Olne ollut 3 vuotta naimissa ja työkaverit ei tiedä sitä..
kaikki luulee että olen 100% sinkku ja asun yksin. En saanut sitä kerrottua kun menin niin pikasesti avioon, eikä enää kehtaa kertoo ja toisaalta ajattelen ettei se kuulu kellekkään edes. En ole ikinä kertounut kellekkään ikäänikään (36v.) Minua luullaan nuoremmaksi.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (14)
en saa oikastua asioita enkä tykkää kyllä puhua asioitani koska täällä juorutaan tosi paljon. Mutta sehän on tekosyy, tiedetään.
että joku saa muuta kautta tietää että oletkin naimisissa, ja siitähän se juoruileminen vasta alkaakin. Parempi olisi, että jotenkin onnistuisit vaivihkaa kertomaan totuuden ennen kuin se paljastuu muuten.
tai sanoa että mennä paukautit naimisiin vaikka eilen ja ihan vaan koska tuntui siltä. Ihan sama. ei työkavereiden tarvii tietää sun yksityiselämästäsi yhtään mitään.
Kyllä minun puheistani huomaa että olen naimisissa vaikka en sitä kenellekään toitota. Miten voit olla puhumatta työkavereillesi mistään mitä teet/teette?
sanon esim. että " kävimme elokuvissa" jne. mutta en sano kenen kanssa kävin ja kaikki kai luulee että käyn kavereiden kanssa.
ap
Olen samaa mieltä, että työkavereiden kanssa ei tarvitse yksityiselämänsä asioita jakaa, mutta yleensä kai työpaikalla tulee käytyä aika kevyttä small talkia: onko lomasuunnitelmia, oliko hyvä joulu, jne. Mietin vaan, että eikö sellaisessa yhteydessä ole koskaan ollut luontevaa sanoa, että ME mennään lomalla mökille eikä, että MINÄ menen lomalla mökille. Ja tuosta sitten olisi jokainen osannut päätellä tarvittavat.
Mä pidän itse hyvin tiukat rajat työn ja vapaa-ajan suhteen, enkä esimerkiksi kaveeraa työkavereiden kanssa vapaa-ajalla. Mutta kyllä sitä väistämättä tulee sellaisia tilanteita, että jotain joutuu itsestään jakamaan ihan vain säilyttääkseen asialliset välit työkavereihin. Tai minä en ainakaan osaisi olla käymättä tuota small talk -tyyppistä keskustelua esimerkiksi kokoustauoilla, ruokapöydässä tai vastaavissa tilanteissa. Ja noissa tulee ainakin implisiittisesti esille sellaisia asioita, että onko yksinelävä, perheellinen, sukulaisissa käyvä jne.
ja sitten ihmettelet niiden uskomuksia =) Sanot vaan ettet halua levitellä omia asioitasi ja ihmettelet miten he siihen käsitykseen ovat tulleet. Mutta älä valehtele että olette menneet naimisiin eilen....
en tiedä miksi haluan ehdoin tahtoin salata asian, en halua ihmettelyjä osakseni ja henk. koht asioiden ruotimista, haluan tehdä työni rauhassa. Siinä yksi syy ja lisäksi minusta on kiva esittää sinkkua.
ap
Ja kun tuntuu tämän palstan mukaan olevan isommissakin paikoissa sama peli, et kyylätään toisten asiat. Onnitelut sinulle kun olet saanut pidettuä salassa noinkin ison asian!
No jos tykkäät esittää sinkkua ja antaa itsestäsi muun kuvan kuin oikeasti olet, niin eihän tässä mitään ongelmaa ole. Jatkat vain samaa rataa. Työkavereille ei ole pakko kertoa mitään. Minä ja moni muukin oli ymmärtänyt, että koit asian jotenkin ongelmaksi, kun nostit sen esiin.
Toinen asia on se, että kuinka pitkään asian onnistuu pitämään salassa. Me asumme pääkaupunkiseudulla eikä ole yksi tai kaksi kerta, kun on törmännyt esimerkiksi kaupungilla työkaveriinsa.
t: 9
Ja ei sinun tarvitse kertoa heille mitään.
vaikka mulla on työkaveri jolla on vieläkin nuorempi mies. en halua juoruilua, mutta toisaalta se tuntuu väärältä miestäni kohtaan. Hän on oikea kultakimpale, tuntuu liian hyvältä minulle välillä. Hän rakastaa minua ja pitää huolta, on ikäistään paljon kypsempi.
ap
Ei sinun tarvitse asioitasi vartavasten kertoa, jos et halua. Jos joskus tulee tilanne, jossa ihaillaan nuorta ikääsi, niin voithan silloin imarreltuna sanoa että olet kylläkin jo ihan kypsässä iässä. Tuo siviilisääty voi olla hankalampi, mutta voithan senkin paljastaa joskus hämmästyneenä: " Miten te luulette että minä olen sinkku, minähän olen ollut jo vuosikaudet naimisissa!" :)