Lue keskustelun säännöt.
Yllätysraskaus, apua vailla, jaksaminen arveluttaa!
29.03.2007 |
Kuvittele itsellesi tämä tilanne: Olet juuri saanut tietää olevasi raskaana. Esikoinen on neljä ja kuopus puolitoistavuotias kun vauvan on määrä syntyä. Olet aina halunnut vain kaksi lasta, tai kolmas ehkä joskus myöhemmin, kun isommat ovat jo reilusti isompia, eivätkä enää valvota öitä niin kuin tähän asti. Nyt kolmas ilmoittelee kuitenkin yllättäen tulostaan. Arki on tälläkin hetkellä melkoista hulinaa yövalvomisten ja rytminen sovittelemisten vuoksi. Onko aivan moraalitonta pistää neljävuotias päiväkotiin osapäivähoitoon vauvan synnyttyä äidin jaksamisen vuoksi, sillä oikeasti masentaa ja arveluttaa tämä tilanne? Miten selittää tämä lapselle? Tai onko neuvoja siihen, miten selvitä selväjärkisenä kotona kolmen näin pienen kanssa, jotta kaikki saavat riittävästi huomiota ja virikkeitä? Juu, ja ehkäisyä on kyllä käytetty, aina ei vain käy niin kuin suunnitelee. Aborttia en aio tehdä.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äläkä yhtään mieti että ilkeätkö, totta kai! Niin kauan kuin siihen on mahdollisuus, sitä mahdollisuutta kannattaa käyttää sekä itsesi että perheesi hyväksi. Onneksi olkoon uudesta tulokkaasta, Elämä järjestää joskus meidän asioita vähän toisin kuin oli suunniteltu...:-)
eteei pienelle missään vaiheessa tule tunne, että hän on liikaa
Meille tulossa yllätys nelonen vaikka lapsiluvun piti olla täynnä jo kolmen jälkeen. Alussa oli ihan hirveä paniikki ja olin jo aborttikin tekemässä mutta nyt uskon että vauvan pitäminen oli oikea ratkaisu vaikka tämä neljäs vaikuttaa huomattavasti enemmän esim. talouteen kuin kolmas aikanaan. Meillä tulee lapset olemaan 6, 4, ja 2v vauvan syntyessä ja tietysti oma jaksaminen mietityttää mutta kolmas lapsi kun ei ollut loppujen lopuksi mitenkään suuri muutos ja tuonut mitenkään järkyttävän paljon lisää työtä joten uskon selviäväni vielä yhden kanssa. Kannattaa vaan miettiä asiat niin että jättää kaiken vähemmän tärkeän vähemmälle jotta omat voimat eivät lopu. Meillä ei ole putipuhdasta ja nukutaankin pieneten kanssa samassa sängyssä jotta minun ei tarvitse niin usein hypätä yöllä ylös jne. En ota stressiä virikkeistä vaan lapset kyllä niitä kehittävät itsekseenkin kunhan on materiaalia mistä kehittää. meillä siis kaikki lapset olleet kotona.
Onnea uudesta vauvasta ja häntä pystyyn sillä kyllä elämä yleensä järjestää lopulta kaiken parhain päin.
niin että he ovat siellä kahtena-kolmena päivänä viikosta.
Meidän " isosisko" piti tuollaista hoidossaoloa harvinaisena herkkuna, ja meni mielellään hoitoon ja leikkimään puistoon hoitokavereiden kanssa. Asia selitettiin vain niin, että vauva ei vielä pääse sinne, koska se on liian pieni. Sitten kun vauva kasvoi, odotettiin erästä syksyistä päivää, jolloin vauvakin oli kasvanut niin isoksi, että pääsi mukaan noihin leikkimispäiviin.
Hyvin kaikki menee. Meillä on samaa luokkaa ikäerot lapsilla. Välillä olen väsynyt ja kyllästynyt, mutta niin olin vaikka oli vain kaksi lasta.