Lapsuutesi " vaietut asiat" ? Mitä on aikuisena sinulle paljastunut.

vaan mummini toinen aviomies. Oikeaa pappaani en ikinä ehtinyt tavata enkä myöskään setääni (äitini isoveli, elossa) enkä tämän lapsia eli serkkujani ole ikinä tavannut. Joskus tuli joku joulukortti jossa oli perhekuva ja se sivuutettiin hyvin nopeasti kommentilla " siinä on setäsi perhe" .

Ei ole vaikuttanut elämääni.

Asia oikein salaamalla salattiin, nykyisin sen tietää " kaikki" .

Se oli aiemmin jotenkin niin iso häpeä.

Tässä joitakin...vuonna 2001 sain tietää että minulla on sisko isäni puolelta,isääni en ole tavannut kuin kerran...jokin aika sitten sain tietää että minulla on myös veli äitini puolelta joka on annettu adoptioon synnytyksen yhteydessä....!! Jälkimmäisestä olen vielä ihan sokissa ja olenkin avannut ketjun tänne missä on kysymyksiä...!! Veljen tarina on tuore eikä äitini tiedä että minä tiedän,asian ei koskaan pitänyt kantautua mun korviin...

Tietysti olen sen koko ajan tiennyt mutta asiasta ei kyllä koskaan keskustelu mitenkään. Mummoni ei ollut koskaan naimisissa joten mitään toistakaan " pappaa" ei kuvioissa ollut. Aikuisena sitä aihetta on sivuttu jotenkin. Asia on jotenkin omituinen sillä vaikuttaa siltä että kukaan ei edes tiedä kuka se isän isä on, tai sitten siihen liittyy jotain salattavaa, esim raiskaus.

Isä ei varmaan ikinä saanut tietää, ovat yhä naimisissa. Mietin aina, eikö äiti lähtenyt minun takiani ja jäi " kaveruussuhteeseen" .:/ Asian kuulin siskoltani, en ole viitsinyt äidin kanssa ottaa puheeksi.



Toisaalta äiti ja isä eivät vaikuta onnettomilta, elämänsä ovat tasaisia eläkepäiviä.

Lapset olivat silloin alle 10 vuotiaita.



Äitini oli kertonut, että isoäitini kuoli syöpään.

Tätinit paljasti totuuden kun olimme matkalla isoisän hautajaisiin. Ei ehkä paras aika paljastaa asia.

Äitini ei tiedä vieläkään, että tiedän. Myöskään muut sisarukseni eivät tiedä asiasta. Se on vaiettu asia suvussa. En usko, että serkutkaan tietää.



Isoisä joutui mielisairaalaan vähäksi aikaan mutta ei vankilaan. Lapsia hoiti isovanhemmat sekä tädit kunnes isä palasi kotiin.



Asia ei ole vaikuttanut elämääni. Mutta ehkä ymmärrän tunneköyhää äitiäni paremmin tämän tiedettyäni.

kysymyksethän esitetään täällä just siks että Salkkareitten käsikirjoittajilla on ideapula !!! ;)



Mun vanhemmilla oli " avoin suhde" eli elettiin 70-lukua ja ne satutti itseään ja toisiaan enemmän kuin itse ymmärsivätkään, nyt vasta alkaa tajuta mitä se niitten itsetunnolle teki.



Minä sulatan asian kyllä helpommin kuin ne itse.

jotenkin on aina sellainen olo, että taakse kätkeytyy jotain todella suurta ja salaista..

Tai sitten se on vaan minun mielikuvituksen tuotetta. ap.

Tuntuu, että meidän perheessä olis jotain salaisuuksia ja tapahtumia lapsuudessa, joita ilmeisesti pikku hiljaa alan muistamaan. En vaan tiedä kuinka paljon haluan muistaa. Sen verran on jo vaikuttanut elämääni, että mulla on nyt masennus ja siihen aloitettu lääkkeet. Ja tuo masennus osaltaan liittyy noihin lapsuuden asioihin. Pitää varmaan lähteä psykologille " päätä availemaan" .

Ja että isäni on syntynyt au-lapsena, joka siihen aikaan oli aika moinen etikettivirhe...Lisäksi on toisen vanhempani puoleinen isosisä aikanaan tehnyt lehtolapsia, ne paljastuivat vasta perinnön jaossa jne. Saa käyttää vapaasti Salkkareissa :-)

Sitten, joku lipsauttaa jollekin vahingossa tai tahallaa.

kuollut... Ja isoäidilläni oli ollut ennen syntymää pikkusisko, joka oli kuollut 3-vuotiaana. Siitä ei koskaan oltu puhuttu.

biologinen isänsä vaan isän äiti oli ollut toiselle miehelle raskaana heidän mennessään naimisiin...