Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa, mitä teen tuon 3-vuotiaan kanssa? Hyvät neuvot olis nyt tarpeen
16.05.2007 |
Uhkaus, kiristys eikä lahjonta tehoa. Äsken käytiin kaupassa ja poika sitten suuttui jostain ja sain kantaa sen kotiin KOKO matkan, jalat olivat kokoajan kuin löysää spaghettia, itki, raivosi mutta ei laittanut hanttiin kyllä yhtään kantamiselle, minulla oli 2 ISOA kassillista ruokaa kannettavana myös joten pojan kantaminen oli aika tuskaa.
Välillä kun en jaksanut kantaa niin jätin pojan maahan ja lähdin kävelemään eteenpäin, muttei ollut moksiskaan ja minähän se taas sain kävellä takaisinpäin ja kantaa pojan. ostokset painoivat niin paljon että jouduin roikottamaan lasta melkein koko matkan.
Uhkailu: Sanoin ettei pääse tänään mukaan isoveljen tarharetkelle jos ei käyttäydy, ei auttanut vaikka monta kertaa sanoin
Kiristys: Sanoin että heitän roskiin kaupasta ostetun lelun, mutta ei ollut moksiskaan
Lahjonta: Sanoin että saa kotona syödä herkkuja mitä ostettiin, ei auttanut
Olen aivan toivoton tuon pojan kanssa, voitte kuvitella kuinka kireällä oli hermot tuon matkan aikana.
Melkein aina kun pitäisi vaatteet laittaa päälle niin toistuu sama homma, saa väkisin laittaa jos meinaa että ne vaatteet saa päälle laitettua, houkuttelu ei auta (esim jos ollaan menossa jonnekkin kivaan paikkaan niin ei auta jos sanoo ettet sitten pääse mukaan, tai jos sanoo että mennääns laittamaan vaatteet päälle niin päästään lähtemään sinne)
Lopulta homma toimii niin että laitan vaatteet joko väkisin (harvemmin onnistuu koska pojalla on niin paljon voimaa että pitää kyllä huolen ettei niitä vaatteita saa päälle)
tai sitten sanon että jäät sitten kotiin ja lähden ovesta pihalle, poltan tupakan ja tulen takaisin kysymään uudestaan että laitatko kengät jalkaan, jos ei tällöinkään laita niin pakkaan kengät tms pussiin ja kannan pojan alas rappukäytävään, silloin yleensä jo itkee että haluaa kengät laittaa jalkaan, sitten ne laitetaan
MITÄ TEEN TUON KANSSA?? Kun oikeastaan mitkään keinot eivät auta, kaikkea olen kokeillut. Jos joku osaisi antaa tilannekohtaisia neuvoja niin olisi erittäin mukavaa
Tänään tuolla kauppareissulla meni NIIN kovin hermot etten halua edes olla mukava pojalle. Tärisen oikein vieläkin
Kommentit (14)
Istuta 3 minuuttia yhä uudestaan ja uudestaan. Selitä. Elä itse hermostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos käytät uhkailua NIIN TOTEUTA UHKAUKSESI
Uhkailu: Sanoin ettei pääse tänään mukaan isoveljen tarharetkelle jos ei käyttäydy, ei auttanut vaikka monta kertaa sanoin
EIHÄN SIIS PÄÄSE RETKELLE?!
Kiristys: Sanoin että heitän roskiin kaupasta ostetun lelun, mutta ei ollut moksiskaan
TOTEUTA UHKAUKSESI. Laitoithan lelun roskiin?!
Lahjonta: Sanoin että saa kotona syödä herkkuja mitä ostettiin, ei auttanut
Meillä ainakin hommat hoituvat kun lapsi tietää, että kun sanon jotain uhkaus, kiristys, lahjonta ,kun lapsi tietää, etä äiti myös toteuttaa aikomuksensa.
Poikasi tietää kyllä, että et jätä häntä yksin kotiin. Minä olen vastaavassa tilanteessa sanonut, että sitten ei lähdetä ollenkaan ja mennyt tyynesti olkkariin lukemaan lehteä. Tämä toimii vain silloin, kun ei ole pakko lähteä. Kerran tyttö alkoi kiukutella, kun oli ollut kaverilla kylässä eikä olis halunnut lähteä kotiin, kun tulin hakemaan. Silloin sanoin, että äiti menee sit pikkusiskon kanssa kappaan ja tulee hakemaan sinut sen jälkeen. Pikkusisko sai sit jätskin ja kyllä oli uhmis myrtsi. Tylyä varmaan, mutta sapetti itseäni niin. Muuten en oikein osaa neuvoa, kun samojen asioiden kanssa taistelen, mutta muista siis, että uhkaukset on myös toteutettava, muuten niiden teho on mennyt. Ja tsemppiä - samassa veneessä ollaan.
Niiden teho ei tosiaan temperamenttiselle ipanalle, joka ei uhmakohtauksensa keskellä pysty kumminkaan rauhoittumaan, ole kummoinen. Pikemminkin uhkailut yms. hermostuttaa äitiä, joka tuntee itsensä avuttomaksi hölmöksi ladellessaan niitä (kokemusta on...).
Paras olisi hoitaa noi tilanteet sellaisella " pakko tämäkin on vaan tehdä" -asenteella. Suuttua saa ja torua, mutta tilanteen pitäisi olla ohi sitten kun siitä on selvitty. Jälkikäteen molempien rauhoituttua voi jutella, että mikä mnei pieleen ja miten kurjaa oli riidellä, samoin etukäteen kannattaa sopia, että tänään lapsi yrittää käyttäytyä paremmin. Palkintokin on hyvä sopia jo ennen kiukkua, eikä yrittää lahjontaa kesken kohtauksen: esim. sanoa siellä kaupassa, että ostetaan keksiä välipalalle mutta sun täytyy sitten muistaa olla näitisti kotimatka.
Ja kuten moni jo sanoi: jos sorrut uhkaamaan, toteuta se!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhkaukset toteutan, mutta lapsi ei ole siitä moksiskaan. Esim. ottaa puistossa lapselta lelun, sanon että noin ei saa tehdä. Jos otat vielä, lähdetään kotiin. 5 min. kuluttua ottaa taas lelun lapselta ja sanon, että nyt lähdetään sitten kotiin: Ei mitään vaikutusta.
Jos ei laita vaatteita päälle, sanon että saa jäädä sitten kotiin kun me muut lähdetään ulos. Lapsi jää lattialle itkemään, muutaman minuutin päästä käyn sitten pukemassa lattialla huutavan lapsen. Seuraavana päivänä sama jne.
Mutta mites tosissaan tuollaisissa tilanteissa, joissa lapsi tekee jotain tuhmaa: tönii muita lapsia, sotkee paikkoja tai hajottaa jotain?
t. ei-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eilen kaupassa kysyin että otatteko tällaiset jätskit (eskimopuikot, ei ollut rahaa kalliimpiin ruokien jälkeen) poika sanoi että EI kun otan tällaisen (kaikkein kallein).
Sanoin että nyt ei voi ottaa sellaista, mutta tällaisen voi tai sitten voit valita yhden karkin tuosta hyllystä, ei halunnut kumpaakaan.
Jäi jätskialtaan eteen ruinaamaan sitä kallista jätskiä, otin sitten minulle ja isoveikalle sellaiset eskimot ja kannoin pojan JÄLLEEN KERRAN ulos kaupasta, käveli nätisti vieressämme kun söimme jäätelöä, itki kuitenkin kokoajan, annoin sitten siitä minun eskimostani loppuosan hänelle kun käveli kaikesta huolimatta nätisti kotiin (yllättäen SE jäätelö kelpasikin)
En haluaisi lähteä pojan kanssa edes mihinkään kävellen mutta kun välillä on pakko, aina saa houkutella sisälle takaisin pihaltakin jollain kivalla mitä kotona on
Mutta mitä teen silloin kun esim kauppareissulla MITKÄÄN keinot ei tepsi? Jos uhkailen että lelu lentää roskiin ja laitan sen sinne niin ei ole moksiskaan
En haluaisi joka ikinen kerta kantaa poikaa kotiin ja olla raivon partaalla koko matkan. Meni siis tänäänkin NIIN kovin hermot. Ja äsken sama homma kun sanoin että on päiväuniaika ja pyysin kättä että mennään yhdessä sänkyyn, ei ollut moksiskaan ja sanoin vielä uudestaan, no lopulta tilanne päättyi siihen kun kannoin TAAS kerran pojan väkisin sänkyyn. Tuntuu että oikein odottaisi sitä että koska en enää sano vaan otan kainaloon ja VIEN sänkyyn
Sinne nukahti eli oli tosi väsynytkin
Sitä pitää käyttää harkiten ja tosiaan kannattaa harkita, ennen kuin päästää suustaaan sellaisen uhkauksen, jota ei voi toteuttaa. Eli äidilläkin pitää olla sen verran malttia, että miettii sanomisensa loppuun asti.
Entä istuitteko alas kadun reunalle juttelemaan, että mikä pojalla oikein oli. Siis ihan rauhassa retkeilymielellä istuitteko alas.
Tietysti sulla ei ollut retkeilyfiilis eikä aikaa siihen, mutta lasten kanssa kiirehtiminen ei yleensä tuo tulosta, sillä tuon ikäisellä ei ole vielä olemassa tajua siitä, että nyt on kiire. Joskus se, että istuu alas, rauhoittuu itse, juttelee lapsen kanssa, jolloin hänkin rauhoittuu, niin joskus se voi auttaa. Ei toki aina, mutta sitten lahjontaa päälle, eli houkuttelua vaikkapa niillä syömisillä. Ja olisiko siellä kassissa ollut jotain sellaista syömistä, jota olisi voinut vetää jo matkalla. Siinä mutustellessa lapsi olisi saattanut huomaamattaan kävelläkin. Sitten vaan kannattaa seuraavalla kerralla sanoa jo etukäteen, että tällä kertaa matkalla ei syödä, mutta kotona sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
retkeä on odotettu viikko ja haluaisin pojan sinne mukaan =)
Mutta miten nyt toimin että en tee väärin, kerran sanoin ettei sinne pääse.
Toimisiko sellainen että keskustelen hänen kanssaan että oli tuhma ja ei pääse retkelle mutta jos nätisti auttaa minua vaikka eväiden teossa niin saa tulla mukaan vaikka olikin tuhma???
Vai miten toimisitte jos alkaisi kaduttamaan joku uhkailu?
Pystytkö mitenkään käymään kaupassa ilman poikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 3-v. poika on oikea hirviö väsyneenä. Ei tottele mitään, tahtoo tasan varmasti sitä mitä ei voi saada, mikään ei mene jakeluun...
Eilen juuri sellainen tilanne ja silti oli pakko lähteä liikenteeseen eikä päässyt nukkumaan (lääkäri reissu).
Kaikki sujuu miljoona kertaa helpommin kun ei ole väsynyt.
tuo juttelu saattaisi auttaakkin, pitääpä kokeilla seuraavaksi, on vain siinä vaiheessa jo itse niin kiukkuinen lapselle ettei kovin innoissaan halua mukavia alkaa juttelemaan, kunhan pääsee tilanteesta mahdollisimman nopeasti= kantaa pojan kotiin
Onneksi meillä ei ole mikään älytön matka kauppaan mutta isojen ostosten kanssa se on tuskaa jos poika laittaa hanttiin, luojan kiitos vanhempi lapsi tottelee ja on kiltisti (6v)
Yleensä tällaisissa tilanteissa käytän sellaistakin että otetaanpas kilpailu ketä on ensinnä kotiovella, jos esim ei meinaa tulla sisälle, tai jos pukeminen ei onnistu niin otetaan kilpailu kumpi on saanut vaatteet ensin päälle.
Kilpailua täynnä koko lasten elämä =D
Mutta lähinnä nuo pukemiset ja kävelymatkat ovat ongelma, kun ei niitä vaatteita saa väkisinkään laitettua päälle, se tepsi kun otin pojan kainaloon ja mentiin rappukäytävään sitten ilman kenkiä, halusi ne laittaa heti jalkaan, ja sitä ennen oli tapeltu ainakin vartti niiden laittamisessa, ovat vielä hankalat laittaa jalkaan ja poika osaa laittaa jalkansa jotenkin ihan ihmeellisesti ettei niihin saa laitettua kenkää jos hän ei halua, ei edes väkisin. Joskus on pukemisesta saanut niin kamalan raivarin että puin poikaa puoli tuntia (takki, housut, kengät ja pipo) aina kun sain toisen lahkeen laitettua oli onnistunut rimpuilemaan jo toisen lahkeen. Kaverini sanoikin että hänellä olisi mennyt hermot jo ajat sitten.
Alue: Aihe vapaa
Mun pojalla siis on oikeasti ymmärtämisessä vähän viivytystä. Jonka takia " erityispaikan" saa tarhasta. Ärsyttää siis tahalleen. Yks sellanen mikä tuli mieleen joka on kaikista pahin mitä tekee. Kun olen joskus todella väsynyt ja haluan nukkua edes vaikka vaan 15 min päiväunet niin poika tulee _kiljumaan_ _repimään hiuksista_ _pomppimaan päälle_ tarvitsee luultavasti ylimääräistä huomiota koska itse sitä annan ihan normaalisti. Jos minä itken kun on paha mieli ja yritän sitä pojalle selittää niin tää vaan nauraa että voi kun on hauskaa _ei reagoi jos jollain paha mieli_ siis tuntuu ettei ole tunteita lapsella. Ymmärretäväähän on tietnekin ettei ton ikäsellä voi niitä sellasia ollakkaan kuin aikuisella. mutta huomattu on että " vikaa on"