teidän juttu, kaikki ei sitäkään. Aika moni ei ole ollut minkäänlaisessa yhteydessä sen jälkeen kun kuulivat tästä asiasta.
Ymmärrän kyllä ettei asioita voi ymmärtää jos ei niitä itse koe. Mutta tämä välinpitämättömyys todella satuttaa, todella. Ehkä saan vain katsoa itseäni peiliin.
Kommentit (18)
mut niinhän se menee. Ei tietenkää sais rakkaita unohtaa mut just jos joutuu esim sairaalaan nii silloin niistä kavereista ja sukulaisista on hyötyä ja siks ne on olemassa. ootko sanonu asiasta kenellekkää? että olis tosi vaikeeta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki kun on niin kovin suhteellista.
Meilläkin kyllä minun vanhemmat tukee ja auttaa, onneksi. Siihen se jää.
Tämä meidän murheemme on kyllä sellainen että jokainen tajuaa sanomattakin että on todella vaikeaa. Tämä mm. vaatii rahaa useita kymmeniä tuhansia euroja, vaikka se ei kylläkään ole ollenkaan se vaikein asia tässä ahdingossa. Mutta jos mietti ystäviä, jotka eivät voi tunta tietenkään samoja tuntemuksia kuin me, niin ainakin luulisi tuollaisen konkreettisen asian saavan heidät ymmärtämään että vaikeaa on. ilman vakuutteluja.
Harvoin ne asiat voivottelemalla paranevat. Varsinkin kun ei ole aavistustakaan millaisesta asiasta ap:n kohdalla on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AIVAN kuin itse olisin kirjoittanut tuon viestin.
Mulla just samat tunnelmat, ja täällä olenkin aina sillointällöin purkanut sydäntäni. Elämäntilanne on kamala :-(´´
Minä joka olen aina toiminut ystävien luotto-olkapäänä, olin niin typerä, että luulin kuuntelemisen ja tukemisen kuuluvan ystävyyteen molemmin puolin, sain järkyttyä kun itselle tuli vaikeat ajat. Tajusin, ettei minulla olekaan ystäviä. Vain ihmisiä, jotka haluavat kertoa omista murheistaan minulle. En vieläkään ole antanut anteeksi " ystävilleni" vaikka vaikeuteni loppuivatkin pari vuotta sitten. Elämä on sitä, että ihmiset ottavat mieluummin kuin antavat. Valitettavasti. Ei auta kuin itse pyrkiä parempaan vaikka joskus tuntuukin vaikealta kun hommat ei mee tasan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikävä kuulla vaikeuksistanne. Onneksi 12 sinulla ne ovat jo ohi. 11, toivottavasti sinua lohduttaa ajatus että on ainakin yksi ihminen joka ymmärtää oikeasti miltä sinusta tuntuu. Minua ainakin lohduttaa.
Eihän kukaan voi tajuta, jos ei ole samassa tilanteessa. Ja ehkä luulevat, että et halua keskustella ongelmista, kun et ota niitä puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta on ihan eri asia haluaako/eikö halua keskustella asiasta, kuin se että kysyisi välillä vaikka että miten jaksat. Tai sanoisi että teillä on varmaan tosi paha olla, toivon että asiat kääntyvät hyviksi. En odota enkä edellytä ymmärtämistä, enkä välttämättä edes keskustelua, mutta välittämistä janoan.
Pääsin sairaalasta vauva vielä jäi. Meidän olisi pitänyt mennä remontoimaan ystävän mökkiä, auttaa sukulaista " miestentöissä" , yleensäkin olla muille apuna, koska vauva oli sairaalassa ja meillä oli aikaa.
Tuohon karisi käsitykseni ystävieni ja sukulaisteni empaattisuudesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kääntävät selkänsä pahan paikan tullen...
ystäväni on ottanut pettäjä miehensä jo monta kertaa takaisin ja sitten ruikuttaa parisuhteen vaikeutta. Ensimmäisellä kerralla vielä tsemppasin ja kannustin, mutta jatkuvien pettämisten jälkeen nainen on jäänyt tuohon liittoon ja suoraan sanoen itselläni on tukemis- ja auttamishalu nykyään nollissa. En vain enää valitettavasti kykene kuuntelemaan miksi helvetissä jatkaa paskassa liitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taitaa kärsiä lapsettomuudesta. voisiko olla niin, että ystävänne eivät enää tiedä mistä keskustella teidän kanssa ja ahdistuvat seurassanne. Masentunut ja jatkuvasti surullinen ihminen käpertyy itseensä ja on valitettava usein sen verran ahdistavaa seuraa, etteivät ihmiset yksinkertaisesti jaksa vain kuunnella ja olla olkapäänä. Ehkä ystävilläsikin on omissa elämissään sen verran pinnan alla olevia vaikeuksia ettei jaksamista ja empatiaa ns. riitä muiden murheille.
Sitä varten ovat ammattiauttajat. Ystävät ovat ystäviä, eivät terapeutteja.
Vierailija:
Ystävät ovat ystäviä, eivät terapeutteja.
Heidän ongelmiensa jatkuva kuuntelu alkoi olla minulle liikaa. He eivät yllättäen koskaan kysyneet minun asioistani, ohittivat ne olankohautuksella jos aloin jotain kertomaan, ja jatkoivat omaa surkutteluaan.
Kun ystävän tukeminen alkaa syödä omaa mielenterveyttä, on aika siirtyä syrjään. Pidän edelleen yhteyttä, mutta en ole enää se olkapää jota vasten he saavat itkeä. Lääkärin määräyksestä.
Ihmiset ei osaa suhtautua vaikeisiin asioihin. Kipeää se tekee, tiedän.
Toivon teille voimia ja valoa tulevaisuuteen!