Miten lapset (3v. ja syntymätön) selviää vanhempien avioerosta?

ehkä voisitte kypsinä aikuisina laittaa lasten edun tässä ensisijaiseksi ja unohtaa omat kärhämänne?

Jos perheessä on väkivaltaa isän puolelta, uhkailua, huutamista ja ynnä muuta seksuaalisesti kieroutunutta käytöstä, on vaikea vain laittaa lasten etu ensisijalle. Tämä tässä onkin niin surullista.

Ulkopuolelta on helppo kommentoida.



Minulla ei ole kokemusta lasten selviämisestä erossa, mutta olen sitä joutunut pari vuotta sitten miettimään. Onneksi saimme välimme selviksi. Sinulla on kuitenkin erilainen tilanne. Toivon sinulle ja lapsillesi lohdutusta ja voimia!

Olimme eronneet heti toisen raskauden alussa. Aluksi lapsi ikävöi kovasti isäänsä, mutta unohti pikkuhiljaa. Minulla ei ollut tukiverkostoa (paitsi puhelimitse), ei minkäänlaista lastenhoitoapua, isompi oli myös kotihoidossa jne.. Rankkaa oli, mutta on selvitty. Nyt isompi täyttää kohta 6v ja pienempi on 2v. Hyvin sinäkin tulet pärjäämään!!

a) mies saattaa väkivaltaisena alkaa vainoamaan ja piinaamaan perhettä, mitä vähemmän lapsia, sitä helpompi vältellä koko miestä



b) tulevan onnen kannalta helpompi aloittaa uusi elämä vähempien lasten kanssa



c) miksi haluat moisen kusipääsian lapsen? tiedä vaikka lapsi peris moisia ominaisuuksia isältään.



Vastuullinen ratkaisu olisi abortti.

Otat sen asenteen, että onneksi ukosta päästiin ja nautit lapsistasi!

Itse erosin kun lapset 2v5kk ja 5kk, hyvin on mennyt, vaikka univelkaa on tietysti kertynyt.

jos haluat ajatella lastesi parasta, eroa väkivaltaisesta miehestäsi heti!

lasten koti on vanhempien parisuhde, ja jos se on pahasti vääristynyt, lapset jäävät vaille turvaa. selvitä mahdollisimman pian, mitä palveluita kunnallasi on tarjota vastasyntyneen yh-äidille. kahden kanssa tulee varmasti olemaan raskasta, mutta tuskinpa se elämä tähänkään mennessä on helppoa ollut kuvauksestasi päätellen. lapsesi ansaitsevat turvallisen lapsuuden. ja mitä siihen aborttiin tulee - pieni alku ei ole tehnyt mitään väärää. hänellä on täysi oikeus elämään siinä missä kaikilla tähän keskusteluun osallistuneilla. ja ei tuollainen käytös periydy geeneissä, vaan sosiaalisesti, kun lapset näkevät isän kaltoinkohtelevan äitiä. katso netistä mll piste fi tai ensi-ja turvakoti-hakusanalla.



tsemppiä, ole vahva, sinä pärjäät kyllä!

tiukassa paikassa, tietäisitte, mitä tuo on. Ne " palvelut" mitä kunnat tarjoavat: mahdollisuus kenties siihen, että kerran viikossa tai kahdessa joku tulee luoksesi 1-3 tunniksi, eivät siivoa tai tee muutakaan, korkeintaan hoitavat lapsia. 2 lapsen kanssa tarvitsee isomman asunnon, enemmän kaikkia tarviketta ja paikkakunnasta riippuen auton. Yhden kanssa ei tarvitse välttämättä.



Kalliimpi, raskaampi elämä. En todellakaan tajua miksi abortti ei olisi hyvä ratkaisu. No sitten taas nähdään kuinka piipussa olet vuoden päästä täällä valittamassa vaikeaa elämääsi. Olet oman elämäsi haltija ja asioita voi tehdä helpostikin.

Onko miehesi ulkkis? Heti kun on häipynyt ota yhteyttä neuvolaan ja kerrot että tarvitset apua. Ihan varmasti saat.

Sitten otat yhteyttä miehesi sukulaisiin ja kerro heille tilanteesta.

Meillä kumpikin halusi toisen lapsen. Kun olin toisella kuulla raskaana sain kuulla, miten perhe-elämä ahdistaa miestä. No tosiasiassa kyseessä oli toinen nainen, enkä tiedä kuinka pitkään juttua oli jo kestänyt. Mies muutti kotoa pois ja minä asun nyt syksyllä 4-vuotta täyttävän esikoisen kanssa ja la kakkosella on heinäkuussa. Vaikeaa on ollut ja varmasti on vielä monta kuukautta...Isä ei ota lasta luokseen koska on vuorotöissä, eikä taida olla pahemmin haluakaan. Tapaa lasta noin kerran viikossa. Itse menen päivä kerrallaan ja joskushan se aurinkokin risukasaan paistaa;)

no. 14: kyllä näitä tiukkoja paikkoja on riittänyt elämässä, älä ota yksinoikeutta vaikeuksista tietämiseen. en ymmätä mitä eroa on syntymättömän ja syntyneen lapsen tappamisella? samalla logiikalla voisi listiä esim koliikista kärsivät vastasyntyneet, jotka ovat vahnemmilleen vaivaksi. tai uhmaikäiset tai murrosikäiset...



ja haluan siis huomauttaa, että en ole ap, toisin kun kirjoituksestasi voisi päätellä.

Kuka on antanut sulle sen oikeuden?Ai että sä paskapää päätät jo täälä kuka saa synnyttää kuka ei?

Tosin mulla oli jo kaksi lasta. Eräänä iltana ukko kertoi hommaneensa oman asunnon ja muuttavansa pois. Oli löytänyt toisen. Väkivaltaa tai ongelmia en ollut suhteessa havainnut. Noh, hän läksi, sen jälkeen ei ole minulle puhunut mitään, lähettänyt vain sähköpostia lasten tapaamisista.



Hänen lähdettyään parin päivän päästä tein plussatestin. Mietin asiaa aika pitkään, jokusen viikon. Päädyin raskaudenkeskeytykseen. En kokenut voimieni riittävän siinä yllättäväss shokkitilanteessa enää kolmanteen lapseen.



Tee oma päätöksesi, mutta sanoisin, että älä mene 100% järjellä äläkä 100% sydämellä, kuuntele molempia ääniä.



Itse näin vuosia myöhemminkään en ole omaa päätöstäni katunut, koska päädyin siihen itse.