Kun aikoinasi erosit niin luulitko etta et paase ikina miehesta yli mutta kun paasit niin ihmettelit etta mita siina aijassa oikein nait?

Nyt kun katson taaksepäin elämääni, en oikein ymmärrä, mitä vikaa hänessä oikein näin.

Välillä mietin että olinko tyhmä ja sokea vai onko miehestä tullu nyt yht`äkkiä täysnuija....

Jotenkin näin kai aika selvästi sen muutoksen vaikka olinkin aika sisällä siinä tilanteessa. 8 ensimmäistä vuotta meni loistavasti eikä mun mielipide niistä muutu miksikään, vaikka kaksi viimeistä menikin ihan pipariksi ja ajoi väistämättömään eroon.



Aidosti voin sanoa et ex oli hieno mies ensimmäiset 8 vuotta, mut siinäpä se tarina sit olikin. " Kasvettiin erilleen" on liian lievä ilmaus siitä mitä tapahtui.

Hah! Olen tänä päivänä onnellisempi kuin koskaan, enkä haikaile pätkääkään exän perään (päin vastoin, minun on vaikea tajuta, miten olin häneen niin kovin rakastunut aikoinaan). Olen todellakin aivan yhtä rakastunut - tai jos jotain vähän enemmänkin - kuin exän aikoihin, ainoa vaan, että nykyinen suhde myös toimii ja olen siinä onnellinen =). Perhe-elämä, työelämä, vapaa-aika, kaikki on kohdallaan ja nautin jokaisesta päivästä aivan eri tavalla kuin koskaan aiemmin...



Ps. Exällä muuten menee aika huonosti nykyään, mutta se ei edes tuota minulle mitään tyydytystä. Se on minulle ihan samantekevää.

Henkinen väkivalta voi olla pahenpaa kuin fyysinen koska silloin ei voi sivulliset puuttua kun eivät näe.



Elän nyt vasta elämääni, 37 vuotiaana. Mutten olisi tähän päässyt ellei tuo sika olisi vienyt 7 vuotta elämästäni.