Onkos täällä muita parisuhteellisia, joilla on suurempi ikäero, mutta " väärään suuntaan" ...

Hei kaikille! Uutena palstalaisena olin hieman " pihalla" näistä viestiketjuista, joten avasin uuden tuonne kuumeilu-osastoon, mutta siellä ei kukaan vastaile...niisk. (Ylläpidolle siis anteeksipyyntö, että laitan saman kirjoitukseni nyt toiseenkin paikkaan.)



Tämä viestiketju kosketti jo otsikonkin puolesta minua, sillä itse olen avopuolisoani 6 vuotta vanhempi. Minunkin on todettava, että tuo itseäni nuorempi mies on usein minua järkevämpi ja kypsempi sekä samalla tuntuu, että täydennämme toisiamme monin tavoin.



Aiemmasta liitosta kaksi lasta, koululainen ja päiväkoti-ikäinen, nykypuolisolla edellisestä yksi nelivuotias. Yhdessä on eletty ja taivallettu " vasta" puolisen vuotta, mutta paljon on ehtinyt jo tapahtua. Kumppani tuntuu erittäin hyvältä ja " siltä oikealta" molemmin puolin.



Vauvakuume on kova, mutta nyt minua vain mietityttää, että koska se " oikea aika" sitten todella on? Miten voin olla varma? Molemmat haluamme lapsen, mutta minä arkailen nyt enemmän. Pelkään ehkä eniten ympäristön reaktioita, koska suhteemme on niin tuore. Toki arveluttaa myös se, jatkuuko tämä suhde todella näin hyvänä eteenpäinkin, kun takana on vaikea liitto ja vaikea ero.



Toki ymmärrän, että pitäisi katsella vain eteenpäin ja jättää menneisyys taakse, mutta mihin vaakakupin pitäisi kallistua...? Vauva vai itsekkyys... Miehen toiveet vai minun toiveeni? Mites isommat sisarukset? Ikää yli 30, alkaako kello tikittää? Viivyttelenkö liikaa?



Kysymyksiä pyörii päässä niin, että toivoisin rakentavaa keskustelua kanssanne...



:-)

Meillä 8v naimissa olleilla ja just eronneilla oli 10v ikäeroa ja mulla 2 lasta edellisestä liitosta. Teimme 3 yhteistä ja kaikki ok. Ikä ei aiheuttanut eroa, mies kypsempi kuin minä, ehkä en ikinä " aikuistukkaan" ...



Onnea teille, koitan itse neljän (2-11v) kotona asuvan kanssa pärjäillä...

täälläkin kuusi vuotta ikäeroa..

Aluksi tais ikäero haitata sukulaisia miehen puolelta. Eikä siinä vielä kaikki, minulla oli tavatessamme neljä lasta edellisestä avioliitosta. Aluksi kyllä sain tuntea kuinka " huono" ihminen olen, voin vain kuvitella niitä keskusteluita joita suhteemme alussa on tilanteesta käyty, kuinka olen napannut itselleni miehen väkisin ja muuta potaskaa, joka on kieltämättä loukannut minua suuresti.

kaikesta alun vastustelusta huolimatta (miehen puolelta) olemme olleet äärimmäisen onnellisia yhdessä, ymmärrämme toisiamme puolesta sanasta ja arvostamme toisiamme. Perheemme on kasvanut yhdellä yhteisellä lapsella, toinen haaveissa.

Ikäeromme ei ole haitannut elämää mitenkään, olemme samalla aaltopituudella, mieheni on kypsä ikäisekseen ja minä ehkä aavistuksen lapsellinen ;-))

2 yhteistä vuotta takana ikäeroa väärään suuntaan 6 vuotta , minä oli 31 ja mies 25 kun tavattiin nyt minä 43 ja mies 37. Naimisissa oltu kosta 11 vuotta yhteisiä lapsia 3 . Miehellä oli entuudestaan lapsi joka tavatessamme oli 2 v , minulla tavatessamma 3 v tytäe, eli uusperhekuvio meilläkin. olen itse kolmatta kertaa naimisissa enkä osaa sanoa että mikään ongelmistamme liittyisi ikäeroon. Jos ihmisten väliset kemiat ja arvomaailmat osuu yhteen ja halua riittää ei ikäero ole mikään este!!!

Meillä on 9v ikäero eli minä 36v,mies 27v.Alussa se vähän mietitytti,mutta todellakin nuori mieheni on kypsempi kuin useimmat viiskymppiset!



Minulla oli 2 lasta edellisestä liitosta,eskarityttö ja tokaluokkalainen poika,kun tavattiin.Lapsirakas mieheni ei tästä säikähtänyt.Hän ei ollut tullut vakavasti otetuksi nuorempien naisten kanssa,nuoret kun nykyään tuppaavat siirtämään lastenhankintaa ties minne asti!



Nyt meillä on suloinen vauva-suosittelen!Mieheni tahtoisi lisääkin porukkaa,mutta mulle taitaa riittää=)Olimme olleet 8kk yhdessä,kun päätimme laittaa vauvan alulle.Tavatessamme olin ollut vielä sitä mieltä,että lapsiluku on täynnä,mutta mieheni olisi hyväksynyt tämänkin.Minut kuitenkin sulatti hänen tapansa kohdella minun lapsiani ja lopulta tulin itse vauvantekoajatuksiin=)



Nyt siis yhteiseloa 2v ja hyvin menee.Olemme vakaasti päättäneet vanheta yhdessä.

mynttis74:

Meillä on avomieheni kanssa 8,5vuoden ikäero. Ja kyllä, mä olen se vanhempi meistä. :o) Mun ikä on 32v ja mieheni 24v. Lisäksi meillä on uusperhe eli haasteita on riittänyt...

Minkälaisia kokemuksia teillä on arjen kannalta? Onko liitot pysyneet kasassa ikäeroista huolimatta? Minä tässä vieläkin hieman mietiskelen kerran eronneena, jotta onko toinen vielä liian nuori perhe-elämään. Että uskaltaako tässä parin vuoden yhteiselon jälkeen alkaa tahtomaan vauvalisäystä meidän porukan jatkeeksi. :o) Mieli tekis, mutta ihan hippasen mietityttää.

Olisi hurjan mukava kuulla hieman kokemuksia samassa jamassa olevilta. Tai niiltä, kenellä on jo vuosikymmeniä takana kumppanin kanssa, joka on melkein 10vuotta nuorempi.

Ja hirmusti tsemppiä ja kaikkea hyvää arjen sankareille! =o)

Mä kerron vähän omaa tarinaa, vaikka meillä ei olekaan ikäeroa kun 6 vuotta. =)

Minä siis saman ikäinen kun sinä ja mies on 26 v.

Yhteiseloa takana vajaat 5 vuotta, mulla edellisestä liitosta 3 lasta ja nyt meillä on 1,5v yhteinen pieni prinsessa joka täydensi onnemme! <3

Se lopullinen sinetti saadaan suhteellemme ensi kesänä, kun menemme naimisiin. Pientä jännitystä alkaa jo olemaan. ;)

Mutta arki meillä sujuu hienosti! Mies on ihana ja kohtelee kaikkia lapsia tasapuolisesti. Mä olen sitä mieltä että se ikä ei varsinaisesti kerro ihmisen kypsyydestä perheen perustamisessa vaan se henkinen ikä on se oikeampi juttu. Musta tuntuu välillä että tuo " nuori" mies on kypsempi monessa asiassa kun mä.

Tottakai uusperheessä on aina monta muttaa, meillä kaikki kuitenkin mennyt hyvin. Ei ole v*mäisiä expuolisoita, vaan ex tulee toimeen kumppanini kanssa kivasti.

Vois olla kiva jutella enemmänkin asiasta samassa tilanteessa olevan ihmisen kanssa, jos haluat niin laita mulle meiliä osoitteeseen mindi74@netti.fi

-Mindi

Itse en ole koskaan ihmetellyt ihmisten rakastumista itseään vanhempaan tai nuorempaan kumppaniin. Yhteiskunnassamme on vain aina ollut jotenkin hyväksyttävämpää että mies voi olla vanhempi - siis vaikka kuinka paljon.



Itse olen jo 42 ja naimisissa itseäni 11 vuotta nuoremman miehen kanssa. Ikäerostamme ei ole kukaan koskaan sanonut (ainakaan meille) mitään pahaa. Mua on kyllä aina luultu ikäistäni paljon nuoremmaksi, mutta tosiasiassa se ei mun ikää yhtään vähennä. En yritä olla yhtään nuoremman näköinen mutta ehkä se on jotenkin vain geeneissä, mene ja tiedä.



Meillä menee liitossamme tosi hyvin. Ollaan molemmat saatu tahoillamme sormille aika pahasti, että ehkä se on tehnyt suhteestamme niin vahvan.



En jaksa murehtia sellaisia asioita, että mitäs 20 v päästä tms. Olen itse sellaisessa työssä, että olen oppinut arvostamaan terveyttä ja huomannut, että vakava sairaus tulee jos on tullakseen ikään katsomatta.



Toivotan onnea teille kaikille pariskunnille, oli teillä sitten ikäeroa suuntaan tai toiseen tai vaikka olisitte samanikäisiä.

Hei

Meilläkin on niin, että mies on nuorempi. Minä 28 (ihan kohta 29) ja mies nyt 23. 2 vuotta tulee huhtikuun alussa täyteen aviovuosia. Lapsia on kaksi. 4-vuotias tyttö ja 7kk tyttö. Kolmannen tekemistä harkitaan vielä hetki... :)

Meillä arki sujuu aivan loistavasti. Mies tekee ja osallistuu yhtä paljon kotihommiin ja lasten kanssa oloon sekä kasvatukseen kuin minäkin. Joskus todella tuntuu, etä hän on se järkevämpi osapuoli. :)

Yhteen meidät aikoinaan veti (5 vuotta sitten) huumorintaju. Tai ainakin se oli yksi osatekijä meidän " jutskassa" . Meillä on joka päivä (tai ainakin lähes) jotain yhteistä naurettavaa. Yhtenä iltana repesimme nauruun, koska molemmat lapset pitivät aivan mieletöntä " MINÄHÄN EN KÄY NUKKUMAAN" konserttia. Mieheni alkoi silloin laulamaan radiosta tuttua mainosta " Samsung sembalot" . Minä en vain pystynyt olemaan nauramatta vaikka tilanteessa (lasten itkut yms) ei mitään naurettavaa ollut. Ja taas jaksettiin sekin iltataistelu viedä läpi ilman hermojen menetystä.

No joo. Tuo kyllä kuullostaa kahden hullun touhulta, mutta kun minä nyt vaan satun rakastamaan tuota omaa hulluani ihan täysillä.

Eli heittäydy mukaan ja ole oma itsesi vaikka miehesi sinua nuorempi onkin. Ja jos te molemmat sitä vauvaa haluatte niin tehkää se.

Tässäpä näitä mietteitä tuli sekavasti ja asian vierestä myös.

Onnea teille kaikkeen mahdolliseen mitä yhdessä onnistutte saamaan. :)