Onko täällä ketään, joka on ollut magneettikuvauksessa?

Tai se ei ollut levollista, että minulta etsittiin aivokasvainta. Etsii etsii muttei soisi löytävänsä, eikä löytynyt, onneksi. Äänet eivät olleet kovia, sellaisia vaan paukahduksia. Paikallaan pitää olla, mutta siinähän on pääntuet auttamassa.



Otat vaan ihan rauhallisesti. Päätä vaikka etukäteen, mitä siellä ajattelet - vaikka saunomista mökkisaunassa tai sen sellaista. Ai niin, siellä tuubissa joutui olemaan aika pitkään, älä ihmettele. Ja toisaalta siellä nyt ajankulu ei ole ihan sieltä nopeimmasta päästä. Kysy vaikka etukäteen, kauanko joutuu olemaan.

Ääni oli kuin olisi lekalla lyöty peltikattoa, sellainen kolaus aina tietyin väliajoin. Kuulosuojaimet oli. Vaatteista ei muita tarvinnut riisua kuin kaarituelliset rintsikat.

Luulin että koen ahtaanpaikankammoa, mutta ei kerennyt mulle sitä kehkeytyä... Tietysti minulla kesti se sen verran vähän aikaa. En tiedä muista...

Etukäteen pelkäsin tosi paljon, magneettikuvaus oli aina ollut minulle ajatuksena tosi pelottava (ahtaat paikat ovat minulle pahoja), ja synnytyksen jälkeen jouduin komplikaatioiden takia tutkimukseen. Se meni paremmin kuin olin ajatellut, sain kuunnella radiota, ja hoitajiin olisi tarvittaessa saanut yhteyden. Hyvin se menee! Paukahtavaa ääntä kuuluu, mutta sekään ei ole ihan kamalaa.

Mun pitäisikin tästä alkaa pian lähtemään, koska siellä pitää olla hyvissä ajoin paikalla. Jännittää! -ap

tarvinnut, tein niin, että laitoin silmät kiinit jo ennen putkeen menoa ja pidin ne kiinni koko ajan etten hätääntyisi. Helpottaa kun halutessaan saa hoitajaan puheyhtyeden. Meteli on aika kova. Tsemppiä! Hyvin se menee!

no ei kaikille ole pikkujuttu maata 40 min liikkumatta paikallaan 60 cm läpimitaltaan olevassa putkessa!! Niin kauan ainakin minulla kesti tutkimus, otettiin kyllä hetkeksi keskellä tutkimusta putkesta ulos kun laitettiin varjoaine.



AP, hyvin se menee! Muista että tarvittaessa saat aina hoitajaan yhteyden!

Riippuu mitä kuvataan.

Vanha keskustelu, mutta kerron tuoreet kokemukseni. (Olin tänään ja sain itse voimaa näistä keskusteluista.)

Mulla on paha ahtaanpaikankammo. Pelkäsin kolme viikko tätä päivää..

Soitin sinne ennalta ja kerroin pelkoni. Minulle kerrottiin, että putki on 60cm halkaisijaltaan, sen ulkopuolelle jää vain jalat. Siellä on valot. Pään tueksi tulee tyynyjä ja ”kypärä”. Musiikkia saa kuulokkeista.

Soitin myös hoitavalle lääkärille, joka kirjoitti Diapam 10 mg mulle esilääkkeeksi. Otin sen 30 min ennen tutkimusaikaa. Vaikutti sopivasti, vähän oli hontelo olo kävellessä, mutta ei pahasti.

Kaikki metalliset piti riisua pois (rintsikat, korut) ja verkkarien nauhanpäätkin tarkastettiin metallin varalta.

Sain kanyylin kyynärtaipeeseen varjoainetta varten.

Sitten tasolle maate. Hyvä asento siihen, jaloille hyvä tukityyny. Pää ”kouruun”, ympärille ilmatyynyt sopivasti tukien. Hartiat vastasivat kourun reunoihin. Paniikkipampula kämmenen sisään. Sitten ”ristikko” pään eteen. Siinä peili, jonka kautta näki tutkimushuoneeseen, tosin vain huoneen yläosan, ei istuvia ihmisiä lasiseinäkopissa.

Tulihenkilönä oli mieheni, joka kosketteli kevyesti jalkojani, että tiesin hänen olevan siinä. Hänet näin nenää kohti katsoessani ristikon alta.

Otettiin viisi sarjaa. Kaksi vipa varjoaineella. Sarjojen ajan piti olla täysin liikkumatta, niiden välillä sai vähän liikutta esim käsiä. Hoitaja sanoi aina, kauanko sarja kestää, esim 3min 30sek ja sarjan aikana oli niin kova meteli, ettei radiosta kuulunut mitään.

Peiton sain napakasti ympärilleni, tuuletus oli sopiva.

Ainut ongelma oli kurkunkutina viimeisen sarjan aikana.

Muuten ei yhtään mitään ongelmia!

Melkeinpä miellyttävä, rentouttava kokemus ja aika meni nopeaa!

Kokonaiskesto vähän noin 30min.

Ja huom mulla on siis oikeasti Paha ahtaanpaikankammo!