Onko täällä pitkään(yli 4 vuotta) kotona olleita äitejä?
Montako lasta? Millainen koulutus/työkokemus ennen kotivuosia? Entä oliko työpaikka odottamassa?
Meillä alkaa pikkuhiljaa nousta kuume kolmanteen ja viimeiseen lapsukaiseen. Ainoa asia mikä pistää kapuloita rattaisiin, on työllistyminen pitkän kotonaolon jälkeen :/ Kotona olen ollut nyt yli neljä vuotta ja tietysti tässä välissä voisi jonkun työpaikan yrittää saada, mutta ei sieltäkään kehtaa heti olla jäämässä äitiyslomille... Toisaalta lapsentekoakaan en halua enää monella vuodella siirtää!
Olisikin kiva kuulla " selviytymistarinoita" pidemmän kotiäitiyden jälkeen!
Kommentit (5)
(3 lasta) ja sen jälkeen aloin ottamaan vastaan eri keikkahommia (mm opettajan sijaisuuksia, käännöstöitä mm). Kyllä siinä muutama vuosi vierähti ennen kuin pääsin normaaliin kuukausipalkkaan. Nyt olen tuntiopettajana ja viihdyn hyvin vaikken epäpätevänä voi saada virkaa.
Uskon että sinäkin löydät jotakin itsellesi sopivaa sitten kun se aika koittaa. Jos olet ollut motivoitunut (koti)äitinä olet varmasti motivoitunut myös työelämässä. Tärkeää on minusta säilyttää itsetunto (tiedän kokemuksesta miten alas se vajoaa muutaman kotona vietetyn vuoden jälkeen); eli mahdollisille työnantajille ei missään nimessä saa näyttää omia epävarmuuden tunteitaan (" pärjäänköhän nyt" " haluaakohan kukaan palkata minut näin monen vuoden jälkeen" ). Reippaasti astelet vain sisään ja ilmoitat tulevalle työnantajalle että VIHDOIN olet taas käytettävissä ;-)! Kotonaolo on ollut sinun valintasi, ja nyt olet halukas taas tekemään töitä sille onnelliselle joka ensimmäisenä tajuaa palkata sinut...
6 vuotta kotona ja pohjana on ainoastaan peruskoulu.
Nyt sitten sain hetki sitten töitä, josta saan samalla ammatin, menen siis oppisopimuksella työhön.
Eipä tässä sen kummempaa selviytymistarinaa... :)
Hankimme suloisen kisun kun mulle alkoi ilmaantua vauvakuumetta, se oli oma ideani että saisin nyt keskittyä työhön nyt.
Työkokemustakaan mulla ei ole mitään.
Olen siis käytännössä tyhmä ;)
3 lasta plakkarissa. En aio laittaa lapsia hoitoon muutamaan vuoteen ( ainakaan nuorimmaista, isoin lähtee syksyllä esikouluun, jne. ) Nautin ajasta lapsien kanssa kotona. Koen että " ura" on kakkonen, lapset kiilaa sen ohi mennen tullen. Ei ole ollut vakipaikkaa olemassa, keikkaa on saanut tehdä niin paljon kuin on halunnut. Olen terveydenhuolto alalla. Ostimme asunnon joka on pieni ja " rähjäinen" juuri siksi että meillä olisi taloudelliset puitteet luoda lapsille kiireettömyyttä ensimmäisien vuosien ajaksi. Lapset ensin, materia vasta paljon myöhemmin. Nehän ruukaa nostamaan eläkeikää jatkuvasti ;D Nim. merk. 73m2 ja 5hlö
Halusin vaan vähän kuulla kokemuksia, kuinka kotiäitiyden jälkeen on elämä asettunut raiteilleen!