Yksi kohta tuosta Bjorkqvistin kirjeestä. Oikein koiran kasvattamista..
Samana vuonna ennen häitä oli sellainenkin tapahtuma, että olimme tekemässä Paulan ja Jarmon silloisessa kodissa hääkarkkeja, kun Jarmo yllättäen satutti koiraansa. Jarmo vei koiran toiseen huoneeseen, josta alkoi kuulumaan koiran ulinaa ja valitusta. Sitä en muista, oliko koira tehnyt jotakin vai ei. Joka tapauksessa koira oli vielä pentu.
Aikuisena isokokoisiksi kasvavat koirat tarvitsevat pentuna vaativat erityishuomiota, jotta niiden kanssa pärjää sitten isona. Koiran kasvatuksesta löytyy paljon kirjallisuutta. Kannattaa tutustua.
Pikku- Georgesta oli rakas perheenjäsen. Ja olimme ylpeitä myös pikku Georgesta, jota ei ole erikoiskoulutettu, mutta joka on onnellinen, tyylikäs ja perustottelevainen koira.
mitenhän ne mustelmat Pikku-Liisan kaulalle oikeasti tuli?