MURHAAJA SELITTÄÄ OSA4:

somummo







Isomummo on tarkkanäköinen. Kävimme Liisan kanssa kaupoilla ja toin tavaroita autosta. Meillä oli mennyt suunniteltua pidempään reissussa, kun kakkupohjat eivät löytyneetkään samasta kaupasta. Paula oli minulle vihainen kun olimme viipyneet niin kauan ja viestitti sen katseellaan. En uskaltanut vastata siihen hymyillen. Harmitti mokoma, sillä eihän nyt yhteen myöhästymiseen maailma kaadu ja itselleni jäi vahingossa Paulalle tarkoitettu vastaamisilme kasvoille kun katsoin isomummoa.







Nyt asianlaitojen selvittyä, kyse ei ehkä ollutkaan myöhästymisestä.







En osaa vielä tässä vaiheessa sanoa mahdollisia vaatimuksiani asiassa. Todennäköisesti tulemme vaatimaan rangaistusta, sekä vahingonkorvauksia. Tulemme esittämään nämä vaatimukset asianajajamme kautta.







Leena 21.8







Olen Paula Björkqvistin äiti ja haluan tuoda tässä kuulustelussa esille joitakin asioita, joihin olen kiinnittänyt huomiota nyt hänen kuolemansa jälkeen.







Muistan sellaisen asian, että Paulan ja Jarmon tyttären Liisan ollessa aivan vauva, Jarmolla oli tapana kantaa Liisaa vain yhden käden varassa. Tuolloin en asiaan kiinnittänyt juurikaan huomiota, muuta jälkeenpäin olen miettinyt asiaa tarkemmin.







Kts. KYS







Aikaisemmin ajattelin Jarmon vain olevan omanlaisensa persoona, mutta nyt ajattelen hänen käyttäytymisen olleen jo pidemmän aikaa hyvin omalaatuista. En kuitenkaan osannut arvata, että Jarmo jotakin tällaista Paulalle tekisi.







Olen omanlaiseni persoona, kuten myös kaikki muukin ihmiset ovat omanlaisia persoonia. Ihmisen ominaisuus. Omalaatuinen käyttäytyminen? Miten on käyttäydytty?







Jarmo on ollut aina hyvin äkkipikainen luonne. Hän saattoi hermostua hyvin herkästi ja vielä sellaisista asioista, jotka mielestäni ovat olleet melko merkityksettömiä. Jarmo on kuitenkin aina ollut myös hyvin auttavainen vävy.







Olen nopea toimimaan. Ymmärtääkseni olen yrittänyt sopeutua verkkaisempaan ¿mänöön¿ Arvajalla. Leena ja Pekka ovat opettaneet minulle paljon. Hermostuu esimerkiksi mistä?







Tiedän myös sen , että Jarmo on käyttäytynyt väkivaltaisesti Paulaa kohtaan. Paulan ollessa viettämässä iltaa apteekin henkilökunnan kanssa, hän oli tavannut minun veljeni Jukka J:n. Hänellä Paula oli sanonut, että hän ei kotiinsakaan hakattavaksi menisi. Tämä oli tapahtunut joskus 90-luvulla.







Kts. Mustelma, Riidat, Fyysiset tilanteet, Hääkriisi ja Kriisityhmä







Paula kertoi minulle myös eräästä hänen ja Jarmon lomamatkasta. Paula oli ajanut matkailuautoa, kun Jarmo oli komentanut häntä laittamaan radiota pienemmälle. Auto oli ollut Paulalle outo, eikä hän ollut heti löytänyt oikeaa säätönappia. Jarmo oli sitten tarttunut Paulaa takaapäin kurkusta kiinni ja Paulan kaulaketju oli mennyt poikki.







Kts. Asuntoauto episodi







Sitten oli sellainen tapaus, että Jarmo oli käynyt Liisan kurkkuun kiinni. Jarmo tuli Liisan kanssa meille ja näin Liisan kaulassa pitkän tumman jäljen. Jarmo yritti jotenkin selvittää, mistä se oli peräisin ja lopulta hän kertoi repäisseensä Liisalta ruokalapun liian voimakkaasti pois. Ensin Jarmo kertoi taivuttaneensa Liisan päätä taaksepäin, muuta myöhemmin selvittikin vamman syntynen ruokalapusta.







Kts. Ruokalappu







Paula vei Liisan lääkärille. Ihmettelimme tuota Paulan käytöstä, koska Liisan vamma ei näyttänyt kuitenkaan siltä, että hän olisi sairaalahoitoa tarvinnut. Paula myös ehdottomasti kielsi meitä kertomasta tuosta lääkärissä käynnistä Jarmolle.







Niin, silloin illalla, kun Paula tuli Arvajalta ja sanoi, että hän voi enää luottaa minuun, kysyin Paulalta, että mitä hän haluaa minun tekevän. Siinä tilanteessa ihmettelin Paulan käytöstä, sillä äidin on pakko luotaa isään ja sama se olisi toisiakin päin. Kuvittelin itseni samaan tilanteeseen , mikäli asetelma olisi ollut toista päin, en olisi hetkeäkään epäröinyt antaa anteeksi. Erikoista on myös se, että miksei Paula sanonut, että olisi hyvä käyttää Liisaa lääkärissä, mikäli hän epäili fyysistä vammaa.







Jarmo käyttäytyi usein Liisaa kohtaan turhan voimakkain ottein. Jarmo saattoi pukea Liisaa vähän retuuttamallakin tai sitten hän saattoi jättää Liisan autoon yksin nukkumaan talviaikaankin.







Kts. Pukeutuminen ja Auto







Jarmo ja Paula olivat seurustelleet jo pidemmän aikaa, ennen kuin he sitten menivät naimisiin. Häitä oli jo suunniteltu pidemmälle, kun Paula ilmoittikin, että hän ei Jarmon kanssa naimisiin menisikään. Puhuimme Paulalle, että hän yrittäisi vain jatkaa Jarmon kanssa ja selvittäisivät asiat keskenänsä.







Kts. Hääkriisi







Jarmosta muistan sellaistakin, että vaikka olemme tunteneet jo vuosia, hän saattoi kesken juttelumme vaihtaa sinuttelun teitittelyksi. Paulan ja Jarmon talon rakennus aikaan tiedän Jarmon käyttäytyneen rakennustarvike liikkeessä mm. siten, että hän oli selitellyt itsensä insinöörinä ja Patrian jonakin pomona. Myyjä oli kaupassa ihmetellyt Jarmon käytöstä, koska hän oli tuntenut Jarmon jo pidemmän aikaa.







Olen pahoillani, että käyttäydyn tökerösti. Yritän päästä eroon teitittelystä, se on vanha piintynyt tapa. Olen huomannut, että monet ihmiset jopa vanhemmatkin usein närkästyvät siitä. Sinuttelu on tullut teitittelyn tilalle myös palvelualoilla.







Muistan ,että olemme useamminkin keskustelleet Leenan kanssa tästä asiasta. Olen rinnastanut Leenan ja Pekan äitiin ja isään. Olen saanut sellaisen kasvatuksen, missä vanhempiaan ei sinutella. Muistaakseni en ole koskaan sinutellut heitä. Luulen, että vaikutelma sinuttelusta on tullut, että useimmiten olen yrittänyt käyttää etunimiä tai muita kiertoilmaisuja ja mikäli keskustelu jatkunut on tullut väkisin tarvetta käyttää Te -sanaa. Pekka useasti kuittasi sen huumorilla. Yritän tehdä työtä päästäkseni tavasta eroon.







Mitä tulee luullakseni Agrimarketin tapaukseen, muistelen, että siinä oli jotain hassua. Rakennusaikaan kannattaa avata rakentajantili rautakauppoihin. Agrimarketin tilin avauksessa, muistaakseni Pekka H täytti tiliavauskupongin. Paperissa oli tiliasiakkaan tietojen kohdalla kenttä koulutus/titteli/ammatti. Se oli kuitenkin vähän oudosti ja Pekka H sitten kysyi koulutuksen ja ammatin ja muistelen, että Pekka H halusi tietää tarkemmin vielä uteliaisuuttaan, sillä emme olleet kovinkaan tuttuja. Siinä sitten sählättiin jotain. Ja kerroin olevani koulutukseltani insinööri ja Hallissa Patrialla projektipäällikkönä. Muistan tilanteen olleen vähäsen kiusallisen, koska toimimme tiskin yli ja kaupassa oli myös muita asiakkaita ja myyjiä. En tarkoittanut pahaa, eikä varmasti Pekka H:kaan.







Kerran Paula myös sanoi, että Jarmo oli hakenut avioeropaperit. Mielestäni asia oli niin, että Jarmo vain oli yllättäen tuonut paperit. Ajankohtaa en muista. Jotakin puhetta meillä Paulan kanssa asiasta oli, mutta en enää muista mitä kaikkea puhuimme. Paula kuitenkin jotenkin tuhahti, että miten tässä normaalia elämää enää jatkaisi, jos mies kerran tuo tuollaisen paperin alekirjoitettavaksi.







Kts. Eropaperi







Juuri vähän ennen Paulan kuolemaa, tiedän Paulan olleen Liisan kanssa Lempäälässä veljensä luona. Joitakin ongelmia hänellä ja Jarmolla oli ollut, mutta minulle niistä ei ole kerrottu.







Ollessani Liisan 2-vuotis syntymäpäivillä en kiinnittänyt Jarmoon juurikaan huomiota. Keittiössä hän paljon hääräsi. Mitään erityisempää en hänessä havainnut. Äitini on kertonut minulle myöhemmin sen, että hän oli oikein säpsähtänyt, kun oli nähnyt Jarmon katseen. Äitini kertoman mukaan Jarmon katse oli ollut niin pelottava, eikä lainkaan sen hänen tuntemansa Jarmon katse.







Kts. Isomummo







En ole vielä kunnolla ajatella vaatimuksiani tässä asiassa. Todennäköisesti tulen vaatimaan rangaistusta, sekä vahingonkorvauksia. Meillä on asianajaja, jonka kautta



tulemme vaatimuksemme esittämään.







Ville 18.7







Olen Paula Björkqvistin isoveli ja voin todistaa asiassa. Sain vanhemmiltani tänään tiedon asiasta kello 10 aikaan. Tieto oli täysin sokki minulle.







Olen kyllä jo tiennyt tämän vuoden ajalta, että heidän välillään on jotakin pielessä.







Ehkä joka toinen kuukausi on oltu jollakin tavalla yhteydessä heihin, joko puhelimitse tai tapaamalla. Meillä on Jarmon kanssa samanlaista ammatillista taustaa. Enemmänkin me puhuttiin vain töistä ja talon rakentamisesta.







Jarmo on mielestäni muuttunut, jotenkin ylimieliseen suuntaan, oli vähän rehvakkaampi. Ei puhuttu keskenämme lapsista eikä avioliitosta, enemmänkin puhuin Paulan kanssa heidän avioliitostaan.







Loppuaikoina Paula puhui, että Jarmo on hirveän määräilevä kotona ja omistava ja ottanut Paulan henkisesti valtaansa.







Mistähän olisin määräillyt? Paulan kalenterin mukaan pääasiassa elettiin.



Omistava? Määräilevä?



Olin tyytyväinen elämääni.







Tietysti Paulan piti neuvotella esimerkiksi vaali budjetista kanssani. Mutta luulen, ettei se ollut mikään ongelma sillä meillähän oli yhteinen tavoite ja olin valmis tekemään kaikkeni sen saavuttamiseksi ja myöskin kaikkeni Paulan onneksi.







Kiirettä oli, mutta olimme suunnitelleet, että siitä päästään kyllä.







Liisan synnyttyä, alussa oli Paula lähellä Liisaa. Minä hoidin kotia. Nainen on äiti ja Mies on isä. Sitten kun Liisa kehittyi ja Paulalle tuli vain lisää hommia. Aloimme yhä enenevästi touhuilemaan Liisan kanssa. Pyrin hoitamaan kodin ja siivouksen ja autot, Liisa oli oivana apuna näissäkin hommissa. Liisan kanssa oli vain koko ajan kivempi touhuta, niin kuin tiedätte. Nythän se vasta oli isän rooli alkamassa.







Liisa oli päivisin Paulan kanssa paperihommissa. He myös leikkivät ja ulkoilivat päivisin. Paula oli hyvin usein kaupungilla liikkeellä Liisan kanssa päivisin.







Myönnettäköön, että nukeilla leikkiminen jäi isän kanssa vähemmälle ja senkin korvasimme sitten kirjoilla tai peli korteilla, mutta luulen, että nautimme molemmat kodinhoitamisesta, joka myös kävi leikistä, toki se ei ollut vertaistoimintaa (ikäistensä seura), jota yritimme myös järjestää Liisalle.







Vaikka Paulalla oli kovasti menoja ja hän pääsi helpommalla kotona, se ei minua haitannut, päinvastoin halusin auttaa Paulaa urallaan ja tehdä hänen päivistään hyviä.







Vastapainoksi sain omaa aikaa urheiluun, toki sekin tuki osaltaan velvollisuuksien hoitamista, sillä meillä oli myös George, joka tykkäsi liikkua. Vastapainona oli myös se, että vaikka kotirooli sopi minulle, Paula ottaa viimekädessä Liisan hoitamisesta vastuun: vaatteet, ruoka ja varsinkin mikäli vieraita kävi tai oltiin vieraissa oli Liisan viihtyminen äidin harteilla.







Luulen, että painot olivat kutakuinkin tasan, emme paljon puhuneet tällaisesta asioista. Menettelyyn oltiin ajauduttu ilman suurempia neuvotteluita..







Seksielämämme toimi erinomaisesti ja olimme kumpikin siihen tyytyväisiä. Tässä elämänvaiheessa olin aloitteellisempi. Muutaman kerran keväällä, Paula vetosi väsymykseen mielestäni syyttä. En yhdistänyt näitä kuitenkaan riitaan.







Emme ehtineet olemaan kauhean romanttisia, valitettavasti. Nyt tiedostan, että miehen kannattaa olla romanttinen vaikka väkisin.







Kuittasin monet Paulan oikuista väsymystilana ja masennuksena. Olimme ennenkin selvinneet masennustiloista. Itse olen selvinnyt stressistä useasti. Tänä keväänä helpottivat omat työkiireet huomattavasti uuden toimintojen järjestämisen ja organisaation myötä. Uskoin Paulan masennuksen ja stressin olevan ohimeneviä, niin olivat olleet useasti muulloinkin. Ja luotin siihen, että kun vaalit saadaan käytyä, tilanne normalisoituisi. Tästä myös yhdessä keskustelimme.







Paula puhui, että olisi ero tulossa ja että Paula ei saisi erossa mitään. Tämä puhuminen



Sattui noin viikko sitten sunnuntaina kun Paula tuli yllättäen meidän pihaan. Paula oli ollut Lempäälän mökkikylässä yhden yön Liisan kanssa, ennen kuin tuli meille, mukana oli tavaraa pidempääkin oleskelua varten.







Kts. Vakavat riidat



Kuhmoisten tilaisuus







Luottamuspulakriisin toisessa vaiheessa. Olimme olleen Jämsänkosken markkinoilla helteisenä elokuun päivänä aamusta iltaan. Siellä oli Keskustalla koju. Paula markkinoi ja minä harjoittelin letunpaistoa, Leena varmasti muistaa kuka siellä oli paistamassa lettuja.



Olimme aika väsyneitä kummatkin sen päivän jälkeen, mutta olimme päättäneet lähteä seuraavana päivänä Kuhmoisten markkinoille lettujen kanssa kaksistaan. Illalla siivosin peräkärryn ja tein valmistelut seuraavaa lähtöä varten. Paula keskittyi kassaan. Otin olutta, jotta homma tuntuisi mukavalta yksin tehdä. Paulalle tuli lasku vaaliesitteestä. Hän alkoi murehtimaan alv:n osuutta laskussa, hänen oli keskinäisissä neuvotteluissa annettu ymmärtää muuta. Vaikka Paula tiesi aikaisesta lähdöstä, hän ei halunnut osallistua valmisteluun, joten otin pulttia sitä. Otti pattiin sekin, että edellisviikon paiskin töitä Paulan vaaliesitteen kimpussa innoissani, mutta Paula ei iloinnut työn tekemisestä. (Kun vaaliesitteen painovedos sitten saapui, ja kun hän sai kuulla muiden mielipiteet, hän oli hyvin tyytyväinen esitteeseen ja valokuvaajien (Liisa ja minä) työskentelyyn.)







Aamulla Paula nousi kellonsoittoon neljältä ja patisteli minua kahvinkeittoon, koska Paula ei ollut yhteistyökykyinen illalla, viivyttelin nousemista. Nousin siinä puoli kuuden pintaan. Vaikka ehdotin, että alan keittämään kahvia ja lähdetään Kuhmoisiin, Paula oli päättänyt ettei lähdetä ja soitti sidosryhmille. Paula meni nukkumaan ja sitten hän päätti lähteä retkeilemään. Itse olisin halunnut päättää turhan riitelyn keskustelemalla. Paula vouhkasi taas luottamisesta. Liisa oli Hirsilässä mummilassa. Hän ei sanonut tarkkaan lähtiessään mihin menisi, mutta päivällä ymmärsin Paulan lähteneen Lempäälään Villen luokse Liisan kanssa. Olimme puhelin yhteydessä, koska Paula halusi minun siivoavan peräkärryn ja palauttavan kaasu keittimen ja lainatarvikkeet.







Kuulemma Paula ja vaimoni olivat puhuneet, että Jarmo oli käynyt ainakin joskus päälle ja Liisalla oli ollut keväällä joku jälki kaulassa.







Minulla ei ole omakohtaista tietoa mainituista asioista.







Kts. Riidat. Ettekö olleet Arvajalla silloin kun ruokalappu tilanne oli?







Mutta viikko sitten tiistaina Paula tuli uudestaan Liisan kanssa, taas oli jotain riitaa taustalla, näin käsitin. Paula puhui puille paljaille jäämisestä. Kehotin ottamaan eräisiin tuttuihin poliiseihin yhteyttä omaisuudenjakoasioissa, ettei Paula jää puille paljaille tai jos muuten poliisin neuvoa tarvitsee.







Eikö Paula ja Liisa ollut teillä sunnuntaista tiistaihin asti?







Käsitin Jarmolla olevan henkinen yliote, sanoin, ettei Paulaa voi jättää puille paljaille.







Nyt viedään nähtävästi meitä kaikkia? En ole nähnyt Paula sitten Lauantai aamupäivän



ja ollut puhelimessa hänen kanssaan kuin lauantai päivällä palautettavat kahvivehkeet aiheena. Emmekä puhuneet Luottamuskriisin kakkososassa missään vaiheessa erosta. Soitin Villelle maanantaina, ja yritin Villeä saada välittämään tiedon Paulalle, ettei tällainen pelleily vedellyt, etten jaksa tällaista. Elin vain riidassa, missä Paula lähti kotoa pois, kun taas kaikki muut olivat eroamassa. Ville sanoi, ettei hän voi olla puolueellinen. Näin myöhemmin ajateltuna, olin jäänyt pahasti asemalle kun juna jo menee.







Jarmon kanssa joskus otimme alkoholia, ei sinä mitään ongelmia ollut. Myöskään mitään tietoa ei minulla ole Jarmon väkivaltaisuudesta.







Ilmeisesti Paulalla oli jotain pelkoja, Paula kielsi meitä puhumasta Jarmolle, että me olimme ne, jotka käskimme Paulaa näyttämään Liisan vammoja lääkärissä. Näin ne jäljet itsekin Liisalla, ne olivat mustelmajäljet kaulalla, sen jälkeen Jarmo ei katsonut silmiin, meitä, se jäi mieleen.







Katse kontakti







Jos haluaa puuttua toisten elämään ja auttaa toisia pareja ongelmissaan, on ensiarvoisen tärkeää saada kummatkin osapuolet neuvottelupöytään.







Minua tottakai nolotti, kun Paulan piti tehdä Liisa tapauksesta niin iso numero. Kts. Ruokalappu. En tiennyt mitä ajattelitte asiasta. Itse olin saanut opetuksen ja olisin mielelläni mennyt eteenpäin. Ette nähtävästi halunneet keskustella sitä suoraan kanssani, koska Paula oli kieltänyt. Koska tiesin teidän tietävän tapauksesta, mietin kuinka suhtautuisin, ihmettelin, mikäli olitte sekaantuneet, ette kuitenkaan ilmaisseet sitä, myönnän että se vähän potutti. Meillä Liisan kanssa ei ollut mitään salattavaa asiassa, niin kuin itselläni ei ole missään muussakaan asiassa. Ja päätin, että en antaisi sen vaikuttaa mitenkään väleihimme.







Se, että en katsonut silmiin, voi olla että se on tahdoton reaktio. Muistaisin, että näin ei ole ollut. Tahdoton reaktio voi olla myös se, että halusin päästä teidän reaktiosta perille.



Itse muistelen , koska olin päättänyt asian olemasta vaikuttamatta suhteisiimme, en kokenut välttäväni katsetta. Tyylini kuuluu pyrkiä katsoa silmiin.







Voisinkin kysyäkin kuinka itse suhtauduitte? Meillähän oli ollut aina reilupeli. En tarkoita tällä pahaa.







Keskiviikkona Paula ja Jarmo hakivat Liisan meiltä, kaikki oli ihan ok. Jossakin välissä puhuin Paulalle, että hommaisi oman asunnon hänelle ja Liisalle.







Puhuitko keskiviikkona tällaista? Villen tieto asioista oli Paulan ja Johannan kertomaa, joten kommentti on luonnollinen. Tosin Ville tunsi minut, jos hän oli vihainen minulle, miksei hän sanonut minulle mitään keskiviikkona? Toisaalta hän varmaan luuli, että näyttelen onnellista ja jätti asian sikseen. Olipa taas huonoa tuuria.







Sen jälkeen en ole ollut yhteyksissä, tai soitin, kun Liisan tuttipullo oli jäänyt, mutta sekin löytyi tavaroista.







Mutta Liisan käytös on heijastanut ongelmia jo jonkin aikaa, Liisalla ja Jarmolla ei ollut lämpöisiä välejä, Liisan oltua kaksi päivää meillä, Liisa alkoi puhuttelemaan minua isäksi.







Lapsi on apaattinen ja liian hiljainen.







Jälleen tekisi isänä mieli sanoa pari valittua sanaa, mutta olkoon. Mieti omalle kohdaltasi. En lähtisi arvioimaan Villen välejä lapsiinsa. Olen pahoillani sanavalinnoista, mutta luulen, että itse sanoisit tämän saman.







Liisa on fiksu tyttö ja mielestäni oppii asioita normaalista. Myönnettäköön, että Liisa ei kotonaan kuullut erityisen paljon käytettävän isä sanaa. Emme nähneet tärkeäksi kilpailla siitä tunnettiinko äiti, isä, mummo, pappa, mummi, eno vaiko Maija ensimmäisinä sanoina. Villen perheessä on lapsia, luulen heidän kutsuvan Villeä isäksi, miksei sitten Liisakin kutsuisi.







Ville 25.8







Tiedän oikeuteni ja velvollisuuteni tässä kuulusteltavassa asiassa. En tarvitse kuulustelutodistajaa tai avustajaa. Olen Paula Björkqvistin veli ja minua on aikaisemmin kuulusteltu tämän asian johdosta.







Merkitään: Kuulusteltavalle on annettu edellinen kuulustelukertomus luettavaksi.







Haluan tuon edellisen kuulusteluni lisäksi kertoa vielä seuraavaa:







Viime uutena vuotena Paula ja Jarmo olivat meidän luonamme kylässä. Otimme Jarmon kanssa alkoholia ja ammuimme myös uuden vuoden raketteja. Lähdimme sitten Jarmon ja appiukon kanssa käymään appiukon asunolla, koska meidän oli tarkoitus hänen luonaan ampua aseellakin muutama laukaus.







Jarmo innostui asiasta kovasti ja lähdimme kävellen appiukolle. Jarmo lähti oikein rehvakkaasti liikkeelle, että nyt tässä päästäisiin oikein ammuskelemaan. Olimme alkoholia juoneet, mutta Jarmo tuli mielestäni jotenkin poikkeavalla tavalla humalaan. Joimme kutakuinkin saman määrän, mutta Jarmo oli selkeästi enemmän humalassa kuin minä. Appiukon tuoman kossupullon jätimme kokonaan juomatta, koska Jarmo oli siinä kunnossa.







Appiukko antoi meille sitten pienoiskiväärin ja laittoi panoksen piippuun. Sitten hän antoi aseen Jarmolle, joka alkoikin osoittelemaan sillä minua ja appiukkoa. Jarmo piti sitä jotenkin kait vitsikkäänä, mutta minä ja appiukko emme. Mitenkään normaalia tai hyväksyttävää se ei ollut.







Jarmo ampui yhden laukauksen ja minä yhden. Appiukon oli tarkoitus antaa meidän ampua myös hirvikiväärilläkin. Jarmo asetta kyseli, mutta appiukko sanoikin, että siitä olivatkin panokset loppu, koska katsoi, että Jarmolle ei lippaallista asetta hänen aikaisemman aseen käsittelynsä perusteella voisi antaa.







Viime juhannuksena olimme kotipaikassani rantasaunalla, kun Jarmo pyysi minua mukaan uiman lahden vastarannalle. Kieltäydyin, koska jotenkin pelkäsin Jarmon käytöstä. Olin nähnyt hänen toimintansa uutena vuotena aseen kanssa.







Poliisi oli päätynyt tämän tarinan pohjalta rikosnimikkeeseen ampuma-aseella uhkailu.



Tästä oli kuulusteluissa syksyllä. Kuulusteluissa olin aivan järkyttynyt. Merkitsimme, että toivon ettemme tarvitse käsitellä asiaa jatkossa. Olen pahoillani Villen puolesta.







Jotenkin Jarmo vaikutti jotenkin kireämmän oloiselta, jota hän mielestäni oli ollut koko viimeisen vuoden ajan. Joulunakin huomasin, että Jarmo ei enää ollutkaan koko joulupäivän ¿tähti¿, vaan paljon etäisempi.







Hyvin vaikea on arvioida itseään ja varsinkin muutoksia itsessään, kun kuitenkin joka päivä näkee itsensä. Viime vuosi oli hyvin raskas töitten suhteen, kuten Ville tietääkin. Mutta tänä keväänä helpotti. Kehitys kehittyy, lapset kasvavat.







Paulan ja Jarmon keskinäinen oleminen vaikutti hyvin etäiseltä. Heidän tyttärensä Liisa ei ollut missään vaiheessa mahtunut Jarmon elämään. Jarmo käsitteli Liisaa kovakouraisesti mm. pukiessa ja kanniskeli yhden käden varassa. Liisa oli Jarmolle lähinnä näyttelyesine.







Tuntuu hyvin pahalta lukea tällaista, mutta ymmärrän surumme.







Jarmo on käyttäytynyt myös Paulaa kohtaan väkivaltaisesti. Minulle Paula ei niistä asioista paljoakaan puhunut. Silloin, kun Liisan kaulassa oli nähtävissä mustelmat, lähdimme kotopaikastani yhtä aikaa Paulan kanssa pois. Paula sitten soittikin perään ja pysähdyimme Arvajalla. Kysyin silloin Paulalta, oliko Jarmo ollut välivaltainen häntä kohtaan. Sitten Paula vastasi, että oli. Tarkemmin asiasta ei keskusteltu.







Kts. Riidat ja Fyysiset tilanteet







Muistan Paulan myös pukeutuneen aikaisempina pitkiin vaatteisiin. Arvelen, että hänen on täytynyt peittää mustelmiaan, joita Jarmo oli aiheuttanut. Minulle Paula vain kertoi käyttävänsä pitkiä vaatteita pahan psoriasiksen vuoksi. Ihmettelin asiaa, koska aurinko on parhaimpia lääkkeitä psoriasiksen hoidossa.







Tietenkin Paula yritti ottaa aurinkoa ja valohoitoa niin paljon kuin mahdollista. Mutta ymmärrät, että julkisella paikalla se ei onnistu. Kävimme vain yhden kerran kylpylässäkin.



Psoriasis oli sääli, koska olisi tulevaisuudessa ollut mahdollista käydä myös uimahallissa koko perheen voimin, jos sitä ei olisi ollut. Paula ei halunnut esteettisyys syistä näyttää ihottumaansa, varsinkaan naisten saunoissa.







Viime kevät talvena Paula kertoi Skotlantiin lähtiessään, että heille oli ero tulossa. Jarmon oli tarkoitus kerätä tavaransa Paulan matkan aikana. Jarmo ei kuitenkaan asuntoa tyhjentänyt, vaan Jarmo oli luikkinut kotipaikkaani Karhilaan. Paula ei pitänyt asiasta, koska arveli Jarmon vain kehuvan itseään, mutta haukkuvan Paulaa. Tuon loman aikana Liisan kaulaan oli mustelmat tulleet.







Olisiko joko voinut kertoa minullekin, että pitää muuttaa kodista. Karhilaan ei ole tarvinnut koskaan luikkia, vaan Leena ja Pekka ovat aina kutsuneet. Mielestäni minussa ei ole kauheasti kehumista, ja nyt muistutus: aviomies ei hauku vaimoaan, eikä vaimo hauku miestään. Tehän olitte Karhilassa kun Ruokalappu-tilanne oli?



Paulan palattua Jarmo oli käyttäytynyt aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Avioeropaperit oli tässä vaiheessa jo täytetty. Sitä en tiedä oliko niitä mihinkään sen pidemmälle viety. Käsitykseni mukaan Jarmo oli se, joka eropaperit oli hakenut.







Olen pahoillani, putoan jo kärryiltä.







Liisan kaulassa olevien jälkien jälkeen Jarmolla oli Paulan kertoman mukaan jonkinlainen ¿morkkis¿ asiasta. Tapahtuneen jälkeen Jarmo ei enää katsonut minua tai Johannaa silmiinkään. Tavallaan Jarmon yhteys meidän perheeseen katkesi jollakin tapaa tuossa vaiheessa.







Niin vähemmästäkin tulee morkkis, mikäli tietää tehneensä väärin ja on saanut opetuksen ja yrittää nousta, ja puoliso ei voi millään antaa anteeksi ja vänkää luottamuksesta.







Voisiko olla, että Teillä on ollut vaikeaa asian suhteen, koska suhteeni Teihin ei kaivellut minua. Enkä tietääkseni ollut vaivautunutkaan. Muistelen, että juhannuksena oli ihan kivaa yhdessä myös.







Minulle Paula ei koskaan kertonut, että olisi suoranaisesti pelännyt Jarmoa. Viikko ennen Paulan kuolemaa hän tuli yllättäen meille Liisan kanssa. Paula oli pakannut autonsa tavaroita täyteen ja sanoi ensimmäisenä, että hänet oli heitetty ulos. Paula oli hyvin poissaolevan tuolloin, eikä vaikuttanut olevan oma itsensä.







Suo anteeksi en tiedä enää, onko Paulasta vai Villestä kumpi on sanonut näin, että Paula on heitetty ulos?







Pari päivää tämän jälkeen Paula soitti, että lähtiessään hän jäisi täysin puille paljaille. Paula tuli uudestaan meidän luo ja sanoi Jarmolla olevan täysin henkinen yliote Paulasta ja Jarmo määräsi perheessä kaikesta.







Mistä Paula soitti? Eikö Paula ollut teillä? Mistä Paula tuli uudestaan?







Rähisin Paulalle siitä, että hän antoi aivan suotta Jarmon määräillä itseään. Jarmon uhkaukset eivät voisi toteutua, vaan Paula tulisi saamaan oman osuutensa ja hän voisi jatkaa eteenpäin yhdessä Liisan kanssa. Paula ei enää tuossa tilanteessa ajatellut mitenkään järkevästi, vaan oli täysin hukassa.







Aika rankkaa meininkiä. Olin joskus, kun oli Lapsikriisi uhonnut, että talo ei menisi puoliksi. Ajat olivat silloin toiset, emme olleet kauaa naimisissa ja Liisaa ei ollut. Nythän olimme olleet naimisissa jo useita vuosia. Ja meillä oli Liisa. Luottamuskriisin ensimmäisessä vaiheessa, ennen kuin kirjoitimme eropaperin. Suunnittelimme myyvämme kodin, jotta Paula voisi jatkaa vaalityötä. Liisasta emme ole puhuneet.







Luottamuskriisin toisessa vaiheessa, missä Paula lähti Liisan kanssa retkeilemään, Paula vain vouhkasi luottamuksesta. Kun hän oli lähtemässä sanoin, että jos lähdet ei takaisin ole tulemista siihen Paula sanoi, että saan pitää Georgen ja hänellä on Liisasta lääkärin todistus.







Mitähän olen määräillyt? Mitähän olen uhkaillut ja koska?







Paulan lopetettua puhelun, Jarmo soitti heti perään. Jarmo sanoi, että jos olisi tiennyt miten paljon vaaliasiat veivät aikaa. Vastasin hänelle, että he olivat yhdessä Paulan kanssa siltä osin päätöksen tehneet. Sitten Jarmo sanoi, että on tainnut tulla aika antaa periksi. En muista, että asiasta olisi enempää keskusteltu.







Koska Paula oli ollut jo kolmatta päivää Lempäälässä. Ajattelin soittaa Villelle, josko hän auttaisi ja yrittäisi puhua Paulalle ¿järkeä¿. Ville ei halunnut olla kenenkään puolella. Tiesimme kummatkin eroriitelyn olevan kalistelua, joten ajattelin, koska Paula oli Liisan kanssa Villen luona, menisi Villeltä viesti Paulalle, että antaisin periksi avioliiton suhteen ja Paula ymmärtäisi tulla kotiin..







Minusta tuntui, että Paulalla ei enää ollut loppujen lopuksi voimia edes Liisan hoitoa varten.







Äitiin ja isään on luotettava.







Paula lähti takaisin Jämsään, koska hänellä oli työtehtäviä hoidettavanaan. Seuraavana päivänä he tulivat yhdessä Jarmon kanssa sitten hakemaan Liisaa. Jarmo oli sen oloinen, että häntä ei mikään kaduttanut.







Mikä olisi kaduttanut, olin iloinen kun Paula ja Liisa tulivat kotiin.







Liisan syntymäpäivillä emme Johannan kanssa olleet. Jarmo oli sanonut minulle, että mikäli meillä olisi jotain tärkeämpää tekemistä, ei tarvitsisi tulla. Päätin sitten olla menemästä.







Paulalla ei ollut enää jäljellä yhtään lapsuuden aikaista kaveria, vaan Jarmo oli omalla käytöksellään etäännyttänyt heidät. Viimein taisi olla niin, että Johanna oli Paulan ainut ystävä, jolle hän asioitaan kertoi.







Kts. Ystävät







Liisan käytöksestä huomasin, että Liisa vajosi aivan omaan maailmaansa. Liisa saattoi meille jäätyään jäädä makaamaan lattialle ja hän vain tuijotti johonkin tyhjyyteen. Liisa saattoi tehdä näin tunninkin yhtämittaa. Olin havainnut nämä piirteet hänessä jo paljon aikaisemmin. Mielestäni tämä kuvastaa jotenkin hänen perheensä tilannetta.







Äitini ja isäni on kertoneet myös minun olleen tuollainen lapsena. Mikä tilanne on perheessämme ollut? Emme Paulan kanssa ole huomanneet mitään poikkeavaa Liisassa.







Kotonaan Liisa oli jätetty nukkumaan yksin oman huoneeseen. Sisareni Maija kertoi, että Jarmo ei kuulemma pitänyt vauvan hajusta, jonka vuoksi Liisa ei saanut vanhempiensa huoneessa nukkua. Jarmo kulki kotona myös korvatulpat päässä, koska ei kestänyt oman lapsensa ääntä.







Olimme Paulan kanssa suunnitellet, että Liisa nukkuu omassa huoneessaan. Liisalla on hyvät unenlahjat. Hän menee 21-22 nukkumaan ja yleensä heräsimme sitten siinä aamu kahdeksalta Liisan kanssa. Viikonloppuisin isä haki Liisan satutuokioon aamuisin äidin ja isän sänkyyn. Isä luki satuja. Toivoisin pientä rajaa mielikuvituksellenne.







Jarmossa on aina ollut kylmyyttä. Muistan sellaisen tapauksen, että kysyin Karhilassa ollessamme, että mitä hänen vanhemmilleen kuului. Jarmo vastasi minulle, että ¿siellähän ne kökkii¿. Hetken perästä sain tietää, että hänen isänsä oli juuri kuollut.







Sana on käkkiä eli käkkii. Kyse on varmasti joulusta 2002. Isäni kuoli joulupäivänä. En muista tiesinkö jo silloin isäni kuolemasta, kun Ville kuulumisia kyseli, mutta oli miten oli. Isän kuolema oli tietenkin järkytys, mutta odotettavissa oleva asia. Päätimme äitini, veljeni ja Paulan kanssa, että emme tekisi siitä numeroa ja ajattelimme, että se toisi turhaa murhetta vieraille, joita Karhilassa oli. Täytyy myöntää, että en ole kovin hyvä dramatisoimaan tilanteita ja en osaa käyttäytyä. Mies ei itke julkisesti. Antakaa anteeksi se.







Vaadin rangaistusta ja vahingonkorvauksia tästä asiasta. Minulla, sisaruksillani ja vanhemmillani on yhteinen avustaja tämän jutun vuoksi. Pekka K tulee meitä edustamaan ja hänen välityksellään selviävät myös vaatimuksemme tarkemmin.