Surettaa - joudumme lopettamaan lapsemme mieluisen harrastuksen. (Tai ainakin olemme lähes päättäneet näin tehdä.)

Tilanne on se että lapsemme aloitti viime vuonna harrastuksen jonka ikärajan hän juuri oli ylittänyt. Samaan aikaan sen aloitti lapsen moni luokkakaveri, ja myös muita samanikäisiä. Nyt kun puhuin lapsen valmentajan kanssa, kuulin että kaikki lapseni ikätoverit ovat lopettaneet harrastuksen ja jäljelle jääneet ovat 3-5 vuotta lastamme vanhempia. (Se on paljon tässä iässä!) Tästä seuraa se että jos harjoitukset tehdään lapsemme tahdissa, isommat turhautuvat ja jos mennään isompien tahtiin niin lapsemme jää armotta jalkoihin. Harrastuksessa ei ole pienempien ryhmää johon voisi siirtyä.



Ollaan nyt pohdittu tätä tilannetta ja (lähes) päättäneet että lapsemme siirtyy kesälomalle harrastuksestaan ja katsotaan sitten tulevina vuosina jos aloittaa uudelleen kun on kasvanut isommaksi. Surettaa vaan lapsen puolesta koska hän pitää harrastuksestaan eikä hänellä oikein ole muita harrastuksia eikä sairaudestaan johtuen kavereitakaan, paitsi muutama koulussa. (Asuvat kaukana, joten vapaa-aikana eivät kovin usein tapaa. Omalla pihalla lapsemme on joutunut kiusaamisen kohteeksi ja on suljettu pois ikätovereiden seurasta.)



Ei kai tässä muutakaan ratkaisua voi tehdä - ei ole kiva jos muut turhautuvat lapsemme takia. Voi hyvin kuvitella ettei lapsemme ole isompien taholta toivottua seuraa. Ymmärrän kyllä turhautumisen, mutta surettaa...



T. äiti, jolla sydäntä kirveltää